Timaios Tauromenionlainen

Timaios Tauromenionlainen (m.kreik. Τίμαιος ὁ Ταυρομενίτης, Timaios ho Tauromenitēs, lat. Timaeus Tauromenites; n. 352/350256 eaa.) oli antiikin kreikkalainen historioitsija, joka oli kotoisin Sisilian Tauromenionista. Hän kirjoitti Sisilian historiasta, ja hänet tunnetaan erityisesti siitä, että hän alkoi ensimmäisenä käyttää olympiadeja historiallisten tapahtumien ajoittamiseen.[1][2]

Timaios Tauromenionlainen
Τίμαιος ὁ Ταυρομενίτης
Henkilötiedot
Syntynytn. 352/350 eaa.
Tauromenion, Sisilia
Kuollutn. 256 eaa.
Ateena?
Ammatti historioitsija
Kirjailija
Tuotannon kielimuinaiskreikka
Aikakausi hellenistinen kausi
Tyylilajit historia
Pääteokset Sisilian historia, Olympian kisojen voittajat
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä muokkaa

Timaios oli Andromakhoksen poika. Andromakhos oli koonnut vuonna 358 eaa. entiset Naksoksen kaupungin asukkaat, jotka olivat hajaantuneet sen jälkeen kun Dionysios tuhosi kaupungin vuonna 403 eaa., ja asuttanut nämä Tauromenioniin. Tämän jälkeen hän toimi kaupungin tyrannina.[2][3] Andromakhos otti Timoleonin vastaan Tauromenionissa, kun tämä tuli Sisiliaan vuonna 345/344 eaa., tukien tämän sotatoimia saarella, ja oli siksi saaren ainoa tyranni, jonka Timoleon salli pitää asemansa.[1][2][4]

Timaioksen itsensä tarkkaa synnyin- tai kuolinaikaa ei tunneta, mutta se voidaan arvioida suhteellisen tarkasti. Hänen historiateoksensa ulottuivat vuoteen 264 eaa. saakka.[2][5] Lukianos taas sanoo hänen eläneen 96-vuotiaaksi.[6] Koska Timaioksen isä ei ole voinut olla enää kovin nuori vuosien 358 ja 344 eaa. välillä, jolloin hän toimi Tauromenionin tyrannina, Timaioksen syntymä voidaan ehkä ajoittaa noin vuoteen 352[2]–350 eaa.[1] ja hänen kuolemansa noin vuoteen 256 eaa.[2]

Agathokles ajoi Timaioksen pois Sisiliasta, jonka jälkeen hän siirtyi Ateenaan. Siellä hän oli elänyt 50 vuotta siinä vaiheessa, kun kirjoitti historiateoksensa 34. kirjan.[2][7] Vuodesta, jolloin Agathokles karkotti hänet, ei ole tietoa, mutta tämä ajoitetaan noin vuoteen 315[1]–310 eaa.[2] Mahdollisesti se tapahtui samoihin aikoihin kun Agathokles lähti sotaretkelle Afrikkaan, sillä hänen kerrotaan tuolloin pelänneen kansan kapinoivan hänen poissaollessaan, ja siksi hän joko surmautti tai ajoi maanpakoon kaikki epäluotettaviksi arvioimansa henkilöt.[2][8] Ateenassa Timaioksen opettajana toimi Filiskos Miletoslainen, Isokrateen oppilas. Muutoin hänen elämästään ei tiedetä mitään.[2] On mahdollista, että hän palasi Sisiliaan Hieron II:n aikana.[1]

Teokset muokkaa

Timaios kirjoitti historiateoksia, jotka tekivät hänestä läntisen kreikkalaisen maailman luetuimman historioitsijan.[9] Hänen teoksensa olivat:[1][2]

  • Sisilian historia (Σικελικαὶ ἱστορίαι, Sikelikai historiai, myös Σικελικά, Sikelika, tai Ἱστορίαι, Historiai) – ainakin 38 kirjaa käsittänyt teos erityisesti Sisilian historiasta.[10]
  • Pyrrhoksesta (Τὰ περὶ Πύῤῥου, Ta peri Pyrrhū) – edellä mainitun teoksen eräänlainen jatko-osa, joka käsitti Pyrrhoksen ajan. Suda viittaa siihen vain nimityksellä ”erillinen esitys” (ἰδία πραγματεία, idia pragmateia).[1][11]
  • Olympian kisojen voittajat (Ὀλυμπιονίκας ἤτοι Χρονικὰ πραξιδικά, Olympionikas ētoi Khronika praksidika) – synkroninen luettelo Olympian kisojen voittajista, Spartan kuninkaista ja eforeista, Ateenan arkonteista sekä Heran papittarista Argoksessa.[12][13]

