Tolfenaamihappo

kemiallinen yhdiste
Tolfenaamihappo
Tolfenaamihappo
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-(3-kloori-2-metyylianilino)bentsoehappo
Tunnisteet
CAS-numero 13710-19-5
ATC-koodi M01AG02
PubChem CID 610479
Kemialliset tiedot
Kaava C14H12NClO2 
Moolimassa 261,704 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 207 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Tolfenaamihappo on fenamaatteihin, kuten mefenaamihappokin, kuuluva, tulehdusta ja kipua lievittävä tulehduskipulääke.[1] Tolfenaamihappoa käytetään migreenin ja muiden päänsärkyjen hoitoon, hammassärkyyn, kuukautiskipuihin, nivelrikkoon, reumaattisiin ja muihin sidekudossairauksiin liittyvien kiputilojen hoitoon, luusto- ja lihasperäisiin kipuihin ja pinnalliseen laskimontukkotulehdukseen.[2] Hyvä teho on todettu eritoten kuukautiskipujen ja migreeninkivun lievityksessä.[1] Tolfenaamihappo tunnetaan kauppanimellä Clotam®.

Tolfenaamihapon vaikutus perustuu prostaglandiini- ja leukotrieenisynteesin estoon,[2] joka vaikuttaa edelleen kipua ja tulehdusta vähentävästi.

Tolfenaamihapon tehoa on tutkittu myös krapulaoireisiin. Sen havaittiin vähentävän merkittävästi päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, ärsytystä, vapinaa, janoa ja suun kuivuutta.[3] Myös tolfenaamihapon tehottomuudesta krapulan hoidossa on näyttöä.[4]

Lähteet muokkaa

  • Koulu.M, Tuomisto.J: Farmakologia ja Toksikologia. Kustannus Oy Medicina, 2007, 7.p. ISBN 978-951-97316-2-9.

Viitteet muokkaa

  1. a b Koulu.M, Tuomisto.J et al, Farmakologia ja Toksikologia, 2007, 7.p s.323
  2. a b Clotam® 200 mg tabletti valmisteyhteenveto – Lääkelaitos[vanhentunut linkki]
  3. Kaivola S., Parantainen J., Österman T., Timonen H. Hangover headache and prostaglandins: prophylactic treatment with tolfenamic acid(englanniksi)
  4. Pittler MH, Verster JC, Ernst E: Interventions for preventing or treating alcohol hangover: systematic review of randomised controlled trials. British Medical Journal, 2005;331, nro 331, s. 1515-8. Artikkelin verkkoversio. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa