Tribal-luokka (hävittäjä)

Tribal-luokka oli Britannian kuninkaalliselle laivastolle, Australian laivastolle ja Kanadan laivastolle hieman ennen toista maailmansotaa valmistettu hävittäjäluokka, johon kuului kaikkiaan 27 alusta.

Tribal-luokka
Tribal-luokan hävittäjä HMS Afridi
Tekniset tiedot
Uppouma	1 883 t (standardi) 2 559 t (kuormattu)
Pituus	114,9 m (kokonaispituus) 111,1 m (vesiraja)
Leveys	11,12 m
Syväys	2,75 m
Koneteho	44 000 hv
Nopeus	36 solmua
Miehistöä	190 (normaali) 219 (laivueenjohtaja)
Aseistus
Meritorjunta	8 × QF 4,7" Mk XIX -tykkiä kaksiputkisina asennuksina 4 × 21" torpedoputkea Mk IX torpedoille 2 × syvyyspomminheitintä ja 30 syvyyspommia
Ilmatorjunta	1 × nelipiippuinen QF 2 naulan Mk VII -ilmatorjuntatykki Mk III asennuksena, jolle 14 400 laukausta 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III ilmatorjuntakonekivääriä, joille 10 000 laukausta
Infobox OK

Suunnittelu

Laivastoesikunta määritteli maaliskuun 1935 aikana vaatimukset, jotka olivat lähtökohtana määriteltävälle V-luokan laivueenjohtajalle. Alusten tehtävänkuvauksena oli partiotehtävät, varjostus, hävittäjälaivueiden lähituki sekä yhdessä risteilijöiden kanssa tiedustelu- ja saattuetehtävät. Lisäksi tehtäviksi määriteltiin laivaston, saattueiden ja satamien ilmapuolustus. Seuraavat ominaisuudet katsottiin ensisijaisen tärkeiksi tehtävien suorittamiseksi:

• 10 kappaletta 4,7 tuuman tykkiä kaksoistykkitorneissa, joista kolme olisi sillan etu- ja kaksi takapuolella
• hyvät viesti- ja paikanmäärityslaitteet
• 36 solmun nopeus
• 5 500 merimailin toimintamatka 15 solmun nopeudella, mikä olisi selkeä parannus edeltäneisiin hävittäjäluokkiin verrattuna
• torpedoaseistus yötaisteluita varten
• uppouma ei saisi ylittää voimassa olevien laivastosopimusten hävittäjille asettamaa maksimi uppoumaa 1 850 tonnia

Muiden ominaisuuksien tuli täydentää varsinaisia ominaisuuksia tehtävien täyttämisessä ja niiksi määriteltiin seuraavat:

• Mahdollisuus 40 asteen korotuskulmaan joko kaikilla tai osalla 4,7 tuuman tykeistä
• Paras mahdollinen lähi-ilmatorjunta-aseistus. Tämän ajateltiin olevan järjestyksessä:
  • kaksi neljäputkista kaksinaulaista ilmatorjuntatykkiä (pompom)
  • yksi neliputkinen kaksinaulainen ilmatorjuntatykki keskilaivaan ja kaksi moniputkista 0,5 tuuman konekivääriä
  • pieni tulenjohtojärjestelmä
  • tulenjohtotorni
  • yksi 12 jalan etäisyysmittari

Esikunnan esittämät vaatimukset jatkuivat huomautuksella, jonka mukaan pitkän kantaman ilmatorjunta oli tärkeämpää pienehkölle alukselle kuin lähitorjunta. Kaukotorjuntaa ei voitaisi luoda eikä täydentää kriisin tultua, mutta lähitorjunta voitaisiin.