Teokset eivät ole säilyneet nykyaikaan. Sisilian historiassa Timaios kertoo saaren historiasta myyttisistä ajoista aina Agathokleen kuolemaan vuonna 289/288 eaa. saakka.[1][12] Sen jatkoksi Timaios kirjoitti erillisen teoksen Pyrrhoksesta,[2][14] joka käsitteli Pyrrhoksen sotia Etelä-Italiassa ja Sisiliassa sekä tapahtumia sen jälkeen, ja ulottui vuoteen 264/263 eaa. saakka.[1] Teos voitaisiin hyvin lukea yhdeksi historiateokseksi Sisilian historian kanssa. Polybios aloittaa oman historiateoksensa Historiai samasta vuodesta 264/263 eaa., johon Timaios päätti.[2][5]

Polybios hyökkää omassa teoksessaan usein Timaiosta ja tämän historiateosten arvoa vastaan. Hän katsoo, että Timaiokselta puuttui ensimmäinen historioitsijalta vaadittu ominaisuus, sillä hänellä ei ollut käytännön tietoja sodasta tai politiikasta, eikä hän pyrkinyt koskaan saamaan matkustelemalla ensikäden tietoja niistä paikoista ja maista, joita hän kuvaa. Sen sijaan hän asui samassa paikassa 50 vuotta, ja sai kaiken tietonsa kirjoista. Polybios huomauttaa myös, että Timaioksella oli niin vähän havaintokykyä ja niin heikko arvostelukyky, ettei hän osannut kuvata oikein edes itse näkemiään tapahtumia tai paikkoja, ja että hän vieläpä oli niin taikauskoinen, että hänen teoksensa on täynnä vanhoja perinnäistapoja ja tunnettuja satuja, siinä missä paljon tärkeämpiä asioita oli jätetty pois.[2][15]

Timaioksen maantiedettä ja luonnonhistoriaa koskevissa tiedoissa onkin selvästi suuria puutteita, ja Polybios mainitsee usein hänen tekemiään virheitä näillä aloilla.[2][16] Hän esittää Timaiosta vastaan kuitenkin vielä vakavampiakin syytteitä. Hän nimittäin sanoo Timaioksen joskus valehtelevan tarkoituksella herjatessaan tunnettuja henkilöitä, kuten Homeros, Aristoteles ja Theofrastos, sekä hyökätessään henkilökohtaisia vihollisiaan, kuten Agathoklesta, vastaan. Samat syytökset toistuvat Diodoros Sisilialaisella ja muilla antiikin aikaisilla kirjailijoilla. Näiltä Timaios sai niin huonon maineen, että hänelle annettiin kutsumanimi Epitimaios (Ἐπιτίμαιος), ”Herjaaja”.[12][2][17] Polybios hylkää myös Timaioksen historiateokseensa eri henkilöiden suuhun sepittämät puheet, pitäen niitä epäsopivina kyseisille henkilöille ja kyseisiin aikoihin, sekä liian skolastisina ja monisanaisina.[2]

Monet Polybioksen esittämät syytökset perustuvat selvasti tosiseikkoihin, mutta muiden kirjailijoiden sanoman sekä Timaioksen teoksesta säilyneiden katkelmien perusteella Polybios vaikuttaa liioitelleen Timaioksen vikoja, ja jättäneen huomiotta hänen vahvuutensa. Jotkut asiat, joita Polybios pitää hänen suurina puutteinaan, voidaan yhtä hyvin nähdä hänen parhaina puolinaan. Polybios, joka oli taipuvainen rationalisoimaan asiat, hyväksyi Eforoksen ja Theopompoksen tavan käsitellä myyttejä ja riisua ne kaikista ihmeistä, jotta ne saatiin osaksi oikeaa historiaa; mutta Timaioksen ansio, josta Polybios häntä moittii, oli se, että hän pyrki esittämään myytit kaikkein yksinkertaisimmassa ja alkuperäisimmässä muodossaan. Jos Sisilian historian alkuosa olisi säilynyt, se voisi hyvinkin olla hyödyllisempi monien asioiden tuntemisen kannalta kuin Eforoksen ja Theopompoksen historiateokset.[2]

