Wikipedia

Turvavyö

turvalaite kulkuneuvoissa

Turvavyö on autoissa ja monissa muissakin kulkuvälineissä oleva turvavaruste, joka luetaan kuuluvaksi ajoneuvon passiivisiin turvavarusteisiin. Turvavyön on tarkoitus pitää matkustaja paikoillaan ajoneuvon istuimessa korkeissa kiihtyvyyksissä, joita tavataan yleisesti jo taajamanopeuksilla sattuvissa kolareissa. Vyöttämätön matkustaja saattaa kolarissa sinkoutua tuulilasin läpi tai osua auton rakenteisiin vakavin seurauksin. Turvavyön käyttäminen vähentää kuoleman tai loukkaantumisen riskiä merkittävästi. Turvavyön käyttäminen takapenkillä on aivan yhtä tärkeää kuin etupenkilläkin. Vyön käyttäjillä vakavat loukkaantumiset taajamanopeuksissa ovat harvinaisia. Maantienopeuksissa vyön käyttö ei enää yksin pelasta, vaan siinä punnitaan auton koko turvallisuusvarustus. Turvavöiden käyttämättömyys näkyy suoraan lisääntyneenä liikennekuolemien määränä.[1]

Auton turvavyö
Auton kuljettaja kiinnittää turvavyön.

Turvavyön rulla lukittuu, jos sitä repäistään nopeasti, ja turvavyössä saattaa olla onnettomuustilanteessa laukeava kiristin, joka kiristää matkustajan istuimeen.[2] Kiristin voi toimia yhdessä turvatyynyn kanssa, ja tämän vuoksi ajoneuvon turvalaitteita ei saa itse muunnella, huijata tai ottaa pois käytöstä. Niiden muuntelu on myös laissa säädetty rangaistavaksi. Ihmisen, kuten kaiken muunkin massa vastustaa nopeuden muutosta ja pyrkii säilyttämään liiketilansa, joten kolarihetkellä vyöttämätön ihminen pyrkii jatkamaan omaa liikettään ajoneuvon kolaria edeltävällä nopeudella. Kolarissa hetkelliset kiihtyvyydet saattavat nousta hyvin korkeiksi, jolloin ihminen ei pysty pitämään itseänsä istuimella omin voimin. Jo 30 km/h nopeudesta tapahtuva äkillinen pysähdys vastaa iskultaan pudotusta neljän metrin korkeudelta kovaan katuun, ja siinä tapahtuva negatiivinen kiihtyvyys on useita kertoja suurempi kuin esimerkiksi äkkijarrutuksessa.lähde?

Yleisin käytettävä turvavyömalli on kolmipistevyö, jossa vyö on kiinnitetty kolmesta eri pisteestä ajoneuvoon. Vanhemmista ajoneuvoista saattaa löytyä kaksipistevöitä, ja kilpa-autoissa käytetään myös nelipistevöitä. Kaksipistevyö on osoittautunut huonoksi, koska se kulkee vain vyötärön yli jättäen ylävartalon suojaamatta. Vielä 2000-luvun alkupuolelle asti monissa automalleissa oli takaistuimen keskipaikalla kaksipisteturvavyö. Kolmipisteturvavyö tuli sittemmin pakolliseksi kaikilla istumapaikoilla.lähde?

Kolmipistevyö tarjoaa parempaa tukevuutta V-muotoisella kiinnitysjärjestelmällä, ja se on helppo asentaa auton rakenteisiin. Nelipistevyö antaa kolmipistevyötä paremman tukevuuden X-muotoisella tuennallaan etenkin auton ympäripyörähdyksessä ja estää paremmin vyön ali liukumista, mutta ongelmana on nelipistevyön neljännen tukipisteen löytäminen tavallisesta autosta.lähde?

Euroopan liikenneturvallisuusneuvoston ETSC:n mukaan turvavyö oli pelastanut 50-vuotisen historiansa aikana yli miljoonan ihmisen hengen kolareissa vuoteen 2009 mennessä. Turvavyö on edelleen tärkein yksittäinen turvavaruste, eivätkä esimerkiksi turvatyynyt pysty korvaamaan sitä, vaan ne toimivat oikein vain turvavyön kanssa. Turvavyön käytöstä muistuttava SBR-järjestelmä (seat belt reminders) on havaittu tehokkaaksi keinoksi kannustaa ihmisiä kiinnittämään turvavyönsä.[3]

Historia muokkaa

 
Kolmipisteturvavyö
 
Lentäjä käyttää nelipisteturvavyötä.

