Turangalîla-sinfonia

Olivier Messiaenin sinfonia

Turangalîla-sinfonia on Olivier Messiaenin vuosina 19461948 säveltämä sinfonia, jonka tilasi Messiaenilta Serge Koussevitzky. Sinfonian ensiesitti Bostonin sinfoniaorkesteri vuonna 1949 Leonard Bernsteinin johdolla. Noin 80 minuuttia kestävä sävellys jakautuu kymmeneen osaan.

Turangalîla-sinfoniassa on käytetty ondes Martenot -soitinta. Siinä on myös kohtia, joissa pianolla on erityisen tärkeä osuus. Messiaen kertoi sinfonian nimen tulevan sanskriitin sanoista turanga ja lîla, jotka yhdessä tarkoittavat "rakkauslaulua".

Helsingin Sanomien Seppo Heikinheimon mielestä sinfoniaa voi pitää yhdessä suhteessa tärkeänä merkkipaaluna: ”Se ennakoi ja vei jo etukäteen suureen huipennukseen tyylin, jota erilaiset minimalistit alkoivat kehitellä paljon myöhemmin. Molemmat perustavat musiikkinsa toiston hypnoottisuuteen, mutta siinä, missä minimalistit pystyvät vain onttoon veivaamiseen, Messiaenin musiikissa on tiettyä hypnoottisuutta, hyvässä akustikassa vaikuttavuuttakin.” Messiaenin orkestrointia Heikinheimo ei niinkään arvostanut: ”Hän käyttää orkesteria kuin huono urkuri, joka osaa vain vetää päälle kaikki äänikerrat tai vähentää ne minimiin. Erilaisten soitinten värien sekoittamista hän harrastaa vain harvoin, vaikka se on urkurin taitojen a ja o. Sen vuoksi Messiaenin orkesteri soi melkein aina samanlaiselta, kieltämättä omaleimaiselta, koska kukaan muu ei sävellä näin: lapsekkaan riemukkaita ja yksinkertaisen diatonisia toitotuksia enimmäkseen koko orkesterille ja pianolle, vahvistuksena vielä hurmioituneesti ujeltava ondes Martenot.”[1]

Esa-Pekka Salonen ja Philharmonia-orkesteri sekä Simon Rattlen johtama Birminghamin sinfoniaorkesteri levyttivät Turangalîla-sinfonian 1980-luvun lopulla, ja Helsingin Sanomien Jukka Isopuro piti molempia levytyksiä erinomaisina[2]. Gramophone-lehden Richard Whitehousen mielestä hyviä levytyksiä ovat tehneet myös Seiji Ozawa ja Toronton sinfoniaorkesteri (RCA 1967), Kent Nagano ja Berliinin filharmonikot (Teldec 2001), Juanjo Mena ja Bergenin filharmoninen orkesteri (Hyperion 2012) sekä Hannu Linnun johtama Radion sinfoniaorkesteri (Ondine 2014)[3].

Osat muokkaa

  1. Introduction (modéré, un peu vif)
  2. Chant d'amour I (modéré, lourd)
  3. Turangalîla I (presque lent, rêveur)
  4. Chant d'amour II (bien modéré)
  5. Joie du sang des étoiles (vif, passionné, avec joie)
  6. Jardin du sommeil d'amour (très modéré, très tendre)
  7. Turangalîla II (un peu vif - bien modéré)
  8. Développement de l'amour (bien modéré)
  9. Turangalîla III (bien modéré)
  10. Final (modéré, presque vif, avec une grande joie)

Lähteet muokkaa

  1. Heikinheimo, Seppo: Hurmion laulu. Turangalila-sinfonia on parasta Messiaenia. (Konserttiarvostelu HKO/Salonen 11.5.1995.) Helsingin Sanomat, 13.5.1995, s. 36. Näköislehti (maksullinen).
  2. Isopuro, Jukka: Olivier Messiaenin musiikki lakkauttaa syyn ja seurauksen. Helsingin Sanomat, 11.11.1989, s. 36. Näköislehti (maksullinen).
  3. Whitehouse, Richard: Messiaen: Turangalila-Symphonie. Gramophone, Joulukuu 2020, 99. vsk, nro 1195. Haymarket Media Group. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2022. (englanniksi)
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.