Timaios kokosi historiateoksensa aineiston huolella, minkä Polybioskin joutuu myöntämään.[2][18] Hän kiinnitti myös paljon huomiota kronologiaan, ja oli ensimmäinen kirjailija, joka otti käyttöön tavan ajoittaa tapahtumia olympiadeittain, minkä omaksuivat myös lähes kaikki myöhemmät kreikkalaiset historiankirjoittajat.[2][19] Tämän vuoksi Timaios koosti eräänlaisena esityönä historiateokselleen luettelon Olympian kisojen voittajista, Olympian kisojen voittajat.[1][2]

Suda laittaa Sisilian historian ja Olympian kisojen voittajien luettelon lisäksi Timaioksen nimiin myös kaksi muuta teosta, joita mikään muu lähde ei mainitse. Nämä ovat kolme kirjaa käsittänyt Syyriasta ja sen kaupungeista ja kuninkaista (Περὶ Συρίας καὶ τῶν αὺτῆς πόλεων καὶ βασιλέων βιβλία γ́, Peri Syrias kai tōn autēs poleōn kai basileōn biblia III)[2] sekä 68 kirjaa käsittänyt Retoristen argumenttien kokoelma (Συλλογὴ ῥητορικῶν ἀφορμῶν, Syllogē rhētorikōn aformōn). Näistä ainakaan viimeksi mainittu ei kuitenkaan ole hänen teoksensa, vaan todennäköisemmin Timaios Sofistin kirjoittama.[1][2]

Timaioksella oli suuri vaikutus myöhempään kreikkalaiseen historiankirjoitukseen. Hänen historiateoksiaan käyttivät Polybioksen ja Diodoroksen lisäksi myös muun muassa Kallimakhos, Lykofron, Eratosthenes, Agatharkhides, Poseidonios, Dionysios Halikarnassoslainen, Strabon, Plutarkhos, Diogenes Laertios, Athenaios ja Stefanos Byzantionlainen sekä Suda. Roomalaisista hänen teoksensa tunsivat muun muassa Fabius Pictor, Cato, Cicero, Cornelius Nepos, Varro, Aulus Gellius, Plinius vanhempi ja Tertullianus.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l Meister, Klaus: The Role of Timaeus in Greek Historiography scriptaclassica.org. 9.5.2022.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Smith, William: ”Timaeus (1)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.7, vrt. 14.59.
  4. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Timoleon 10; Marcellinus: Thukydideen elämä 42.
  5. a b Polybios: Historiai 1.5.
  6. Lukianos: Pitkäikäiset (Macrobii) 22.
  7. Diodoros Sisilialainen: Katkelmat Historian kirjaston kirjasta 21 (Exc. ex libr. xxi), s. 560, ed. Wess.; Polybios: Historiai, Vatikaanin katkelmat (Polybii Historiarum Excerpta Vaticana), s. 389, 393; Plutarkhos: Maanpaosta (De exilio) 605c.
  8. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 20.4.
  9. Rubincam, Catherine: Review: The Greek Historians of the West: Timaeus and His Predecessors by Lionel Pearson. Classical Philology, Jul., 1990, 85. vsk, nro 3, s. 227–232. Artikkelin verkkoversio.
  10. Baron 2013, s. 28–38.
  11. Baron 2013, s. 38–42.
  12. a b c Timaeus Oxford Reference. Viitattu 9.5.2022.
  13. Baron 2013, s. 23–28.
  14. Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 1.6; Cicero: Kirjeet ystäville (Epistulae ad Familiares) 5.12.
  15. Polybios: Historiai 12, sekä teoksen katkelmat (Fragmenta Vaticana).
  16. Esim. Polybios: Historiai 2.16, 12.3, 12.5.
  17. Athenaios: Deipnosofistai 6.272b; vrt. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.1, 13.90, Katkelmat Historian kirjaston kirjasta 21 (Exc. ex libr. xxi), s. 561, ed. Wess.; Strabon: Geografika XIV s. 640.
  18. Polybios: Historiai, Vatikaanin katkelmat (Polybii Historiarum Excerpta Vaticana) s. 402, init.
  19. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.1.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Baron, Christopher A.: Timaeus of Tauromenium and Hellenistic Historiography. Cambridge University Press, 2013. ISBN 9781107000971.
  • Pearson, Lionel: The Greek Historians of the West: Timaeus and His Predecessors. American Philological Association Philological Monographs, nide 35. American Philological Association, 1987. ISBN 9781555401511.