Trietyyliboraani
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kansantajuistettava! |
Trietyyliboraani (C6H15B) on organoboraani. Ainetta käytetään muun muassa radikaalireaktioiden herättäjänä.
| Trietyyliboraani | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | B(CC)(CC)CC [1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H15B |
| Moolimassa | 97,99 g/mol |
| Sulamispiste | –93 °C [2] |
| Kiehumispiste | 95 °C[2] |
| Tiheys | 0,677 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Ominaisuudet muokkaa
Trityyliboraani on väritöntä tai keltaista nestettä. Aine on hyvin herkästi syttyvää ja palaa monien muiden booriyhdisteiden tavoin vihreällä liekillä. Sen sijaan trietyyliboraanin heksaani- ja tetrahydrofuraaniliuokset eivät ole pyroforisia.[3]
Käyttö muokkaa
Trietyyliboraania käytettiin sen pyroforisten ominaisuuksiensa vuoksi polttoaineena. Muun muassa Pratt & Whitney J58 -moottorissa trietyyliboraania poltettiin moottorin ja jälkipolttimen sytyttämiseen.[4]
Orgaanisessa kemiassa trietyyliboraanille on useita sovellutuksia. Ensimmäinen aineen käyttötarkoitus oli radikaalireaktioiden initaattorina eli käynnistäjänä toimiminen. Trietyyliboraanin etuna on, että se on tehokas myös matalissa lämpötiloissa. Tämä on eduksi stereoselektiivisissä, eli vain yhtä stereoisomeeriä tuottavissa reaktiossa ja reaktioissa, joiden tuote on pysymätön korkeissa lämpötiloissa.[5] Trietyyliboraanin on huomattu myös olevan käyttökelpoinen aine hydroksiketonien selektiivisessä pelkistämisessä.[3]
Trietyyliboraania voidaan myös käyttää litium-, natrium- ja kaliumhydridien kanssa valmistettaessa erittäin voimakkaita pelkistimiä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Triethylborane – Substance summary NCBI. Viitattu 3. helmikuuta 2009.
- ↑ a b Physical properties: Triethylborane NLM Viitattu 3.2.2009
- ↑ a b c Triethylborane (TEB) 2005. BASF. Viitattu 3.2.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ J58 Last Run Aircraft Engine Historical Society. Arkistoitu 2.6.2008. Viitattu 3.2.2009. (englanniksi)
- ↑ Gavin O’Mahony: Triethylborane (PDF) Synlett 2004.No.3. Thieme Publishing Group. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)