Tollundin mies

Tollundin mies on luonnollisesti muumioitunut suoruumis, joka löydettiin Tollundin kylästä Silkeborgin läheltä Tanskan Jyllannista vuonna 1950. Suosta löytynyt mies eli esiroomalaisella rautakaudella 200–400-luvulla eaa. Miehellä oli köysi kaulan ympärillä, joten hänet oli ilmeisesti hirtetty. Ruumis oli säilynyt happamassa suossa etenkin kasvojen osalta erittäin hyvin. Ruumis on nykyisin Silkeborgin museossa.

Tollundin mies näytteillä Silkeborgin museossa.

Löytyminen

Bjældskovdalin suo.

Tollundin miehen löytöpaikka.

Tollundin miehen ruumiin löysivät tollundilaiset Højgaardin veljekset Viggo ja Emil sekä Viggon vaimo Grethe Højgaard 6. toukokuuta 1950. Löytäjät olivat paikallisella Bjældskovdalin suolla keräämässä turvetta polttoaineeksi. Poliisille löydöstä ilmoitettiin 8. toukokuuta. Poliisi huolestui löydöstä, sillä aiemmin kööpenhaminalainen koulupoika oli kadonnut Keski-Juutinmaalla. Yhteys poikaan suljettiin kuitenkin pois, kun poliisi sai tietää ruumiin olleen kahden ja puolen metrin syvyydessä turpeessa, eikä paikalla ollut kaivuujälkiä ennen Højgaardeja. Poliisi tuli kuitenkin paikan päälle Silkeborgin museon henkilökunnan kanssa, ja paikalle kutsuttiin myös professori Peter Glob Aarhusista. Ruumiin ympäriltä kaivettiin maata siten, että sen ympärille jäi neliönmuotoinen maakerros. Sen jälkeen se ympäröitiin puulaatikolla, joka kuljetettiin hevoskärryillä juna-asemalle, josta se jatkoi Tanskan kansallismuseoon Kööpenhaminaan. Lehdistö kiinnostui löydöstä, ja lehtikirjoituksissa ruumista kutsuttiin vaihtelevasti naiseksi ja mieheksi. Nimen Tollundin mies keksi luultavasti Peter Glob, kun häneltä kysyttiin asiasta.

Tutkimukset

18. toukokuuta Tanskan kansallismuseoon lähetettyä ruumista alkoivat tutkia Knud Thorvildsen ja Brorson Christensen, jotka poistivat ruumista vielä ympäröineen turpeen. Ruumiin pää otettiin esiin ensimmäisenä ja sitten loppuruumis. Koko prosessin ajan ruumiiseen ruiskutettiin bakteereja ja sieniä tuhoavaa nestettä. Ruumiin puhdistus valmistui 31. toukokuuta, ja sen jälkeen se vietiin Bispebjergin sairaalaan ruumiinavausta varten. Sairaalan kuolinsyytutkija piti hirttämistä todennäköisenä kuolemansyynä. Sairaalassa ruumiin pää irrotettiin, sillä alkuperäinen tarkoitus ei ollut säilöä muuta ruumista ollenkaan. Jalat ja kädet laitettiin kuitenkin säilövään nesteeseen muita tutkimuksia varten, ja sormenjälkiasiantuntijat tutkivatkin niitä vuonna 1976.

Ydinfysiikkaa alettiin hyödyntää ajoittamisessa muutama vuosi Tollundin miehen löytymisen jälkeen. Tollundin miehen radiohiiliajoitus tehtiin Tanskan kansallismuseossa. Tulosten mukaan mies kuoli 300- tai 400-luvulla eaa., eli Tanskan rautakaudella. Radiohiiliajoituksessa saatiin selville myös, että Tollundin miehen ruokavalioon ei kuulunut juurikaan kalaa tai muita merieläimiä. Mikäli mies olisi syönyt merieläimiä merkittävissä määrin, ruumiin hiili-13-arvot olisivat olleet korkeammat. Groningenin yliopiston myöhemmin suorittamassa radiohiiliajoituksessa ruumis ajoitettiin vuosivälille 375–210 eaa.

