Wikipedia

Toivo Kuula

suomalainen säveltäjä

Toivo Timoteus Kuula (7. heinäkuuta 1883 Alavus – 18. toukokuuta 1918 Viipuri) oli suomalainen säveltäjä. Fennomaaninen Kuula suosi kansallisromanttisia aiheita ja sai myöhemmässä tuotannossaan vaikutteita ranskalaisesta impressionismista. Kuula kuoli 34-vuotiaana Suomen sisällissodan jälkimainingeissa.

Toivo Kuula
Henkilötiedot
Syntynyt7. heinäkuuta 1883
kirkonkirjojen mukaan Vaasa, perimätiedon mukaan Alavus
Kuollut18. toukokuuta 1918 (34 vuotta)
Viipuri
Ammatti säveltäjä
Vanhemmat Matti Kuula (ent. Taikinamäki)
Susanna Kuula (o.s. Vehkakoski)
Puoliso Rauha Nelimarkka (Silja Valo)
Alma Silventoinen
Lapset Aune Kuula
Sinikka Kuula-Marttinen
Muusikko
Tyylilajit länsimainen taidemusiikkiView and modify data on Wikidata
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Säveltäjän ura muokkaa

Toivo Kuulan isä Matti Kuula oli syntyjään Töysästä, aiemmalta sukunimeltään Taikinamäki ennen kuin hän sai sotilasnimeksi Kuula.[1] Kuulan äiti Susanna oli omaa sukuaan Vehkakoski ja hän oli kotoisin Alavudelta.[2] Lestadiolaissaarnaajana toiminut, Turkin sodassakin taistellut vääpeli ja Vaasan asemapoliisi Matti Kuula toivoi pojastaan pappia, mutta musiikki vei voiton. [3]

Toivo Kuula opiskeli musiikkia Helsingin musiikkiopistossa (myöhemmin Sibelius-Akatemia) vuosina 1900–1903, mutta joutui varojen puutteessa keskeyttämään.[4] Ensimmäiset merkittävät yksinlaulut ”Aamulaulu” ja ”Syystunnelma” syntyivät jo ennen kuin hän pääsi jatkamaan opintojaan Helsinkiin helmikuussa 1906.[5] Etelä-Pohjanmaan Kotiseutuyhdistyksen apurahan turvin hän keräsi vuoden 1907 kesällä 362 kansanlaulua ja 34 polskaa Pohjanmaalta.[6]

Kuula avioitui vuonna 1905 luokkatoverinsa Rauha Nelimarkan (Silja Valo) kanssa. Heille syntyi tytär Aune (toukok. 1905), joka kuoli parin kuukauden kuluttua, heinäkuussa ja haudattiin Pylkönmäelle (Saarijärven naapuripitäjään). Syksystä 1907 puolisot asuivat erillään; Silja asui Kuulan vanhempien luona.[7]

Vuonna 1913 Toivo Kuula sai lopulta eron Siljasta ja kihlautui laulaja Alma Silventoisen kanssa. Heidät vihittiin Lappeenrannan Skinnarilanhovissa 29. huhtikuuta 1914, ja 4. huhtikuuta 1917 syntyi tytär Sinikka, josta myöhemmin tuli tunnettu pianotaiteilija.[8]

 
Toivo Kuula vuonna 1903.

Toivo Kuulan ensimmäiset merkittävät yksinlaulut ”Tuijotin tulehen kauan” ja ”Suutelo” syntyivät keväällä 1907 samaan aikaan viulusonaatin kanssa.[9]

Seuraavan talven aikana Kuula sävelsi pianotrioa sekä yksinlaulut ”Kesäyö kirkkomaalla” ja ”Epilogi”. Ne kuultiin hänen sävellyskonsertissaan Lappeenrannassa 7. lokakuuta 1908 yhdessä pianotrion ja viulusonaatin kanssa.[10] Konsertti oli suuri menestys, ja arvosteluissa katsottiin jopa, että Kuulan edellä oli enää Jean Sibelius. Vuosina 1908–1909 Kuula opiskeli kontrapunktia, orkestrointia, säveltämistä ja orkesterinjohtamista ulkomailla Bolognassa,[11] Leipzigin konservatoriossa[12] ja Pariisissa. Pariisissa syntyi Kuulan ehein suurimuotoinen teos Orjan poika sopraanolle, baritonille, kuorolle ja orkesterille. [13]

Säveltäjänä Toivo Kuula edusti varhaistuotannossaan kansallisromantiikkaa mutta otti myöhemmin aineksia myös uudesta ranskalaisesta musiikista. Erityisen merkittävä Kuula oli laulusäveltäjänä. Sekä hänen yksinlaulunsa että kuorolaulunsa ovat edelleen suosiossa.