George Cayley keksi turvavyön 1800-luvulla. Niitä käytettiin ensimmäisen kerran ilma-aluksessa vuonna 1913, ja ne yleistyivät 1930-luvulla. Autoihin turvavyöt tulivat 1950-luvun lopussa, vakiovarusteena ensimmäisenä Saab GT750 -malliin, ja ne yleistyivät 1960-luvulla. Volvolla työskennellyt entinen ilmailuinsinööri Nils Bohlin keksi kolmipistevyön, jonka Volvo patentoi ja otti käyttöön vuonna 1959 mallissaan PV544. Bohlin oli työskennellyt heittoistuimien parissa ja ymmärsi hyvin, miten korkea kiihtyvyys vaikuttaa ihmiskehoon.lähde?

Turvavyön käyttö Suomessa muokkaa

Suomessa turvavöitä kokeiltiin aluksi kilpa-autoissa 1950-luvun alkuvuosina. Ilmavoimilta ostetuista lentokoneiden syöksyvöistä otettiin soljet ja hihnana käytettiin muun muassa arkunkantohihnaa. Vuoden 1954 Jyväskylän Suurajoista saatujen myönteisten kokemusten perusteella Autourheilun Kansallinen Kilpailulautakunta (AKK) määräsi turvavyöt pakollisiksi Suomessa ajettavien rallien pikataipaleilla.[4] Vuonna 1960 Suomessa käytössä olleista henkilöautoista vain kaksi prosenttia oli varustettu turvavöillä, kun Ruotsissa vastaava osuus oli 30 prosenttia.[5]

Suomessa perustettiin silloisen Tapaturmantorjunta ry:n liikennejaoksen (Talja, myöhemmin Liikenneturva) aloitteesta vuonna 1960 erityinen turvavyötoimikunta kehittämään autoihin soveltuvia turvavöitä ja niille asetettavia vaatimuksia. Toimikuntaan kutsuttiin Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön, Suomen Autoklubin sekä tie- ja vesirakennushallituksen edustajat. Vuonna 1971 turvavyötoimikunnan tehtävät siirtyivät Autorekisterikeskukselle. Talja ja Liikenneturva kampanjoivat vuosien ajan yhdessä Autoklubin, sittemmin Autoliiton kanssa turvavöiden käytön lisäämiseksi. Turvavöiden säätämistä pakollisiksi vastustettiin kuitenkin niin voimakkaasti, että asiasta tuohtunut silloinen liikenneministeri Pekka Tarjanne nimitti eduskunnassa kyseistä lakia vastustaneita kansanedustajia "tappajiksi".[6]

Turvavyöpakko tuli Suomessa voimaan vaiheittain. Vuoden 1971 alusta kaikkiin uusiin henkilöautoihin oli asennettava turvavyöt etuistuimille. Nykyaikaisten periksi antavien rullavöiden sijaan ne olivat usein kiinteäsäätöisiä niin, että kojelaudan kytkimiin oli vaikea ylettyä vyön ollessa turvallisuuden kannalta tarpeeksi kireällä[7]. Vuonna 1975 käyttö säädettiin pakolliseksi henkilöauton etuistuimilla, mutta käyttämättä jättäminen tuli rangaistavaksi vasta 1983. Alun perin turvavyön käyttövelvollisuudesta oli vapautettu alle 15-vuotiaat, mutta tämä ikäraja poistettiin vuonna 1982. Vuodesta 1981 lähtien turvavyöt tulivat pakollisiksi uusien henkilöautojen takaistuimilla.[8] Marraskuun alusta 1987 turvavyön käyttöpakko tuli myös henkilöautojen takaistuimille ja 1994 taksien takaistuimille. Vuoden 2006 EU-tason turvavyödirektiivi toi turvavyön käyttövelvollisuuden koskemaan kaikkia autoja.[9][10]

Suomessa turvavyön käyttö on pakollista henkilö-, paketti-, kuorma- ja linja-autoissa kuljettavan matkan pituudesta riippumatta aina, mikäli sellainen on autoon asennettu. Lisäksi korilla varustetussa kolmi- tai nelipyörässä tulee käyttää turvavyötä.[11]

