Wikipedia

UNFICYP

UNFICYP eli United Nations Peacekeeping Force in Cyprus on Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaoperaatio Kyproksella. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto perusti sen 4. maaliskuuta 1964 turvaamaan rauhaa saaren kreikkalaisen ja turkkilaisen väestön välillä. Rauhanturvaoperaatiota pyysivät Ison-Britannian ja Kyproksen edustajat YK:n rauhanturvaneuvostolta tilanteen rauhoittamiseksi. Joukkojen kokoonpanoksi määriteltiin 6 411 sotilasta. Joukoissa on sotilasosastoja Isosta-Britanniasta, Itävallasta, Kanadasta, Ruotsista, Suomesta ja Tanskasta.[1] [2]

Argentiinalaisten rauhanturvaajien leiri.

Suomalaisia UNFICYP-komentajia ovat olleet kenraaliluutnantti A-E. Martola toukokuu 1966 – joulukuu 1969[3] ja prikaatinkenraali Ahti Vartiainen elokuu 1994 – helmikuu 1997[4]. Pohjoismaista UNFICYP-komentajina ovat toimineet norjalaiset kenraalimajuri Kristin Lund vuosina 2014–2016 ja kenraalimajuri Ingrid Gjerde maaliskuusta 2021 alkaen.

Pääartikkeli: Kyproksen kriisin tausta ja itse kriisi

Vuosina 1964–1977 saarella oli suomalainen pataljoona (YKSP), jonka vahvuus oli parhaimmillaan yli tuhat miestä. Sen jälkeen UNFICYP:ssä oli yleensä muutaman hengen vahvuinen suomalaisosasto (FinCon eli YKSO) kesäkuuhun 2005 asti, jolloin suomalaisrauhanturvaajien tehtävä saarella päättyi.[5] Kaikkiaan suomalaisia Kyproksella on palvellut kaikkina vuosina 10 034 sotilasta, joista yksi jääkäri Unto-Pekka Juhani Matikainen (1942–1964) kaatui 20. toukokuuta 1964 ja 17 haavoittui vuoden 1974 sodan aikana.[6]

Ensimmäinen vaihe - UNFICYP-operaatio käynnistyy - suomalaiset myös mukana muokkaa

YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen pohjalta pääsihteeri U Thant esitti Suomelle yhtenä kuudesta maasta pyynnön rauhanturvayksikön saamisesta Kyprokselle. Suomen hallitus teki lopullisen myönteisen päätöksen 14. maaliskuuta 1964.[7] Suomalaiset saapuivat Kyprokselle 27. maaliskuuta 1964. Etujoukkoon kuului joukko upseereja everstiluutnantti Jouko Sunisen johdolla. Pian sen jälkeen saapui pääjoukko komentajanaan eversti Uolevi Kettinen, joka oli ollut jo Suezin vuoden 1956–1957 suomalaisosaston komentajana. Kettisen huhtikuu–syyskuu 1964 jälkeen Kyproksen suomalaisjoukkojen komentajina olivat myös aiemman Suezin vuoden 1957 komentaja everstiluutnantti Ensio Siilasvuo syyskuu 1964 – maaliskuu 1965, eversti Lauri Boldt maaliskuu 1965 – maaliskuu 1966, everstiluutnantti Otto U. Koskenpalo maaliskuu–syyskuu 1966[8] Myöhemmin komentajina toimivat majuri Eero Lehtovirta maaliskuu 1971 – elokuu 1972, everstiluutnantti Pentti Kallio elokuu 1972 – huhtikuu 1973, everstiluutnantti Aulis Kemppainen toukokuu 1973 – huhtikuu 1974.

UNFICYP-joukon pikainen tehtävä Suezilla marraskuussa 1973 muokkaa

Egyptin ja Syyrian hyökkäys Israelia vastaan 6. lokakuuta 1973 käynnisti ns. Jom kippur -sodan, jossa saatiin aselepo 23. lokakuuta. YK:n turvallisuusneuvosto päätti sitoutumattomien neuvoston jäsenien ehdotuksesta 25. lokakuuta perustaa sotatoimialueelle 7 000 sotilaan rauhanturvaoperaatio UNEF II:n. Asian kiireellisyyden vuoksi Kyproksen UNFICYP-joukoista siirtyi 700 rauhanturvaajaa Suezille. Heistä suomalaisia oli 208 komentajanaan everstiluutnantti Kemppainen. Kyprokselta tullutta suomalaisjoukkuetta kutsuttiin nimellä YKSV I. Kyprokselta saapuneen YKSV 1-joukot palasivat takaisin UNIFCYP-yksikköönsä marraskuun kuluessa varsinaisten suomalaisten UNEF-joukkojen saapuessa Suomesta Suezille.[9]

UNFICYP-ajanjakson aikana suomalaiset tutustuivat yhdysvaltalaiseen kenttäradio AN/PRC-25:een, josta tuli Suomen puolustusvoimien prikaatiradio LV 311, mikä johti myöhemmin LV 217:n hankintaan.