Esikunta sai vaatimuksiin liittyvinä kysymyksinä ratkaistavakseen muun muassa seuraavat hinnan ja uppouman suhteeseen liittyvät:

• olisiko 35 solmun nopeus hyväksyttävissä
• olisiko 37 solmun nopeus hyväksyttävä
• voitaisiinko kaikki tornit varustaa suuremmilla korotuskulmilla
• olisiko ainoastaan matalat korotuskulmat riittäviä
• olisiko ainoastaan kahden tornin varustaminen suurilla korotuskulmilla riittävää

Vuoden 1935 laivasto-ohjelma muutettiin maaliskuussa 1935 käsittämään seitsemän 1 850 tonnin V-luokan laivueenjohtajaa, joiden aseistuksena olisi 8-10 kappaletta 4,7 tuuman tykkejä. Laivaston pääsuunnittelija A. W. Johns esitteli 19. maaliskuuta viisi erilaista suunnitelmaa:

• Malli A: 1 870 tonnin uppouman alus, jonka pääaseina oli viisi kappaletta 4,7 tuuman kaksoistykkitorni, joista kaksi edessä, yksi savuhormien välissä keskilaivassa ja kaksi takana sekä lisäksi kaksi nelipiippuista konekivääriä komentosillalle asennettuna. Aluksen mitat olisivat 112,78 m x 10,97 m (sama kuin malleissa B ja C). Mikäli 190 laukauksen määrä tykkeihin olisi riittävä eikä tarvittaisi 240 laukausta, uppouma laskisi 1 850 tonniin.
• Malli B: Aluksen koneteho laskettaisiin 41 500 hevosvoimaan, jolloin nopeus olisi 35,5 solmua. Sen uppouma laskisi 1 828 tonniin.
• Malli C: Aluksen koneteho laskettaisiin 40 000 hevosvoimaan, jolloin nopeus olisi 35 solmua. Sen uppouma laskisi 1 812 tonniin.
• Malli D: Aluksen aseistuksena olisi neljä 4,7 tuuman kaksoistykkitornia sekä neljä nelipiippuista konekivääriä, joista kaksi olisi komentosillalla sekä kaksi kyljillä. Aluksen mitat olisivat 109,73 m x 11,13 m sekä koneteho olisi 48 000 hevosvoimaa, jolloin sen nopeudeksi tulisi 37 solmua. Aluksen uppouma olisi 1 832 tonnia.
• Malli E: Aluksen aseistuksena olisi neljä 4,7 tuuman kaksoistykkitornia, neliputkinen kahdennaulan ilmatorjuntatykki savuhormien välissä sekä kaksi nelipiippuista konekivääriä komentosillalla. Aluksen mitat olisivat 109,73 m x 10,97 m sekä koneteho olisi 45 000 hevosvoimaa, jolloin sen nopeudeksi tulisi 36 solmua. Aluksen uppouma olisi 1 845 tonnia.

Kaikissa malleissa aluksen vapaatakorkeutta oli nostettu 75 centtimetriä (2,5 jalkaa) verrattuna edeltäneisiin aluksiin, jolla parannettiin alusten merikelpoisuutta, vähennettiin roiskeita kannella sekä mahdollistettiin etuosaan laajemmat sisätilat. Alusten konehuoneet jaettiin kahteen osaan, joiden väliin rakennettiin vesitiivislaipio. Lisäksi pääsuunnittelija Johns ilmoitti, että:

• Uusien tykkitornien massa tulisi todennäköisesti kasvamaan 4-5 tonnia tornia kohden
• Viidessä esitetyssä suunnitelmassa oli oletettu, että neliputkista torpedoputkea eikä neljän putken ryhmää. Mikäli jälkimmäinen valittaisiin se nostaisi uppoumaa viidellä tonnilla.
• Mikäli kaikuluotain asennettaisiin se kasvattaisi uppoumaa yhdeksällä tonnilla.

Välimeren laivaston hävittäjävoimien komentaja kontra-amiraali Andrew Cunningham kommentoi esitystä siten, että alusten kansirakenteita ja savuhormeja tulisi mataloittaa sekä kaksiputkisen nelitykkisen aluksen komentosiltaa voitaisiin todennäköisesti mataloittaa 1,2 metriä (neljä jalkaa).

