Tunisian juutalaiset

Tunisian juutalaiset ovat nimensä mukaan Tunisiassa asuvia juutalaisia. Yhteisö muodostui jo antiikin ajoilla ja suurimmillaan yhteisö oli 1940-luvulla, jolloin he muodostivat noin 2 % koko maan väestöstä. Sittemmin heidän määränsä on vähentynyt juutalaisten muuttaessa Ranskaan ja Israeliin. Heitä on nykyisin Tunisiassa noin 1 100 ja suurin osa heistä asuu maan pääkaupunki Tunisissa.

Tunisian juutalaiset
Merkittävät asuinalueet
 Ranska
 Israel
 Tunisia1 100
Kielet arabia, juutalaisarabia, ranska
Uskonnot juutalaisuus

Historia muokkaa

Varhaiset vaiheet muokkaa

Tunisian juutalaisyhteisö muodostui todennäköisesti Jerusalemin toisen temppelin tuhoutumisen aikoihin ensimmäisen vuosituhannen alulla. On tosin mahdollista, että heitä tuli alueelle jo foinikialaisten kauppiaiden mukana, jotka perustivat sittemmin Karthagon. Rooman valtakunta hallitsi aluetta Karthagon jälkeen ja 400-luvulla heidät korvasivat vandaalit ja sittemmin Bysantin valtakunta. 600-luvulla tulivat puolestaan arabit, joiden myötä juutalaisista tuli dhimmejä, kun arabien uskonto oli kehittynyt islamiksi. Dhimmistatuksestaan huolimatta juutalaiset kauppiaat menestyivät melko hyvin ja Kairouanin kaupungista tuli juutalaisen oppineisuuden keskus seuraavien kolmen vuosisadan ajaksi. Kairouan tuhoutui beduiinien hyökkäyksessä vuonna 1057 ja juutalaiset karkotettiin kaupungista, eivätkä he palanneet ennen vuotta 1881.[1]

Kaksi juutalaisyhteisöä muokkaa

 
Tunisian juutalaisia valokuvassa 1900-luvun alulta.

Juutalaisia alkoi tulla Pohjois-Afrikkaan Espanjassa tapahtuneiden vainojen ja lopulta karkotuksen myötä vuonna 1492. Juutalaisia muutti sittemmin myös italialaisesta Livornon kaupungista. Alkuperäiset juutalaiset ja uudet saapujat eivät tulleet aluksi toimeen keskenään ja he erottuivat selkeästi kahtena eri joukkona. Uudet tulijat tunnettiin nimityksillä Gorni ja Grana, kun taas alkuperäiset juutalaiset nimittivät itseään termillä Touansa. Ranska valloitti Tunisian vuonna 1857 ja hyökkäyksen syynä toimi Ranskan kansalaisuuden omanneen juutalaisen teloitus. Ranskalaisten painostuksesta Tunisian bey otti käyttöön uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet takaavat lait.[1]

Maailmansodasta nykypäivään muokkaa

 
Uskonnollisia menoja El Ghriban synagogalla Djerbassa.

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 Natsi-Saksa miehitti Tunisiaa. Tuolloin juutalaisia pakotettiin työleireille, joiden lisäksi heitä karkotettiin ja teloitettiin. Juutalaisten määrä oli kuitenkin joka tapauksessa huipussaan juuri ennen Tunisian itsenäisyyttä 1940-luvun lopulla. Tuolloin Tunisian juutalaisia oli 80 000-105 000, eli noin 2 % koko maan väestöstä. Osa juutalaisista, kuten Albert Memmi, tukivat maan itsenäisyyttä, mutta suurin osa suhtautui siihen varauksellisesti. Tunisian itsenäistyessä maa suhtautui kuitenkin juutalaisväestöön huomattavasti paremmin kuin muu arabimaailma. Juutalaiset saivat laillisesti muuttaa Israeliin, mutta muuttoliikettä ei kannustettu. Vuonna 1961 Bizerten kriisi Ranskan ja Tunisian välillä kuitenkin laukaisi suuremman muuttoliikkeen. Vuonna 1967 juutalaisia oli enää 20 000, suurimman osan muuttaessa Israeliin, Ranskaan ja Kanadan Quebeciin. Tunisin pääsynagoga tuhoutui osin tuhopoltossa kuuden päivän sodan aikana, mutta Tunisian valtio kustansi sen jälleenrakennuksen. El Ghriban synagoga tuhoutui puolestaan Al Qaedan pommi-iskussa vuonna 2002, mutta Tunisian valtio korvasi jälleen vahingot.[1]

Kulttuuri muokkaa

Tunisian ollessa Ranskan siirtomaa suuri osa juutalaisista omaksui ranskalaisen kulttuurin. Tähän vaikutti osaltaan mahdollisuus käydä ranskan kielistä Alliance Israélite Universellen järjestämää koulua vuodesta 1878 eteenpäin. Eurooppalaistumisen myötä myös erot maan alkuperäisen juutalaisyhteisön ja uudemman yhteisön välillillä olivat miltei katoamassa. Eurooppalaistumista ja sekularisoitumista vastustaneet alkuperäisten juutalaisten rabbit kuitenkin lopulta estivät tämän ja erot näkyvät edelleen alkuperäisen yhteisön harjoittaessa vanhoillisempaa juutalaisuutta. Tunisiassa toimii nykyisin 11 synagogaa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d M. Avrum Ehrlich: Encyclopedia of the Jewish diaspora : origins, experiences, and culture, s. 509-515. ABC-CLIO, 2009. ISBN 978-1-85109-873-6. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa