Wikipedia

Timo Kaunisto

suomalainen poliitikko

Timo Reino Juhani Kaunisto (s. 27. tammikuuta 1963 Alastaro) on suomalainen maatalousyrittäjä ja Suomen Keskustaa edustava poliitikko. Kaunisto on toiminut kansanedustajana vuosina 2007–2011 ja keskustan varapuheenjohtajana vuosina 2010–2012.

Timo Kaunisto
Timo Kaunisto kesäkuussa 2009.
Timo Kaunisto kesäkuussa 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt27. tammikuuta 1963 (ikä 61)
Alastaro
Poliitikko
Puolue keskusta
Asema kansanedustaja (2007–2011)
Vaalipiiri Varsinais-Suomen vaalipiiri (ehdolla 2003, kansanedustaja 2007–2011)
Hämeen vaalipiiri (ehdolla 2015)
Kotipaikka Hämeenlinna
Aiheesta muualla
Virallinen sivu

Perhe, opinnot ja työtehtävät muokkaa

Perhe muokkaa

Kaunisto syntyi Alastarolla maanviljelijäperheeseen. Hän solmi avioliiton opiskeluaikanaan vuonna 1988. Avioliitosta syntyi kaksi lasta vuosina 1993 ja 1995.[1] Kauniston 22 vuotta kestänyt avioliitto päättyi eroon vuonna 2010.[2]

Heinäkuussa 2010 Kauniston kerrottiin seurustelevan vihreiden kansanedustajan Kirsi Ojansuun kanssa.[3] Kaunisto ja Ojansuu avioituivat marraskuussa 2011, jolloin Ojansuu otti nimen Ojansuu-Kaunisto.[4]

Koulutus muokkaa

Kaunisto on koulutukseltaan agronomi ja filosofian tohtori. Kauniston kasvipatologian alaan kuuluva pro gradu -opinnäytetyö käsitteli ohran verkkolaikkuresistenssiä.[1]

Timo Kauniston historian alan väitöskirja "Vaikea vihreys. Keskustapuolueen ympäristöpolitiikka 1968-1987"[5] tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa huhtikuussa 2023.

Työtehtävät ja luottamustoimet muokkaa

EU:ta vastustanut Kaunisto oli vuonna 1994 "Ei EU:lle" -kampanjan toiminnanjohtaja.[6] Tämän lisäksi Kaunisto on työskennellyt Maaseudun Tulevaisuuden ja Turun Sanomien toimittajana. Vuosina 1990–1995 hän toimi MTK:n tiedotuspäällikkönä. Kaunisto oli Suomen Siipikarjaliiton puheenjohtaja 1997–2002[1]

Vuosina 1995–2011 Kaunisto toimi maatalousyrittäjänä puolisonsa kotitilalla Laitilassa viljellen vuodesta 2000 samalla myös vanhempiensa kotitilaa Alastarolla. Päätuotantosuuntana Laitilan tilalla oli vuosina 1997–2005 luomukanatalous. Vuodesta 2011 hän on toiminut maatalousyrittäjänä kotitilallaan Alastarolla. Tilalla on keskitytty bioenergian tuotantoon ja matkailu- ja tapahtumayrittäjyyteen. Tätä varten Kaunisto on kunnostanut vanhoja hirsirakennuksia, kuten Hennijoen vanhan kansakoulun kokonaisuuden.[7][1][2][8][9]

Kaunisto aloitti Agronomiliiton toiminnanjohtajana joulukuussa 2022.

Harrastukset muokkaa

Vuosina 1996–2019 Kaunisto on toiminut Maaseudun Tulevaisuuden kolumnistina. Hän on harrastanut jalkapalloa eri sarjatasoilla vuosina 1980-2020. Kaunisto pelaa veteraanikiekkoa Lauttakylän Lujissa Waareissa.[10]

Poliittinen toiminta muokkaa

1999–2006 muokkaa

Kaunisto oli Suomen keskustan ehdokkaana Europarlamenttivaaleissa 1999 ja sai 16 299 ääntä, jotka riittivät toiseen varasijaan.[1]

Laitilan kunnanvaltuustoon Kaunisto valittiin kunnallisvaaleissa 2000.[1]

Eduskuntavaaleissa 2003 Kaunisto oli Suomen keskustan ehdokkaana Varsinais-Suomen vaalipiirissä ja tuli valituksi ensimmäiselle varasijalle 4 333 äänellä.[1]

2007–2011 muokkaa

Kaunisto valittiin Suomen Keskustan ehdokkaana kansanedustajaksi eduskuntavaaleissa 2007 Varsinais-Suomen vaalipiirissä ja keskustan varapuheenjohtajaksi kesäkuussa 2010.

Kaunisto oli ehdolla keskustan puheenjohtajaksi kesäkuun 2010 puoluekokouksessa yhdessä Mari Kiviniemen, Mauri Pekkarisen ja Paavo Väyrysen kanssa.[11] Hän ei tullut valituksi, mutta nousi sen sijaan varapuheenjohtajaksi.[12] Hän sai kolmesta varapuheenjohtajasta toiseksi eniten kannatusta, 1 415 ääntä.

Eduskunnassa Kaunisto tunnettiin ydinvoimaa vastustavan ryhmän johtajana.[6]

Kun Michael Hornborg vuonna 2009 luopui MTK:n puheenjohtajuudesta, Kauniston nimi oli esillä Hornborgin eräänä seuraajaehdokkaana.[13][14] Kaunisto kuitenkin kieltäytyi.[15]

Kaunisto oli ehdolla vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, mutta ei tullut valituksi saatuaan 4 174 ääntä, jotka riittivät ensimmäiseen varasijaan. Eroa keskustan listalta viimeisenä valituksi tulleeseen Annika Saarikkoon oli 11 ääntä.[16]

Myöhemmin Kaunisto arvioi, että hänen vuonna 2010 tapahtunut avioeronsa oli yksi olennainen syy hänen putoamiseensa eduskunnasta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.[17] Kaunistoon tämän johdosta kohdistuneen suhtautumisen muutoksen kertoi havainneensa myös samassa vaalipiirissä keskustan ehdokkaana ollut Annika Saarikko.[18]

2011–2015 muokkaa

Vuonna 2012 Kaunisto oli ehdolla keskustan puheenjohtajaksi, mutta jäi keskustan puoluekokouksessa 9. kesäkuuta 2012 järjestetyn puheenjohtajavaalin ensimmäisellä kierroksella viimeiseksi.[19]

Vuonna 2014 Kaunisto oli keskustan ehdokkaana Suomen europarlamenttivaaleissa 2014.[20]

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kotipaikkansa Hämeenlinnaan muuttanut Kaunisto oli ehdokkaana Hämeen vaalipiirissä. Vaaleissa hän sai 2731 ääntä, ja tuli valituksi ensimmäiselle varasijalle. Vuoden 2017 ja 2021 kuntavaaleissa Kaunisto valittiin Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon. Hän on toiminut myös vuodesta 2017 Hämeen maakuntahallituksessa ja vuosina 2021-22 Hämeenlinnan kaupunginhallituksessa.[21]

Kaunisto oli ehdolla vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Hän keräsi 2 566 ääntä, mikä ei riittänyt valintaan.[22]

Julkaisuja muokkaa

  • Muutaman perssiljan tähre. Kolumnikokoelma. [Laitila]: Timo Kaunisto, 2002.
  • Reilun pelin rakentaja. Kohti vihreää vallankumousta. Laitila: Viestintä Tuulihaukka, 2010. ISBN 978-952-92-7213-6.
  • Vaikea vihreys. Keskustapuolueen ympäristöpolitiikka 1968-1987. Väitöskirja 2023. Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g Pieni elämäkertani Timo Kauniston kotisivut. Timo Kaunisto. Arkistoitu 15.11.2011. Viitattu 29.12.2015.
  2. ↑ a b Kaunisto, Timo: Matkani varrelta. Osa kaksi Timo Kauniston kotisivut. Web Archive: Timo Kaunisto. Arkistoitu 15.3.2016. Viitattu 12.4.2023.
  3. ↑ IS: Keskustajohtajalla suhde vihreiden kansanedustajaan Helsingin Sanomat. 24.7.2010. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 27.7.2010.
  4. ↑ Rytkönen, Annika: Kaamoshäät!. Iltalehti, 28.11.2011. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.3.2012.
  5. ↑ Timo Kaunisto: Vaikea vihreys: Keskustapuolueen ympäristöpolitiikka 1968–1987. Itä-Suomen yliopisto, 2023-03-18. ISBN 978-952-61-4790-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.3.2024).
  6. ↑ a b Timo Kaunisto lähtee keskustan puheenjohtajakilpaan Kaleva. 12.2.2010. Viitattu 12.4.2023.
  7. ↑ Timo Kaunisto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  8. ↑ Loimaan viimeinen toivo taisteli illalla vielä paikasta. Turun Sanomat, 18.4.2011, s. 13.
  9. ↑ Harri Suomalainen: Timo Kaunisto jätti Vakka-Suomen Vakka-Suomen Sanomat. 15.6.2011. Viitattu 22.8.2011. [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Timo Kaunisto Timo Kaunisto. Arkistoitu 2.5.2021. Viitattu 2.5.2021.
  11. ↑ Hautamäki, Jaakko: Isäntä Timo Kaunisto ei halua Jarmo Korhosta isäntärengiksi. Helsingin Sanomat, 13.2.2010, s. A 11.
  12. ↑ Hävisi keskustan pj-kisan – nousi varapuheenjohtajaksi 12.6.2010. Uusisuomi.fi. Viitattu 12.6.2010.
  13. ↑ Korja-Kaskimäki, Leena: MTK:n puheenjohtajuus kiinnostaa Kaunistoa. Turun Sanomat, 18.3.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2012.
  14. ↑ Hornborgille seuraaja. (Pääkirjoitus) Turun Sanomat, 19.3.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Valtonen, Kari: Juha Marttila nousemassa MTK:n johtajaksi. Turun Sanomat, 31.3.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2012.
  16. ↑ Valitut ehdokkaat, Varsinais-Suomen vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2011.
  17. ↑ Tiinanen, Pekka: Kulissiliitot eduskunnan tapa. Ilta-Sanomat, 29.12.2015, s. 2-3.
  18. ↑ Saari, Tiina: "Tunnistin Timon ympärille muodostuneen kylmän ringin". Ilta-Sanomat, 29.12.2015, s. 3.
  19. ↑ Sipilä ja Puumala toiselle kierrokselle Yle uutiset. 9.6.2012. Yle. Viitattu 9.6.2012.
  20. ↑ http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288624394679.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Ehdokkaat Häme Yleisradio. Viitattu 21.4.2015.
  22. ↑ Ehdokkaat

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Timo_Kaunisto&oldid=22258672”