Jo aiemmin 1. maaliskuuta pidetyssä kokouksessa oli esitetty etäisyysmittarin ja tulenjohtojärjestelmän pitämistä erillään. Esityksen perusteena oli aluksen vakaus ja uppouma. Aluksiin tarvittavat uudet tykkitornit olisivat valmiita vasta huhtikuussa 1937 ja siten päätettiin:

• Vuoden 1935 laivasto-ohjelman aluksille olisi oltava mahdollista asentaa olemassa olevat 4,7 tuuman 50 naulan kranaatteja ampuvat tykit, joissa olisi uudistettu Mk IX latausjärjestelmä
• Vuoden 1936 laivasto-ohjelman aluksille asennettaisiin uudet 4,7 tuuman 62 naulan kranaatteja ampuvat tykit

Laivaston rakennusvalvonta teki 2. huhtikuuta muistioon lisäyksiä, joiden tarkoituksena oli pitää alusten uppouma sopimusten mukaisena eli alle 1 850 tonnissa:

• laski kunkin aseen ammustäyttöä viidelläkymmenellä, jolloin uppouman lasku oli 20 tonnia
• laski alusten nopeutta puoli solmua säästäen uppoumassa 40 tonnia
• kaksi aluksen viidestä tornista muutettiin pienemmän korotuskulman omaaviksi, jolloin säästettiin 17 tonnia uppoumasta

Samassa yhteydessä esitettiin epäilys, että mikäli 35 solmun nopeus olisi todella tarpeen niin rankoissa sääolosuhteissa ei kuitenkaan kyettäisi ylittämään 32 solmun nopeutta runkoon kohdistuvien rasitusten ja aaltojen kannelle nousun vuoksi. Täten 40 tonnin säästö uppoumassa voitaisiin hyödyntää parantamalla aluksen muita ominaisuuksia. Muita lisäyksiä olivat:

• neljän ja viiden tykin vaihtoehdot pitäisi vielä tarkistaa etsimällä parhaita mahdollisia ampumasektoreita
• Kaikuluotain ja radiosuuntima välineet tulisi asentaa, jotta laivaston kaikuluotaimella varustettujen alusten lukumäärä ei vaarantuisi

Amiraliteetti teki maaliskuussa 1935 päätöksen, jonka mukaan konehuone ratkaisut olisivat risteilijä HMS Arethusan mukaisia. Ratkaisun piti mahdollistaa aluksen konetehon säilyminen osuman jälkeenkin. Päätöstä jouduttiin kuitenkin muuttamaan sen vaatimien tilojen vuoksi, mikä olisi kasvattanut uppouman 2 100 tonniin.

Tilaus

Tyypin nimeämisestä keskusteltiin 26. kesäkuuta 1935, jolloin esitettiin kahdeksan vaihtoehtoa: tiedustelija, hävittäjä, tiedusteluhävittäjä, hävittäjätiedustelija, partiohävittäjä, risteilijähävittäjä, raskas hävittäjä ja Tribal-hävittäjä. Amiraalineuvosto päätti 28. marraskuuta (esityslistan kohta 3317) nimeksi Tribal-luokka.

Amiraliteetti lähetti 15. marraskuuta 1935 tarjouspyynnöt telakoille, joiden tarjoukset vastaanotettiin 10. joulukuuta. Seitsemän alusta nimettiin 27. helmikuuta 1936 HMS Afridiksi, HMS Cossackiksi, HMS Gurkhaksi, HMS Maoriksi, HMS Mohawkiksi, HMS Nubianiksi ja HMS Zuluksi. Nämä alukset tilattiin 10. maaliskuuta 1936.

Nimi	Valmistaja	Kölinlasku	Vesillelasku	Palvelukseen	Kohtalo
HMS Afridi	Vickers Armstrongs, Walker-upon-Tyne	9. kesäkuuta 1936	8. kesäkuuta 1937	3. toukokuuta 1938	uponnut 3. toukokuuta 1940 ilmahyökkäyksessä Namsoksen edustalla, Norjassa
HMS Cossack	Vickers Armstrongs	9. kesäkuuta 1936	8. kesäkuuta 1937	7. kesäkuuta 1938	uponnut 24. lokakuuta 1941 Saksan laivaston sukellusveneen U-563 torpedoimana
HMS Gurkha	Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan	6. heinäkuuta 1936	7. heinäkuuta 1937	21. lokakuuta 1938	uponnut 9. huhtikuuta 1940 ilmahyökkäyksessä Stavangerissa Norjassa
HMS Maori	Fairfield	6. heinäkuuta 1936	2. syyskuuta 1937	2. tammikuuta 1939	uponnut 12. helmikuuta 1942 ilmahyökkäyksessä Valettan satamaan Maltalla
HMS Mohawk	John I. Thornycroft and Company, Woolston	16. heinäkuuta 1936	15. lokakuuta 1937	7. syyskuuta 1938	uponnut 16. huhtikuuta 1941 Italian laivaston hävittäjän Tarigo torpedoimana
HMS Nubian	Thornycroft	10. elokuuta 1936	21. joulukuuta 1937	6. joulukuuta 1938	myyty romutettavaksi 11. kesäkuuta 1949
HMS Zulu	Alexander Stephen and Sons, Linthouse	10. elokuuta 1936	23. syyskuuta 1937	7. syyskuuta 1938	uponnut 14. syyskuuta 1942 ilmahyökkäyksessä Tobrukin edustalla