Toinen vaihe - kreikkalaiset ja turkkilaiset jakavat Kyproksen muokkaa

 
Kyproksen jako vuoden 1974 kriisistä ja turkkilaismiehityksestä lähtien.

Vuonna 1974 Kyproksen saari jaettiin turkkilaisiin ja kreikkalaisiin osiin, kun Kreikan sotilasjuntta yritti liittää saaren Kreikkaan. Turkki lähetti saaren itsenäisyyden säilyttämisen verukkeella joukkonsa heinäkuun lopulla 1974 saaren pohjoisosaan. Kypros, joka on nyt asuttu vuoden 1974 väestövaihdon jälkeen, pääasiassa turkkilaisten kanssa, ja vuonna 1983 perustettiin Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta, jonka vain Turkki tunnustaa.[10] UNFICYP on vartioinut osapuolten välistä 180 kilometriä pitkää "vihreää linjaa" siitä lähtien.

Pääartikkeli: Kyproksen kriisi

Suomalaisyksikön komentajina tässä vaiheessa toimivat everstiluutnantti Jorma Pullinen 1974–1975 ja eversti Olavi Lopmeri 1975–1977.[11]

Suomalaispataljoona kotiutettiin lokakuun lopussa 1977. Sitä ennen kotiuttamisparaati järjestettiin 21. lokakuuta. Samalla paljastettiin pataljoonan rakentama muistomerkki Kyokko Campin liikenneympyrässä.[12]

YK:n toiminnan muuttuminen Kyproksella - enemmän siviilikriisinhallintaa muokkaa

Syksyllä 2004 YK:n pääsihteeri Kofi Annan suositteli turvallisuusneuvostolle, että joukkojen mandaattia jatkettaisiin, mutta niiden sotilaallista osaa leikattaisiin kolmanneksella 1 230:sta 860:een, samalla kun vahvistetaan operaation poliittista ja siviiliosaa. Vuodesta 2005 lähtien Kyproksen saarella oleviin YK:n rauhanturvajoukkoihin kuului 870 sotilasta 12 YK:n jäsenmaasta sekä 50 poliisia ja 150 siviilityöntekijää.

Monikansallinen YK-joukko erottaa Kypropksen kreikkalaisia ja turkkilaisia molemmin puolin 180 km pitkää "vihreää linjaa". Vuodesta 1974 lähtien kukaan ei ole saanut tulla tulitaukolinjan alueelle ilman UNFICYP:n lupaa. UNFICYP:n sotilaat ja poliisit toimivat sadoissa rajakonflikteissa vuosittain. YK-joukko valvoo rajoitettuja, mutta lisääntyviä rajanylityksiä vihreän linjan kautta viime vuosien helpotuksen vuoksi ja erottaa Kyproksen kreikkalaiset ja turkkilaiset rajatarkastusasemat. Kun kreikkalaisten ja turkkilaisten suhteet lähestyivät, linjalle avattiin 2000-luvulla useita virallisia rajanylityspaikkoja.

Sotilasosastoista suurimmat ovat olleet 2010-luvulla Isosta-Britanniasta, Argentiinasta, Slovakiasta ja Unkarista. Pienemmät osastot ovat tulleet Chilestä, Paraguaysta, Itävallasta, Norjasta ja Kanadasta. Suurimmat poliisiosastot ovat Australiasta ja Irlannista. Muita poliisiosastossa edustetut YK-maat suuruusjärjestyksessä ovat Bosnia ja Hertsegovina, Intia, Ukraina, Italia, Montenegro, Liettua, Romania, Serbia ja Slovakia. Osaston johtajaksi nimitettiin toukokuussa 2021 suomalainen Satu Koivu poliisihallituksesta.[13]

Tunnettuja suomalaisia rauhanturvaajia muokkaa

[14]

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Myönteinen päätös TN:ssä Kyproksen rauhanturvajoukoista. Helsingin Sanomat, 5.3.1964, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.5.2022.
  2. ↑ ESTABLISHMENT OF UNFICYP unficyp.unmissions.org. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Kenraali A.-E. Martola jättänyt eronpyynnön. Helsingin Sanomat, 26.11.1969, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.5.2022.
  4. ↑ Ahti Vartiaisesta leivotaan ensimmäinen prikaatinkenraali - Suomalainen Kyproksen YK-joukkojen komentajaksi. Helsingin Sanomat, 18.8.1994, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.5.2022.
  5. ↑ Suomalaisen yksikön pitkä keikka Kyproksella päättyy juhannuksena. Helsingin Sanomat, 12.6.2005. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.5.2022.
  6. ↑ UNFICYP United Nations Peacekeeping Force in Cyprus peacekeepingmuseum.fi. Viitattu 22.5.2022.
  7. ↑ Eduskunnan Kyprosratkaisua haluaa hallitus kiirehtiä - Ministerit valottivat yksityiskohtia. Helsingin Sanomat, 20.3.1964, s. 11, 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.5.2022.
  8. ↑ Kyproksen suomalaispataljoona palvellut tänään kaksi vuotta. Helsingin Sanomat, 26.3.1966. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.5.2022.
  9. ↑ Ahti Vartiainen aloitti YK-komentajana Kyproksessa. Helsingin Sanomat, 19.7.1994. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 23.5.2022.
  10. ↑ Cyprus The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  11. ↑ Kyproksen viha on jakamaton. Helsingin Sanomat, 6.3.1977, s. 17-18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.5.2022.
  12. ↑ Kypros-pataljoonalla kotiuttamisparaati. Helsingin Sanomat, 22.10.1977, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 24.5.2022.
  13. ↑ Jaana Hevonoja: Poliisihallituksen henkilöstöpäällikkö Satu Koivu Kyprokselle YK:n siviilikriisinhallinnan päällikkötehtävään ensimmäisenä suomalaisena YLE Uutiset. 11.5.2021. unficyp.unmissions.org. Viitattu 25.5.2022.
  14. ↑ Suomalaiset maihinnousun jaloissa. ILTALEHTI Historia - Suomalaiset rauhanturvaajat, 2021, s. 16-18.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta UNFICYP.


