Tunturimittari
Tunturimittari (Epirrita autumnata) on melko suurikokoinen ja tavallisesti vaalea, joskin toisinaan voimakkaan poikkijuovikas mittariperhonen.
| Tunturimittari | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Kenttämittarit Larentiinae |
| Suku: | Epirrita |
| Laji: | autumnata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Epirrita autumnata |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Tunturimittari on harmaankirjava, keskikokoinen perhoslaji, jonka koko ja kuviointi vaihtelevat yksilökohtaisesti paljon. Siipiväli on 25–35 mm. Siipien pohjaväri on vaaleanharmaa ja mittareille tyypilliseen tapaan siiven poikki kulkee useita ohuita, aaltomaisia juovia. Sisempi ja ulompi poikkiviiru ovat kaksinkertaiset ja niiden alue eroaa tavallisesti muun siiven värityksestä. Siiven tyvi ja kärkiosa saattavat myös olla muuta siipeä tummemmat. Etusiiven siipisuonet erottuvat tummempina siiven kärkiosassa ja aivan siiven kärjessä on tumma poikkijuova. Etusiiven keskellä erottuu usein tumma, Y-kirjaimen muotoinen kuvio, johon tuleva siipisuoni erottuu tummana siiven tyvestä saakka. Takasiivet ovat vaaleanharmaat, ulkoreunaa kohti tummenevat. Tuntosarvet ovat rihmamaiset.[2]
Laji muistuttaa paljon muutamia muita loppusyksyn mittariperhosia, kuten hallamittaria (Operophtera brumata).
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Nimestään huolimatta Suomessa tunturimittaria tavataan koko maassa. Aikuiset perhoset lentävät Lapissa ruskan aikaan elokuun loppupuolella ja etelämpänä erityisesti syyskuussa, mutta joskus jopa lokakuun loppupuolelle asti.[3]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Naaras munii syksyllä etenkin hieskoivuihin niin, että ne jäävät talveksi lumipeitteen yläpuolelle. Munat kuolevat vasta jos pakkasta on −36 °C tai enemmän. Keväällä talvehtineista munista kuoriutuvat pienet toukat käyvät heti koivun silmujen syöntiin. Koivun puutteessa toukat syövät lähes kaikkea vihreää. Tunturimittari on yksilömääräisesti runsain kaikista yöllä lentävistä perhosista. Lisäksi se lentää pilvisinä päivinäkin. Tavallisesti perhonen lepää valoisan ajan näkyvällä paikalla: seinällä, puun rungolla tai lehdellä suojaväriinsä luottaen, ja lähtee häirittynä herkästi lentoon. Yöllä laji suunnistautuu hyvin mielellään lamppujen valoille.
Lapissa tunturimittari aiheuttaa ajoittain mittavia vahinkoja koivuille. Erityisesti 1960-luvulla tunturimittarin toukat söivät Inarin Lapissa tunturikoivut lehdettömiksi 10 000 km²:n alueelta. Tämän seurauksena puuraja siirtyi alemmaksi ja 1000 km² jäi pysyvästi puuttomaksi. Massaesiintymiset mittavine tuhoineen toistuvat tietyllä syklillä ja välivuosina populaation koko romahtaa loisten, tautien ja koivun kemiallisten puolustusmekanismien ansiosta.
Ravintokasvi muokkaa
Toukat käyttävät ravinnokseen erityisesti koivuja (Betula), mutta kelpuuttavat tarvittaessa ravinnokseen monet muutkin kasvit.
Lähteet muokkaa
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Tunturimittari – Epirrita autumnata Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=1797
- ↑ http://213.139.166.224/Lepidoptera/Geometridae/Epirrita/autumnata/Epirrita%20autumnata.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Tunturimittari (Epirrita autumnata) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Keskisuomalainen: Tunturimittari (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tunturimittari (Epirrita autumnata)
- Naturhistoriska riksmuseet: Epirrita autumnata (ruotsiksi)
- Tunturimittarin sykliset kannanvaihtelut: loispistiäisten biologia ja merkitys (Arkistoitu – Internet Archive)