Kymmenisen päivää ensimmäisten alusten tilaamiseen jälkeen tehtiin lisätilauspyyntö yhdeksästä aluksesta. Tarjoukset saatiin 26. maaliskuuta ja ne tilattiin 19. syyskuuta.

Nimi	Valmistaja	Kölinlasku	Vesillelasku	Palvelukseen	Kohtalo
HMS Ashanti	William Denny and Brothers, Dumbarton	23. marraskuuta 1936	5. marraskuuta 1937	21. joulukuuta 1938	myyty romutettavaksi 12. huhtikuuta 1949
HMS Bedouin	Denny	tammikuu 1937	21. joulukuuta 1937	15. maaliskuuta 1939	uponnut 15. kesäkuuta 1942
HMS Eskimo	Vickers Armstrong	5. elokuuta 1936	3. syyskuuta 1937	30. joulukuuta 1938	myyty romutettavaksi 27. kesäkuuta 1949
HMS Mashona	Vickers Armstrong	5. elokuuta 1936	3. syyskuuta 1937	28. maaliskuuta 1939	uponnut 28. toukokuuta 1941
HMS Matabele	Scotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock	1. lokakuuta 1936	6. lokakuuta 1937	25. tammikuuta 1939	uponnut 17. tammikuuta 1942
HMS Punjabi	Scotts	1. lokakuuta 1936	18. joulukuuta 1937	29. maaliskuuta 1939	uponnut 1. toukokuuta 1942
HMS Sikh	Alexander Stephen and Sons, Linthouse	24. syyskuuta 1936	17. joulukuuta 1937	12. lokakuuta 1938	uponnut 14. syyskuuta 1942
HMS Somali	Swan Hunter and Wigham Richardson, Wallsend	26. elokuuta 1936	24. elokuuta 1937	12. joulukuuta 1938	uponnut 20. syyskuuta 1942
HMS Tartar	Swan Hunter	26. elokuuta 1936	21. lokakuuta 1937	10. maaliskuuta 1939	myyty romutettavaksi 6. tammikuuta 1948

Australian laivaston alukset

Australian hallitus päätti tilata 1939 Britannian Tribal-luokan aluksia siten, että ne valmistetaan Sydneyssä Cockatoo Islandin telakalla. Tilaus oli merkittävä Australian laivanrakennusteollisuudelle, koska sen edellinen suurempi alus oli vesilentokoneiden emälaiva HMAS Albatross. Vaikka alus oli ollut suurempi, mutta hävittäjät olivat selvästi monimutkaisempia ja nykyaikaisempia vaatien suurempaa teknistä osaamista.

Britannia lupasi auttaa tietotaidon siirtämisessä ja alusten koneet toimitettaisiin Britanniasta. Aluksista HMAS Arunta ja HMAS Warramunga tilattiin tammikuussa 1939 ja neljä muuta alusta toukokuussa. Näistä myöhemmin tilatuista aluksista ainoastaan HMAS Kurnain köli laskettiin.

Australian laivaston alusten rakentamisen aikana tehtiin muutoksia Britannian laivaston aluksista saatujen kokemusten seurauksena. Alusten X-torni korvattiin kaksiputkisella 4 tuuman ilmatorjuntaan soveltuvalla tornilla ja taaempi savuhorni lyhennettiin ampuma-alan lisäämiseksi.