Kuula toimi kapellimestarina Oulussa Soitannollisen Seuran orkesterissa vuosina 1910–1911[14] ja sen jälkeen Helsingissä Robert Kajanuksen orkesterin apulaiskapellimestarina yhdessä hyvän ystävänsä Leevi Madetojan kanssa vuosina 1912–1914.[15] Kun apulaiskapellimestarin virka lakkautettiin, Kuula toimi vapaana taiteilijana ja kiersi kaikkialla Suomessa konsertoimassa yhdessä vaimonsa kanssa. Vuonna 1916 hänet kutsuttiin Viipurin Musiikin Ystävien orkesterin kapellimestariksi. Hän oli myös vuonna 1917 perustetun Suomen Säveltäjien Liiton (SSL) perustajajäsen.

Väkivaltainen kuolema Viipurissa muokkaa

Suomen sisällissodan aikana Viipurin Musiikin Ystäväin Seuran orkesterin kapellimestarina työskennellyt Kuula asui perheineen Viipurin lähellä Säiniöllä sijainneessa huvilassaan. Sisällissodassa Viipuri kuului punaisten valtaamiin alueisiin. Tämän vuoksi Kuula joutui piileskelemään punakaartin pakkovärväyksiä. Valkoisten suorittaman Viipurin valtauksen jälkeen perheen oli tarkoitus lähteä Luhankaan kesänviettoon, mutta tämä suunnitelma muuttui, kun Kuula vaimoineen kutsuttiin vapunaattona Vaasan rykmentin II pataljoonan esikuntaan vappulounaalle. Lounaan jälkeen siirryttiin Viipurin Seurahuoneelle, jossa Kuula esiintyi sotilaille. Illalla Alma Kuula lähti kotiin, mutta Toivo Kuula jäi vielä Seurahuoneelle jatkamaan juhlia.[16] Farmaseuttina aikaisemmin toiminut jääkärivääpeli Oskar Pirinen oli hankkinut paikalle spriitä Viipurin Punaisenlähteentorin apteekista, ja pian juhlijat, Kuula mukaan lukien, humaltuivat vahvasti.

Kuula riitaantui läsnä olleiden jääkäreiden kanssa siitä, oliko jääkäreillä vai talonpoikaisarmeijalla suurempi osuus Suomen vapauttamisessa. Jääkärit arvostelivat myös Kuulan säveltämää Suojeluskuntamarssia ja pitivät Sibeliuksen säveltämää Jääkärimarssia parempana. Kun eräs paikalla ollut huusi: ”Deutschland, Deutschland über alles!”, huusi Kuula tähän vastineeksi: ”Suomi, Suomi yli kaiken!” Eräs henkilö suututti Kuulaa sanomalla tälle: ”Mikä sinä olet meitä arvostelemaan – mitä sinä olet tehnyt muuta kuin heiluttanut tahtipuikkoasi ryssille?” Myös kielikysymys otettiin mukaan kiistaan, sillä monet mukana olleista jääkäreistä olivat suomenruotsalaisia, Kuula puolestaan vankkumaton fennomanian kannattaja.[17]

 
Toivo Kuula vuonna 1983 julkaistussa posti­merkissä.

