Tuotesijoittelu (engl. product placement)[1] on markkinoinnin tukimuoto, jossa markkinoitava tuote on sisällytetty esimerkiksi elokuvaan, televisio-ohjelmaan, radio-ohjelmaan, videopeliin, sanomalehden artikkeliin tai muuhun fiktiiviseen tai tosiperäiseen mediaan.

Audin tuotesijoittelua elokuvassa I, Robot. Huomaa myös Converse All Star -kengät.

Tavallisin tuotesijoittelun muoto on markkinoivan yrityksen tai tuotteen logon tai nimen näkyminen esimerkiksi elokuvan kohtauksessa. Tyypillistä on myös nähdä tarinan päähenkilön käyttävän mainostettavaa tuotetta. Mainostavat yritykset maksavat tuotesijoittelusta tuotteen näkyvyyden, kuten tuotteen käytön ja esiintymisajan perusteella.[2] Toinen tapa maksaa tuotesijoittelusta on esimerkiksi tarjota markkinoitava auto elokuvan kuvausryhmän käyttöön kuvausten ajaksi.

Yksi tuotesijoittelun muoto on mainossijoittelu, jossa mediassa esiintyy jonkin tuotteen mainos tuotteen itsensä sijasta.

Tuotesijoittelu ja laki muokkaa

Suomessa tuotesijoittelusta säädetään sähköisestä viestinnästä annetun lain (917/2014) 25 luvussa.[3] Lain 220 §:n mukaan tuotesijoittelu on sallittu vain muille kuin lapsille suunnatuissa elokuvateoksissa ja televisiosarjoissa, urheiluohjelmissa ja kevyissä viihdeohjelmissa. Lain 221 §:n mukaan tuotesijoittelu ei saa

  1. vaikuttaa ohjelmien sisältöön tai niiden sijoitteluun ohjelmistossa;
  2. rohkaista hankkimaan tuotteita tai palveluja;
  3. viitata tuotteisiin mainosluonteisesti tai muuten erityisesti;
  4. aiheettomasti korostaa tuotteita.

Tuotesijoittelua ei saa Suomessa tehdä tupakkatuotteilla tai -tuotemerkeillä eikä lääkärinreseptiä vaativilla lääkkeillä tai hoidoilla.

Tuotesijoittelun historiaa muokkaa

Tuotesijoittelua esiintyi ensimmäisiä kertoja 1960-luvulla James Bond -elokuvassa Salainen agentti 007 ja tohtori No päähenkilön käyttämän kellon muodossa, mutta se on laajentunut jatkuvasti uusiin tuotteisiin.[2] Vuonna 1982 elokuvassa E.T. esiintyneiden Reece’s Pieces -makeisten myynti nousi 65 prosenttia tuotesijoittelun ansiosta. Vuonna 1989 julkaistu videopeli Teenage Mutant Ninja Turtles sisältää Pizza Hutin tuotesijoittelua.

Autot ovat aina olleet tuotesijoittelun kohteena. Jo vuonna 1974 James Bond -elokuvassa 007 ja kultainen ase esiintyi AMC-automerkin tuotesijoittelua.[4] Mitä ilmeisimmin C.S.I.- ja Mad Men -televisiosarjat ovat huomattavia tuotesijoittelun koekenttiä.[2]

Nykyään tuotesijoittelu on yleistä. Suurimmassa osassa uusista elokuvista on ainakin jonkin tasoista tuotesijoittelua. Tuotesijoittelusta on tullut kasvava markkinoinnin muoto, ja yritykset maksavat miljoonia tuotteidensa lyhyistä esiintymisistä ison budjetin elokuvissa. Monilla tähdillä näyttäisi olevan jonkin verran valtaa päättää itse, mitä tuotteita pitävät esillä.[2]

Tuotesijoittelun eräänlainen ääri-ilmiö ovat niin sanotut brändielokuvat, joissa yritys tai tuote on koko elokuvan pääaihe. Niitä ei kuitenkaan aina tehdä yhteistyössä kyseisen brändin kanssa, vaan jopa sitä kritisoivasta näkökulmasta. Esimerkkejä ovat Coca-Cola Kid (1985), Facebookin alkuvaiheita dramatisoiva The Social Network (2010), Lego Elokuva (2014), McDonald’sin perustajasta kertova The Founder (2016) ja monet Applen kulttihahmosta Steve Jobsista kertovat elokuvat. Suomessa kehitettyyn mobiilipeliin perustuva Angry Birds -elokuva (2016) syntyi Hollywoodin aloitteesta.[5]

Lähteet muokkaa

  1. Product placement, Mainostajan hakemisto. Viitattu 26.9.2014.
  2. a b c d Jussi Peltola: Toimiiko tuotesijoittelu, näkyykö kello? Taloussanomat. 26.7.2014. Sanoma Oy. Viitattu 26.7.2014.
  3. Laki sähköisen viestinnän palveluista (917/2014), ajantasainen teksti, Finlex, viitattu 14.2.2021.
  4. AMC Hornet Hatchback, James Bond Lifestyle -sivusto. Viitattu 27.10.2016.
  5. Pettersson, Juhana: Brändielokuvat. Ylioppilaslehti, 15.10.2010. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.2.2024.