Tumanbei
Tumanbei (1474 tai 1475 – 14. huhtikuuta 1517) oli Egyptin viimeinen mamelukkisulttaani. Tumanbei seurasi vallassa Mardž Dabiqin taistelussa surmansa saanutta setäänsä Qansuh al-Ghauria. Tumanbein ei kuitenkaan onnistunut pysäyttää Egyptiin eteneviä osmaneja. Lopulta hänet hirtettiin Kairossa.
| Tumanbei | |
|---|---|
.jpg) Tumanbei Paolo Giovion piirustuksessa 1500-luvun alkupuolelta. | |
| Egyptin sulttaani | |
| Valtakausi | 17. lokakuuta 1516 – 15. huhtikuuta 1517 |
| Edeltäjä | Qansuh al-Ghauri |
| Seuraaja | Yunus pašša |
| Syntynyt | 1474 tai 1475 |
| Kuollut |
14. huhtikuuta 1517 Kairo, Osmanien valtakunta |
| Suku | Burji |
| Uskonto | sunnalaisuus |
Elämäkerta muokkaa
Nuoruus muokkaa
Tumanbei syntyi islamilaisen kalenterin vuonna 878 eli vuonna 1474 tai 1475. Tumanbei ostettiin sotilasorjana burdži-mamelukkiylimys Qansuh al-Ghaurin hoviin. Qansuh al-Ghauri oli myös Tumanbein setä hänen isänsä puolelta.[1] Suku polveutui tšerkesseistä.[2] Ghauri luovutti Tumanbein eteenpäin tuolloin hallinneen sulttaani Qajitbein hoviin, jonka seuraaja ja poika Al-Nasir Muhammad vapautti Tumanbein orjuudesta.[1]
Sotilas- ja hallintoura muokkaa
Qajitbein kuolemaa vuonna 1496 seurasi laaja hajaannus ja sisäiset levottomuudet. Tilanne helpotti, kun Qansuh al-Ghaurin, Tumanbein sedän, onnistui nousta sulttaaniksi vuonna 1501.[2] Ghaurin valtaannousu siivitti Tumanbein uraa. Vuodesta 1507 lähtien hän toimi hieman pääministeriä vastaavassa virassa dawadar kabir. Tumanbei johti myös sotaretkiä Ylä-Egyptissä syttyneitä kapinoita vastaan. Keskusvallan ote maasta oli alkanut jälleen lipsua. Kapinoiden julmat tuhoamiset herättivät katkeruutta. Samaan aikaan Ala-Egyptiä vaivasivat heimojen tekemät jatkuvat ryöstöretket. Tumanbei teki rankaisuretkikuntia myös näitä heimoja vastaan, mutta ne jäivät lopulta suhteellisen tehottomiksi.[1]
Tumanbei oli toiminut ajoittain Egyptin sijaishallitsijana esimerkiksi sulttaanin vieraillessa Aleksandriassa vuonna 1514. Hän sai saman väliaikaisen tehtävän uudelleen sulttaanin johtaessa armeijansa Syyriaan kohtaamaan Osmanien valtakunnan muodostamaa uhkaa. Osmanisulttaani Selim I:n armeija voitti mamelukit Mardž Dabiqin taistelussa 24. elokuuta 1516. Qansuh al-Ghauri sai surmansa taistelussa. Tumanbei nimitettiin hänen seuraajakseen Kairossa 10. lokakuuta 1516.[1] Tilaisuuden juhlavuutta söi se, että lähes kaikki sulttaanin arvovallan muodolliset symbolit oli menetetty Mardž Dabiqin taistelussa.[2]
Egyptin sulttaanina muokkaa
Tumanbei alkoi järjestää Egyptin puolustusta eteneviä osmaneja vastaan. Mamelukkien kenttäarmeija oli kadotettu, joten kokoon oli saatava kaikki mahdolliset jäljellä olevat joukot. Egyptissä oli pieni joukko musketöörejä ja hieman tykistöä. Rivejä täytettiin muuten esimerkiksi värväämällä rikollisia, tai keitä tahansa riveihin suostuvia.[2] Tumanbei aikoi ryhtyä hyökkäykseen riistääkseen aloitteen osmaneilta. Hänen alaisensa emiirit vastustivat kuitenkin ajatusta. Sen sijaan päädyttiin valmistelemaan puolustusasemia Raidanijjassa Kairon pohjoispuolella.[1] Osmanien saapuessa puolustajat kukistettiin vaivattomasti[2] 22. tammikuuta[1] ja osmanit miehittivät Kairon ilman vastarintaa. Raidanijjan taistelusta pakoon päässyt Tumanbei suunnitteli kuitenkin vastarintaa. Hän hankki liittolaisia beduiineista, joiden avulla hän järjesti vastahyökkäyksen Kairoon.[2] Tumanbein joukkojen onnistui vallata osa Kairosta, mutta lopulta heidät pakotettiin vetäytymään. Hänen joukkonsa ottivat uuden tukikohdan al-Bahnasasta Niilin länsirannalla. Osmanisulttaani tarjosi Tumanbeille rauhanehtoja, jotka olisivat tehneet hänestä osmanien alaisen mutta autoomisen hallitsijan. Tumanbein emiirit vastustivat ajatusta, joka hylättiin. Viimeinen yhteenotto osmanien kanssa käytiin al-Jizassa 2. huhtikuuta 1517. Taistelu päättyi jälleen tappioon. Tumanbei pakeni ja pyysi tällä kertaa apua eräältä arabipäälliköltä, joka päätyi kuitenkin vangituttamaan hänet, minkä jälkeen Tumanbei luovutettiin osmaneille.[1]
Selim I päätti, että Tumanbei on teloitettava.[1] Tumanbei hirtettiin Kairon Bab Zuwailan portilla tavallisen rikollisen tapaan[2] 14. huhtikuuta 1517. Teloituksen jälkeen Tumanbei sai kuitenkin hautajaiset tavalliseen kunnioittavaan tapaan. Hänet haudattiin Qansuh al-Ghaurin perustamaan madrasaan.[1]
Kuoleman jälkeen muokkaa
Tumanbei jäi Egyptin viimeiseksi mamelukkisulttaaniksi. Egyptistä tuli tavallinen Osmanien valtakunnan osa.[2] Egyptissä historioitsijat ovat yleensä kirjoittaneet Tumanbeista positiiviseen sävyyn. Kuitenkin hänen epäonnistumisiensa syiksi on esitetty esimerkiksi kykenemättömyyttä hallita hänen alaisia emiirejään. Emiirit puolestaan estivät tehokkaamman toiminnan osmaneja vastaan. Tumanbein perimä Egypti oli myös muuten heikossa kunnossa ja mamelukkien armeija oli jäänyt auttamatta vanhanaikaiseksi.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j P. J. Bearman, TH. Bianquis, C. E. Bosworth, E. van Donzel ja W. P. Heinrichs: The Encyclopaedia of Islam - New Edition, s. 621-622. Volume T — U. Koninklijke Brill, Leiden, 2000. ISBN 9004112111. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Andrei Sergejeff: ”Burdži-mamelukkien aika”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus. ISBN 978-952-345-573-3.