Nimi	Valmistaja	Kölinlasku	Vesillelasku	Palvelukseen	Kohtalo
HMAS Arunta	Cockatoo Docks and Engineering Company, Sydney	15. marraskuuta 1939	30. marraskuuta 1940	30. huhtikuuta 1942	myyty romutettavaksi 1969
HMAS Warramunga	Cockatoo	10. helmikuuta 1940	2. helmikuuta 1942	23. marraskuuta 1942	myyty romutettavaksi 1963
HMAS Bataan (ex-Kurnai)	Cockatoo	18. helmikuuta 1942	15. tammikuuta 1944	25. toukokuuta 1945	myyty romutettavaksi 1958

Kanadan laivaston alukset

Kanadalaiset ihastuivat Tribal-luokkaan sen raskaan aseistuksen vuoksi. Kahdeksan päivää siitä, kun Kanadan hallitus oli julistanut sodan Saksalle ja sen liittolaisille, Kanadan laivaston esikuntapäällikkö kontra-amiraali Percy W. Nelles esitteli 18. syyskuuta 1939 parlamentille laivasto-ohjelman. Ohjelma oli tehty alun perin kaksivuotiseksi, mutta siitä muodostui kolmivuotinen. Se käsitti pääosin korvetteja ja miinanraivaajia, mutta siihen oli sisällytetty myös kaksi uutta hävittäjää kummallekin vuodelle.

Hävittäjät oli suunniteltu Kanadan telakkateollisuudelle, mutta myöhemmin todettiin, ettei niiden kapasiteetti riittänyt suunnitelman toteuttamiseen. Britannian Amiraliteetti lupautui neuvottelujen jälkeen lisätä vuoden 1940 laivasto-ohjelmaan Kanadan laivastolle kaksi Tribal-luokan hävittäjää sekä tilata Parsons Maritime Steam Turbine Companyltä kahden aluksen koneistot toimitettavaksi Kanadan laivaston aluksiin ja rungot Vickers-Armstrongin telakalta. Myöhemmin tilattiin huhtikuussa 1941 vielä kaksi alusta samoilta yhtiöiltä.

Nimi	Valmistaja	Kölinlasku	Vesillelasku	Palvelukseen	Kohtalo
HMCS Iroquois ex-HMCS Athabaskan	Vickers Armstrong	19. syyskuuta 1940	23. syyskuuta 1941	10. joulukuuta 1942	myyty romutettavaksi 1966
HMCS Athabaskan ex-HMCS Iroquois	Vickers Armstrong	31. lokakuuta 1940	18. marraskuuta 1941	3. helmikuuta 1943	uponnut 29. huhtikuuta 1944
HMCS Huron	Vickers Armstrong	15. heinäkuuta 1941	25. kesäkuuta 1942	28. heinäkuuta 1943	myyty romutettavaksi 1965
HMCS Haida	Vickers Armstrong	29. syyskuuta 1941	25. elokuuta 1942	18. syyskuuta 1943	museolaivana Hamiltonissa vuodesta 1964
HMCS Micmac	Halifaxin telakka, Halifax	20. toukokuuta 1942	18. syyskuuta 1943	14. syyskuuta 1945	myyty romutettavaksi 1964
HMCS Nootka	Halifaxin telakka, Halifax	20. toukokuuta 1942	26. huhtikuuta 1944	9. elokuuta 1946	myyty romutettavaksi 1964
HMCS Cayuga	Halifaxin telakka, Halifax	7. lokakuuta 1943	28. heinäkuuta 1945	20. lokakuuta 1947	myyty romutettavaksi 1964
HMCS Athabaskan	Halifaxin telakka, Halifax	15. toukokuuta 1944	4. toukokuuta 1945	12. tammikuuta 1947	myyty romutettavaksi 1969

Lähteet

• English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet

Tribal-luokan hävittäjät

Kuninkaallinen laivasto: HMS Afridi - HMS Ashanti - HMS Bedouin - HMS Cossack - HMS Eskimo - HMS Gurkha - HMS Maori - HMS Mashona - HMS Matabele - HMS Mohawk - HMS Nubian - HMS Punjabi - HMS Sikh - HMS Somali - HMS Tartar - HMS Zulu

Kanadan laivasto: HMCS Athabaskan - HMCS Athabaskan - HMCS Cayuga - HMCS Haida - HMCS Huron - HMCS Iroquois -HMCS Micmac - HMCS Nootka

Australian laivasto: HMAS Arunta - HMAS Bataan - HMAS Warramunga

Edeltäjät: I-luokka – Seuraaja: J-luokka

Britannian Kuninkaallisen laivaston alusluokat II maailmansodassa

A Amerikassa valmistettu X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä