Tito Puente
Ernest Anthony ”Tito” Puente Jr (esp. Ernesto Antonio Puente) (20. huhtikuuta 1923 New York – 1. kesäkuuta 2000 New York) oli yhdysvaltalainen latinalaisamerikkalaisen musiikin esittäjä.
| Tito Puente | |
|---|---|
 Puente 23. marraskuuta 1996 Kennedy Centerissä, Washington DC:ssä. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. huhtikuuta 1923 New York, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 1. kesäkuuta 2000 (77 vuotta) New York, New York, Yhdysvallat |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | latinalaisamerikkalainen musiikki ja salsa |
| Soittimet | timbaalit, vibrafoni ja patarummut |
| Levy-yhtiöt | Fania Records (käännä suomeksi) ja Tico Records |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Puente syntyi Puerto Ricolta muuttaneeseen perheeseen espanjalaisena Harlemina tai El Barriona tunnetussa Itä-Harlemissa, jossa hän myös kasvoi.[1][2][3] Puenten isä työskenteli työnjohtajana partaterätehtaassa.[4] Perhepiirissä Puente tunnettiin espanjalaisella nimellä Ernestito (Pikku-Ernest), joka lyheni muotoon Tito.[5]
Puente on esiintynyt myös itsenään televisiosarjoissa, kuten Bill Cosby Show’ssa. Hän ääninäytteli itseään vierailevana tähtenä Simpsonit-animaatiosarjan kaksiosaisessa tarinassa ”Kuka ampui johtajan?” vuonna 1995.
Puenten vuonna 1962 julkaisemaa kappaletta ”Oye Como Va” on myöhemmin tehnyt tunnetuksi coverversiollaan myös Santana.[1] Puenten albumi Dance Mania (1958) valittiin mukaan vuonna 2005 julkaistuun englanninkieliseen hakuteokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die.[6]
Elämä ja ura muokkaa
Puente kävi lapsena piano- ja rumputunneilla. Jo 12-vuotiaana hän soitti ensimmäisessä yhtyeessään.[1] Hän palveli laivastossa toisen maailmansodan alussalähde? ja opiskeli musiikin teoriaa Juilliard School of Musicissa vuosina 1945–1947.[1] Ensimmäisen kerran hän johti omaa orkesteriaan vuonna 1948 ja toi samalla vibrafonin latinalaismusiikkiin.[1]
Puente nousi massojen suosioon 1950-luvun alun mambovillityksen myötä.[7] Hänen musiikissaan oli vaikutteita monista karibialaisista ja afrokuubalaisista tyyleistä, mambon ohella sonista ja cha-chasta. Hän esitti myöhemmin myös pop- ja bossa nova -tyyppistä musiikkia sekä salsaa. Hänen varhaiskautensa merkittävimpiä albumeita ovat vuonna 1956 julkaistu Cuban Carnival sekä kaksi Dance Mania -albumia vuosilta 1958 ja 1960.[1]
Puente initioitiin afrokuubalaiseen santería-uskontoon vuonna 1974, ja sen merkiksi hän pukeutui vuoden ajan täysvalkoisiin vaatteisiin.[1]
Puente nousi toisen kerran kuuluisuuteen 1990-luvun alussa Oscar Hijuelosin Mambo Kings -kirjan pohjalta tehdyn elokuvan myötä. Vuonna 1991 julkaistu The Mambo King oli hänen sadas albuminsa. Yhteensä Puente äänitti kaikkiaan noin 120 albumia.[1]
Puente kärsi sydäninfarktin pian pidettyään show’n Puerto Ricossa. Kuukauden päästä hänelle tehtiin New Yorkissa sydänleikkaus, josta hän ei selvinnyt vaan menehtyi 77 vuoden ikäisenä touko-kesäkuun vaihteessa 2000.[1]
Kunnianosoitukset muokkaa
Puente voitti ensimmäisen Grammy-palkintonsa vuonna 1979 albumista Homenaje a Beny Moré. Ennen kuolemaansa hän sai yhteensä viisi Grammya, joista viimeisin tuli vuonna 2000 albumista Mambo Birdland.[1] Hänelle myönnettiin vielä vuonna 2003 postuumisti Grammy Lifetime Achievement Award. Vuonna 2018 albumi Dance Mania (1958) valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Kotirinta, Pirkko: Kestotähti julkaisi yli sata levyä. Helsingin Sanomat, 2.6.2000, s. A12.
- ↑ Siegal, Nina. "The New York Legacy of Tito Puente", 6. kesäkuuta 2000.
- ↑ Tito Puente – Biography allmusic.com.
- ↑ Obejas, Achy. "He Beat The Drum For Latin Music", 2. kesäkuuta 2000.
- ↑ (2005) American National Biography. Oxford University Press, 448–449. ISBN 9780199771493.
- ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9.
- ↑ Luhtala, Pertti ym.: Rumbakuninkaista salsatähtiin 2: Jazz innostuu congarytmeistä. Helsingin Sanomat, 10.7.1977, s. 18.
- ↑ Complete National Recording Registry Listing Kongressin kirjasto. Viitattu 20.4.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tito Puente Wikimedia Commonsissa