Poikkeuksen turvavyön käyttöön tekevät lääkärin toteaman sairauden perusteella vapautetut henkilöt. Tätä koskeva lääkärintodistus, johon on merkittävä sen voimassaoloaika, on pidettävä ajon aikana mukana ja se on vaadittaessa esitettävä poliisille. Lisäksi on olemassa eräitä työtehtävistä johtuvia vapautuksia, kuten lyhytkestoinen jakelu- ja keräilyliikenne. Tällöin kerrallaan ajettava matka saa olla enintään sata metriä ja turvavyöstä on oltava huomattavaa haittaa. Taksinkuljettajat ovat myös vapautettuja turvavyöpakosta, jos heillä on matkustaja kyydissä.[12] Turvavyön käyttövelvollisuus ei koske myöskään ajoneuvon tarkastusta suorittavaa katsastus- tai poliisiviranomaista.[13]

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan tekemän arvion mukaan turvavyön käyttäminen voisi pelastaa vuosittain 50 suomalaisen hengen ja lisäksi kaksi kolmesta onnettomuudessa vammautuneesta olisi voinut selvitä lievemmin vammoin. Siksi turvavöiden käytön puolesta käydään paljon liikenneturvallisuuskampanjointia ja poliisi valvoo sitä. Aiemmin turvavyön käyttämättä jättämisestä voitiin määrätä rikesakko.[14] Vuonna 2020 voimaan tulleen tieliikennelain uudistuksen jälkeen ajoneuvon kuljettajalle ja matkustajalle on voitu määrätä 70 euron liikennevirhemaksu turvavyön tahallisesta tai huolimattomuudesta tapahtuneesta käyttämättä jättämisestä ajon aikana.[15]

Vuonna 2008 tehdyn turvavöiden käyttötutkimuksen mukaan Suomessa turvavöitä käytti taajamassa etupenkillä istuvista 85 prosenttia ja takapenkillä istuvista 82 prosenttia. Taajaman ulkopuolella turvavyötä käytti etuistuimella 92 prosenttia.[16]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Tuulilasi 12/2009: Turvavyö 50 vuotta (sivu 76). A-lehdet Oy, 2009.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ http://www.liikenneturva.fi/www/fi/tilastot/liitetiedostot/Henkilautoilijoiden-henkilvahingot-_ID-6462_.pdf[vanhentunut linkki]
  2. ↑ http://www.volkswagen.fi/VV-Auto/VW4.nsf/0/19CF369390D19008C22572440030B5A9?OpenDocument (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Laura Lähdevuori: Onnea, 50-vuotias turvavyö! www.tekniikkatalous.fi. 13.8.2009. Viitattu 14.8.2009. [vanhentunut linkki]
  4. ↑ Esko Salovaara: Talja – Liikenneturva ry 1935–1973, s. 134. Helsinki: Liikenneturva, 1976.
  5. ↑ Kirsti Lehtomäki (toim.): Liikkeelle! sanoi Kekkonen (Mobilia-vuosikirja 2015), s. 48. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2015. ISBN 978-952-67739-3-3.
  6. ↑ Salovaara 1976, s. 134–137.
  7. ↑ Jansson, Matti: Säästöauto viidelle. (Fiat 127:n esittely) Helsingin Sanomat, 12.1.1973, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
  8. ↑ Lehtomäki (toim.), 2015, s. 48.
  9. ↑ Tolonen, Jorma: Turvavyöpakko on tarpeen kaikille. Helsingin Sanomat, 14.12.1985, s. 24. Näköislehden aukeama (vain tilaajille). Viitattu 1.11.2017.
  10. ↑ Milloin turvavyöt tulivat pakollisiksi? Kysy.fi-palvelu. 16.2.2007. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 1.11.2017.
  11. ↑ Tieliikennelaki (267/1981), 88 §.
  12. ↑ 9 asiaa, joita et tiennyt taksista JYTAKSI. Viitattu 29.6.2023.
  13. ↑ Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä (1257/1992), 6 §.
  14. ↑ Käry kävi - poliisi jakoi sakkoja 2000:lle Uusi Suomi 17.9.2009
  15. ↑ Tieliikennelaki (729/2018), 6 luku Liikennerikkomus ja liikennevirhemaksu, 167 § Henkilökohtaisen turvalaitteen käyttöä moottorikäyttöisessä ajoneuvossa koskevat rikkomukset (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex, Ajantasainen lainsäädäntö
  16. ↑ Turvavyön käyttö ja käyttämättömyys. Kansalaisten mielipiteitä ja käsityksiä turvavöistä (PDF) liikenneturva.fi. 2009. Viitattu 27.7.2010. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta turvavyö.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turvavyö&oldid=22258293”