Tonsuuri
Tonsuuri on joidenkin kristillisten kirkkokuntien piirissä harjoitettu tapa ajella papistolta hiukset. Se kuvaa hengenmiesten luopumista maallisesta kunniasta ja muodin noudattamisesta. Roomalainen tonsuuri, jossa päälaki on ajeltu paljaaksi, kuvaa myös Kristuksen orjantappurakruunua.
Se oli 400-luvulta alkaen erottamassa pappeja maallikoista.[1] 600- ja 700-luvulla tunnettiin kolme eri tonsuurin muotoa:
- Itäistä tonsuuria eli Paavalin tonsuuria pidetään Paavalin alkuunpanemana, ja siinä ajellaan koko pää.[1]
- Kelttiläisessä tonsuurissa ajeltiin pään etuosa korvasta korvaan, mutta takana hiukset saivat kasvaa vapaasti.
- Roomalaisessa tonsuurissa, joka oli käytössä länsimaissa, ajellaan vain päälaki siten, että päätä ympäröi hiusten muodostama rengas. Tämän tonsuurin, Pietarin tonsuuri eli seppeltonsuurin, väitetään saaneen alkunsa apostoli Pietarista[1], ja se oli katolisen kirkon käytäntö, kunnes pakollinen tonsuuri hylättiin vuonna 1972. Katolisen papiston yhäkin käyttämä pieni kalotti, zucchetto, on alun perin suunniteltu paljaan päälaen lämmittämiseksi.
Nykyään tonsuurista on luovuttu, mutta jotkut kristityt harjoittavat yhä symbolista tonsuuria. Siinä esimerkiksi kastettavan tai papiksi vihittävän päästä leikataan hiustupsuja, joiden kuitenkin sallitaan kasvaa takaisin. Jotkut perinteitä kunnioittavat katolilaiset noudattavat yhä tonsuuria.
Tonsuuri ortodoksisessa kirkossa muokkaa
Nykyisin ortodoksisessa kirkossa toimitetaan kolmenlaista tonsuuria. Jokaiselta kastettavalta maallikolta leikataan hiuksia kasteen jälkeen. Tämä symboloi vihkimistä kuninkaallisen pappeuteen. Pappeuden mysteeriossa alimpaan pappeuteen vihittävältä lukijalta leikataan hiuksia symboloimaan hierarkkiseen pappeuteen vihkimistä. Myös jokaiselta munkiksi ja nunnaksi vihittävältä leikataan hiuksia.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tonsuuri Wikimedia Commonsissa