Vuonna 2002 ruumis kuvattiin tietokonekerroskuvauksella, jolloin siitä otettiin noin 16 000 kuvaa. Ruumista tutkittiin myös ensi kertaa infrapuna- ja ultraviolettivalolla. Tutkimuksissa ruumiin elinten, kuten aivojen ja kielen, todettiin olevan epätavallisen hyvässä kunnossa.

Vatsasta ja suolistosta tehtyjen jäänteiden perusteella voitiin päätellä, että Tollundin mies oli syönyt 12–24 tuntia ennen kuolemaansa rasvaista kalaa sekä ohrapuuroa, joka sisälsi runsaasti rikkaruohojen siemeniä ja muutakin jätettä.

Tollundin mies

Tollundin suoruumiin kasvot ovat säilyneet melkein täydellisinä.

Tanskan kansallismuseossa tehdyssä ruumiin lopullisessa puhdistuksessa huomattiin, että ruumis oli täysin alaston lukuun ottamatta sen vyötäröllä ollutta naudannahkaista vyötä. Lisäksi ruumiin päässä oli lampaannahasta tehty hattu, jonka karvapuoli oli käännetty sisäänpäin. Suurimmalla osalla rautakautisista suoruumiista on joko vaatteet päällään, tai ne on aseteltu ruumiin viereen. Ruumiin vaatteiden kohtaloa ei tiedetä, mutta on mahdollista, että ne mätänivät, varastettiin tai sitten ruumis asetettiin suohon alastomana. Tollundin miehen kaulan ympärillä oli myös silmukka, mistä on päätelty että mies hirtettiin.

Tollundin miehen hampaistosta on päätelty miehen olleen noin 30-vuotias, mikä on rautakaudella nopeamman biologisen vanhenemisen takia vastannut noin 40-vuotiasta. Ruumiin alaspäin käännetty osa oli säilynyt paremmin kuin taivasta kohti ollut osa, joka oli osittain mädäntynyt. Pituudeltaan ruumis on 161 senttiä, mutta se on todennäköisesti kutistunut suossa ollessaan. Käsistä on jäljellä vain luut, ja ne olivat vahingoittuneet turpeen nostossa. Jalat olivat koskemattomat. Ruumiin pää on erityisen hyvin säilynyt. Miehellä oli noin 1 tai 2 senttiä pitkät hiukset, joiden väriä ei tiedetä. Alkuperäinen väri on muuttunut punaiseksi.

Tollundin mies hirtettiin luultavasti ihmisuhrina. Suohon hautaaminen ei ollut yleinen hautaamistapa, vaan tavallisesti ruumiit poltettiin. Tollundin miehen elinaikana Tanskassa ei tuotettu kirjoitettua historiaa, mutta roomalainen Tacitus kirjoitti pohjoisessa eläneistä heimoista. Tacituksen mukaan esimerkiksi sotakarkureita saatettiin hirttää. Lisäksi epätavallisen moraalittomina pidetyt saatettiin vielä upottaa suohon. Tacitus kirjoitti kuitenkin lähes 400 vuotta Tollundin miehen kuoleman jälkeen. Nykytutkijat eivät pidä todennäköisenä, että Tollundin miehen surmaajat olisivat olleet erityisen vihamielisiä häntä kohtaan, koska ruumis oli kuljetettu suolle ja asetettu huolellisesti makaavaan asentoon. Lisäksi hänen silmänsä ja suunsa on todennäköisesti suljettu kuoleman jälkeen.

Katso myös

• Lindow’n mies
• Ötzi

Aiheesta muualla

• Tollundin miehestä Silkeborgin museon verkkosivulla (englanniksi)
• Bogucki, Peter & Crabtree, Pam J.(toim.): Ancient Europe 8000 B.C. - A.D. 1000: Encyclopedia of The Barbarian World, s. 26-28. New York, USA: Thomson & Gale, 2004. ISBN 0-684-31421-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.12.2013). (englanniksi)