Wikipedia

Toinen Ateenan liitto

Ateenan johtama sotilasliitto 300-luvulla eaa

Toinen Ateenan liitto (myös toinen Ateenan meriliitto) oli Ateenan johtama kreikkalaisten polisten eli kaupunkivaltioiden muodostama Spartan vastainen liitto vuosina 378–338 eaa. Liiton nimitys on nykyaikainen ja viittaa siihen, että se voidaan nähdä aikaisemman, myös Ateenan johdossa olleen Deloksen meriliiton (478–404 eaa.) seuraajana.[1] Toiseen Ateenan liittoon kuului noin 60–70 jäsentä.[2]

Toinen Ateenan liitto
Kartta toisen Ateenan liiton jäsenistä. Attikan eli Ateenan kaupunkivaltion alue tummanpunaisella, muut jäsenet punaisella.
Kartta toisen Ateenan liiton jäsenistä. Attikan eli Ateenan kaupunkivaltion alue tummanpunaisella, muut jäsenet punaisella.
Perustettu 378 eaa.
Lakkautettu 338 eaa.
Tyyppi symmakhia (sotilasliitto)
Päämaja Ateena
Jäsenet noin 60–70 kreikkalaista polista tai muuta kaupunkia

Historia muokkaa

Toisen Ateenan liiton taustalla olivat Ateenan ja Spartan aikaisemmat vihollisuudet peloponnesolaissodassa vuosina 431–404 eaa., Spartalle sodassa kärsitty katkera tappio, josta Ateena kuitenkin toipui melko nopeasti, sekä Ateenan liittyminen Spartan vastustajien puolelle Korintin sodassa vuonna 395 eaa. Toinen Ateenan liitto perustettiin Ateenan johdolla vuonna 378/377 eaa. sen jälkeen kun Theba oli vapautettu Spartan vallasta talvella 379/378 eaa. Ateena lähetti tuolloin lähettiläitä eri kaupunkeihin kutsuakseen näitä uuteen liittoon Spartaa vastaan. Kohteena olivat kaupungit, jotka olivat Persian valtaan Antalkidaan rauhassa eli kuninkaan rauhassa vuonna 387 eaa. jääneen alueen ulkopuolella. Tarkoituksena oli estää Spartan sekaantuminen muiden kaupunkien asioihin, sillä kaupunki oli monien mielestä alkanut vuorollaan käyttäytyä ylimielisesti peloponnesolaissodan voittonsa jälkeen. Ensimmäisiä mukaan liittyneitä olivat Byzantion, Khios, Lesboksen Methymna ja Mytilene sekä Rhodos.[1][2][3][4]

Liiton kokous (synedrion) kokoontui Ateenassa. Ateena pyrki selvästi tekemään pesäeroa Ateenan imperiumiksi muuttuneen ja epäsuositun, aikaisemmalla vuosisadalla olemassa olleen Deloksen meriliiton toimintamalleihin. Liittolaiskaupungit säilyttivät itsehallintonsa, mutta olivat Ateenan johdossa sotilaallisissa asioissa. Ateena luopui klerukhioistaan eli omista siirtokunnistaan liittolaiskaupungeissa, ja ateenalaisia kiellettiin viljelemästä maata Attikan ulkopuolella. Ateena kuitenkin puuttui edelleen usein liittolaisten sisäiseen politiikkaan ja tuki niissä demokratian kannattajia.[2][3]

Liitto menetti merkitystään ensimmäisen liittolaissodan (357–355 eaa.) seurauksena monien kaupunkien loikattua pois liitosta. Siitä erosivat muun muassa Euboian kaupungit Eretria, Histiaia, Karystos ja Khalkis sekä Mytilene. Khalkidiken liiton kaupungit erosivat liitosta jo 360-luvulla eaa., mutta liittyivät takaisin vuonna 352/351 eaa. Filippos II:n Makedonian uhan alla. Tämän jälkeen liitto oli suunnattu ennen kaikkea Makedoniaa vastaan. Se lakkasi lopullisesti olemasta vuonna 338 eaa. Khaironeian taistelussa Makedoniaa vastaan kärsityn tappion myötä.[1][2][3][5]

Jäsenet muokkaa

Diodoros Sisilialaisen mukaan liittoon kuului 70 jäsentä ja Aiskhineen mukaan 75 jäsentä.[6] Tärkein lähde jäseniä koskien on piirtokirjoitus IG II2 43 (niin kutsuttu ”Aristoteleen päätös”, tutkimuksessa myös Charter of the Second Athenian Naval League) alkaen perustamisvuodesta 378/377 eaa. Se luettelee hieman yli 60 jäsentä, jotka ovat kaupunkivaltioita tai niiden liittoja.[2][7] Jack Cargillin tulkinnan mukaan piirtokirjoitus luettelee kaikki jäsenet, sillä kivessä olisi ollut tilaa lisänimille, jos muita jäseniä olisi ollut.[5]

Liiton jäseniä olivat:[2][8]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c MacFarline, Matthew: The Second Athenian League: An Alliance Crippled by Institutional Stagnation 2016. Brandeis University. Viitattu 21.1.2019. [vanhentunut linkki]
  2. ↑ a b c d e f Decree inviting states to join the Second Athenian League, 378/7 BC Attic Inscriptions Online. Viitattu 21.1.2019.
  3. ↑ a b c The Second Athenian League Ancient History & Civilisation. Viitattu 21.1.2019. [vanhentunut linkki]
  4. ↑ Athenian League (Second) Brill’s New Pauly. BrillOnline Reference Works. Viitattu 21.1.2019.
  5. ↑ a b Martin, Thomas R.: Review: The Second Athenian League: Empire or Free Alliance? by Jack Cargill. Classical Philology, Jul., 1984, 79. vsk, nro 3, s. 243–247. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 15.30.2; Aiskhines 2.70.
  7. ↑ Charter of the Second Athenian Confederacy University of Arkansas. Viitattu 21.1.2019.
  8. ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Cargill, Jack: The Second Athenian League: Empire or Free Alliance?. Berkeley, Los Angeles & London: University of California Press, 1981.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Toinen_Ateenan_liitto&oldid=20621659”