Tuija Halonen
Tuija Kaarina Halonen (oik. Halonen-Lohikoski, o.s. Vartiainen; 24. elokuuta 1926 Helsinki – 4. tammikuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli sotien jälkeen muun muassa Helsingin Ympäristöteatterissa ja Lappeenrannan Työväenteatterissa, kunnes sai sivuosan elokuvasta Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta (1950). Tämä johti kiinnitykseen Suomen Filmiteollisuuden elokuvanäyttelijäksi 1951.[1]
| Tuija Halonen | |
|---|---|
 Arena-Jurkan näyttelijöitä vuonna 1960: vasemmalta Ritva Nuutinen, Pehr-Olof Sirén, Sakari Jurkka, Seppo Haukijärvi ja Tuija Halonen. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Tuija Kaarina Halonen |
| Syntynyt | 24. elokuuta 1926 Helsinki |
| Kuollut | 4. tammikuuta 2009 (82 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
Hannu Olavi Halonen Armand Lohikoski ( 1964; 2005) |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet |
oik. Halonen-Lohikoski o.s. Vartiainen |
| Merkittävät roolit |
Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta Muhoksen Mimmi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Ura muokkaa
Valkokankaalla Halosen tyypitettyjä rooleja olivat vaaleat ja amerikkalaistyyliset hurmaajattaret. Tällaisia olivat muun muassa Sannin rooli elokuvassa On lautalla pienoinen kahvila (1952) ja nimiosa Muhoksen Mimmissä (1952). Hän esiintyi myös muun muassa Pekka Puupää -elokuvissa. Halosen elokuvaura päättyi parodiseen elokuvaan Taape tähtenä (1962).[2]
Näyttelijänuransa jälkeen Halonen avasi lahjatavaraliike Finn-Shopin Helsingin Eerikinkadulle.[2]
Yksityiselämä muokkaa
Tuija Halonen oli naimisissa kapellimestari Hannu Olavi Halosen kanssa 1945–1947. Vuonna 1964 hän avioitui elokuvaohjaaja Armand Lohikosken (1912–2005) kanssa.
Filmografia muokkaa
- Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta (1950)
- Tytön huivi (1951)
- On lautalla pienoinen kahvila (1952)
- Muhoksen Mimmi (1952)
- Huhtikuu tulee (1953)
- Pekka Puupää (1953)
- Me tulemme taas (1953)
- Kuningas kulkureitten (1953)
- Kummituskievari (1954)
- Hei, rillumarei! (1954)
- Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954)
- Taikayö (1954)
- Lähellä syntiä (1955)
- Syntipukki (1957)
- Tirlittan (1958)
- Patarouva (1959)
- Lasisydän (1959)
- Kohtalo tekee siirron (1959)
- Taape tähtenä (1962)
- Se alkoi omenasta (1962)
Lähteet muokkaa
- ↑ Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma 1965: Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 157. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ a b Tuija Halonen Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Viitattu 28.4.2018.
Aiheesta muualla muokkaa
- Niiniluoto, Maarit: Tuija Halonen-Lohikoski (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 4.1.2009. Arkistoitu 15.7.2014.