 
Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaoperaatiot

UNMOGIP (Intia ja Pakistan 1949) | UNEF I (Israel ja Syyria 1956–1967) | UNTSO (Lähi-itä 1948) | UNEF II (Israel ja Egypti 1973–1979) | UNOGIL (Libanon 1958 ) | ONUC (Kongo 1960–1964) | UNYOM (Pohjois-Jemen 1963-1964) | DOMREP (Dominikaaninen tasavalta 1965–1966) | UNMOGIP 1961– (Intia ja Pakistan) | UNFICYP (Kypros 1964) | UNIPOM (Intia ja Pakistan 1965–1966) | UNSF (Länsi-Papua 1962–1963) | UNDOF (Golanin kukkulat 974) | UNIFIL (Libanon 1978) | UNGOMAP (Afganistan ja Pakistan 1988–1990) | UNAVEM I (Angola 1988–1991) | UNTAG (Namibia 1989–1990) | ONUCA (Keski-Amerikka 1989–1992) | OSGAP 1990–1992 (Agfanistan ja Pakistan) | MINURSO (Länsi-Sahara 1991) | UNAMIC (Kambodza 1991–1992) | UNTAC (Kambodza 1992–1993) | UNAVEM II (Angola 1991–1995) | ONUSAL (El Salvador 1991–1995) | UNOSOM I (Somalia 1992–1993) | ONUMOZ (Mosambik 1992–1994) | UNOMIL (Liberia 1993–1997) | UNMIH (Haiti 1993–1996) | UNOMUR (Uganda ja Ruanda 1993–1994) | UNASOG (Libya ja Tšad 1994) | UNOSOM II (Somalia 1993–1995) | UNMOT (Tadžikistan 1994–2000) | UNAVEM II (Angola 1995–1997) | UNSMIH (Haiti 1996–1997) | MINUGUA (Guatemala 1997) | UNTMIH (Haiti 1997) | MONUA (Angola 1997–1999) | UNAMET (Itä-Timor 1999) | UNTAET (Itä-Timor 1999–2002) | MIPONUH (Haiti 1997–2000) | UNAMIR (Ruanda 1993–1996) | UNAMIR (Ruanda 1993–1996) | UNOMSIL (Sierra Leone 1998–1999) | UNIKOM (Irak ja Kuwait 1991–2003) | UNOSOM I (Somalia 1992–1993 ) | UNPROFOR (entinen Jugoslavia 1992–1993 ) | UNPREDEP (Makedonia 1993–1999) | | UNOMIG (Georgia 1993–2009) | UNITAES (Kroatia 1996–1998) | UNMOP (Prevlakan niemimaa 1996 ) | UNIIMOG (Iran ja Irak 1988–1991) | UNMIK (Kosovo 1999) | MICAH (Haiti 2000–2001) | UNCRO (Krotia 1994–1996) | UNMEE (Etiopia ja Eritrea 2000–2008) | ONUB (Burundi 2004–2007) | MINURCA (Keski-Afrikan tasavalta 1998–2000) | UNAMSIL (Sierra Leone 1999–2005) | UNPSG (Kroatia 1998) | UNMIBH (Bosnia ja Hertsegovina 1995–2002) | MONUC (Kongo 1999-2010) | UNAMA (Afganistan 2003) | UNMIL (Liberia 2003) | MINUSTAH (Haiti 2004) | UNOCI (Norsunluurannikko 2004) | UNMISET (Itä-Timor 2002–2005) | UNMIT (Itä-Timor 2006-2012) | UNAMID (Sudan 2007 ) | MINURCAT (Tšad ja Keski-Afrikan tasavalta 2007-2010) | UNSMIS (Syyria 2012) | MINUSMA (Mali 2013) | MONUSCO (Kongon dem. tasavalta 2010) | UNSMIL (Libya 2011) | UNIMIS (Sudan 2005–2011) | UNMISS (Etelä-Sudan 2011) | MINUSCA (Keski-Afrikan tasavalta 2014) |

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=UNFICYP&oldid=21185388”