Kiistely muuttui pian käsirysyksi, jolloin jääkärivänrikki Mauritz Nylund pakotti Kuulan perääntymään huoneen poikki uunin luokse. Kuulaa lyötiin nyrkillä kasvoihin, jolloin hän veti esiin pienen puukon ja viilsi sillä Nylundia niskaan. Muut jääkärit raivostuivat tästä. Paettuaan Seurahuoneen pihalle Kuula kompastui ja kaatui maahan. Armoa anellutta Kuulaa ammuttiin revolverilla päähän.[18]

Tajuihinsa palannut mutta suuria tuskia kärsinyt Kuula kuoli pari viikkoa myöhemmin 18. toukokuuta 1918 Viipurin lääninsairaalassa.[19] Tapauksen tutkinta kesti pitkään, eikä ketään saatu lopulta tuomittua. Todennäköisimpänä syyllisenä pidettiin jääkärikapteeni Pekka Heikkaa, mutta hän hukkui purjehdusonnettomuudessa Vaasassa juuri ennen oikeuskäsittelyä.[19] Oikeudessa syylliseksi todettiin jääkärivääpeli Oskar Pirinen, joka oli vangittu Viipurissa 1918 pian Kuulan ampumisen jälkeen ja sitten surmattu pakoyrityksen yhteydessä. Kuulan elämäkerran kirjoittaja Juhani Koivisto on esittänyt epäilyksen, jonka mukaan Heikka ja Pirinen ehkä vaiennettiin, jottei oikeuskäsittelyssä paljastuisi kiusallisia tietoja Kuulan murhaan osallistuneista.

Toivo ja Alma Kuula on haudattu vieretysten Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Keväällä 1922 Toivo Kuulan haudalle pystytettiin hautapatsas. Sen suunnitteli arkkitehti Oiva Kallio ja Toivo Kuulan pronssinen kohokuva oli Alpo Sailon tekemä.[20][21]

 
Anu Matilaisen Toivo Kuulan muistomerkki, 1988 on Helsingin Toivo Kuulan puistossa.

Kunnianosoitukset ja muistomerkit muokkaa

Alavudella on Johannes Haapasalon Toivo Kuulan muistomerkki, joka pystytettiin vuonna 1963. Alavudella on myös järjestetty Toivo Kuula -laulukilpailuita ja Taidekeskus Harrissa avattiin vuonna 2010 Toivo Kuulalle omistettu huone. Seinäjoella on Klemetti-Kuulan patsas (1963). Vaasan Kaupungintalon puistossa on myös vuonna 1963 paljastettu Wäinö Aaltosen Toivo Kuulan patsas.

Vaasassa ja Oulussa on Toivo Kuulan muistolaatat. Vuonna 1983 julkaistiin Toivo Kuulan postimerkki. Helsingin Toivo Kuulan puistossa on vuonna 1988 valmistunut hänelle omistettu Anu Matilaisen muistomerkki.

Teoksia muokkaa

Pääartikkeli: Luettelo Toivo Kuulan teoksista
Äänitetty 17.4.1947. Reino Hallaperä (laulu), säest. Jouko Tolonen, piano

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Lähteet muokkaa

  • Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula. Porvoo: WSOY, 1953.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Toivo Kuula Toivo Kuula -laulukilpailu 2012. Arkistoitu 18.8.2012. Viitattu 3.3.2013. ()
  2. ↑ Toivo Kuula -huone Alavuden kaupunki. Viitattu 3.3.2013. [vanhentunut linkki]
  3. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 10–11, 49.
  4. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 51, 67, 69.
  5. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 86
  6. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 112, 119–123.
  7. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 76.
  8. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 117.
  9. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 147.
  10. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 153–154.
  11. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 166–180.
  12. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 314–315.
  13. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 239–244.
  14. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 247.
  15. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 297–298.
  16. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 425.
  17. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 427.
  18. ↑ Elmgren-Heinonen, s. 427–428.
  19. ↑ a b Elmgren-Heinonen, s. 428.
  20. ↑ Fingerroos, Outi: "Kuulaa kalloon": Toivo Kuulan kuolema Viipurissa. Elore, 2005, 12. vsk, nro 1. Suomen Kansantietouden Tutkijain seura ry. ISSN 1456-3010. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 6.9.2013.
  21. ↑ Porvali, Mikko: Vappuyö Viipurissa 1918: Säveltäjä Toivo Kuulan tappajaa ei lain koura tavoittanut mikkoporvali.fi. Viitattu 6.9.2013.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan: Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY, 2008.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toivo Kuula.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Toivo_Kuula&oldid=21662877”