Wikipedia

Tikkurila (yritys)

suomalainen pörssiyritys

Tikkurila Oyj (entinen Tikkurilan Väritehtaat Oy) on suomalainen maaleja ja lakkoja valmistava yhtiö. Yhtiön pääkonttori ja tärkeimmät tuotantolaitokset sijaitsevat Vantaan Tikkurilan suuralueen Kuninkaalan kaupunginosan luoteiskulmassa Keravanjoen varrella. Tikkurila Oyj:n on omistanut vuodesta 2021 yhdysvaltalainen PPG Industries.

Tikkurila Oyj
Tunnuslause Suojelemme ja kaunistamme maailmaa
Yritysmuoto Julkinen osakeyhtiö
Perustettu 1862
Toimitusjohtaja Meri Vainikka[1]
Puheenjohtaja Michael McGarry[2]
Kotipaikka Vantaa, Suomi
Liikevaihto Nousua 226,8 milj. € (2021)[3]
Liikevoitto Laskua 10,3 milj. € (2021)[3]
Tilikauden tulos Laskua 35,4 milj. € (2021)[3]
Henkilöstö Nousua 572 (2021)[3]
Kotisivu www.tikkurila.fi

Tikkurilan toimitusjohtajana on toiminut 22. marraskuuta 2021 lähtien Meri Vainikka. Väliaikaisena toimitusjohtajana toimi 14. kesäkuuta – 21. marraskuuta 2021 Markus Melkko.[4] Hänen edeltäjänsä Elisa Markula siirtyi Oriolan toimitusjohtajaksi.[5]

Historia muokkaa

 
Hjalmar Schildt

Toiminnan alku vernissatehtaalla muokkaa

 
Vernissankeittoa vernissatehtaassa vuonna 1931.

Tikkurila Oyj:n historian lasketaan alkavan vuodesta 1862, jolloin Keravanjoen Tikkurilankoskeen rakennettiin öljynpuristamo ja perustettiin Dickursby Oljeslageri -niminen yhtiö.[6] Hankkeen takana oli Tikkurilan kartanon omistaja Anders Lorenz Munsterhjelm. Koskessa oli pyörinyt vesimylly jo vuodesta 1757,[7] mutta Helsinki–Hämeenlinna-rautatien rakentaminen 1860-luvulla ja Tikkurilan aseman syntyminen aivan kosken viereen teki paikasta ihanteellisen teollisuudelle.[8] Tehdas puristi pellavaöljyä, jota käytettiin pintakäsittelyaineena, sekä keitti siitä vernissaa, jota käytettiin maalien valmistukseen.[8]

Omistajanvaihdosten jälkeen öljypuristamo ja vernissankeittämö päätyi 1885 helsinkiläisen kauppaliikkeen Schildt & Hallbergin omistukseen.[9] Tehtaan toimintaa laajennettiin ja tehostettiin, ja vuosisadan vaihteessa Tikkurilan tehdas oli jo maan hallitseva vernissanvalmistaja. Lisäksi Hjalmar Schildt ja Mauritz Hallberg, jotka olivat vanhoja siemenkauppiaita, rakennuttivat Tikkurilaan siemenkaristuslaitoksen, jossa havupuiden kävyistä irrotettiin siemenet ulkomaille myyntiä varten. Tikkurilan tehtaan siemenet toivat yhtiölle hopeamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä 1889.[7]

Vuonna 1919 yhtiö, joka jo ennestään tuotti maalin tärkeimpiä raaka-aineita öljyä ja vernissaa, ryhtyi valmistamaan maaleja ja lakkoja sekä kärrynrasvaa, kiillotusvahaa ja pähkinäpetsiä.[10] Maalien valmistus osoittautui menestykselliseksi, ja yhtiö kasvoi vähä vähältä Suomen suurimmaksi maali- ja lakkavalmistajaksi. Tehdasalue kasvoi voimakkaasti 1920-luvulla, kun Schildt & Hallberg osti maa-alueita Tikkurilan rautatieaseman itäpuolelta. 1930-luvulla alue kasvoi entisestään rakennuslaajennuksilla ja uusilla sivurakennuksilla. Tehdastoiminnan lisäksi aluetta käytettiin varastointiin ja asumiseen.[10] 1940-luvulla yrityksen toiminta alkoi sijoittua kummallekin puolelle Tikkurilankoskea, ja 1960-luvulla joen eteläpuolelle valmistui Woldemar Baeckmanin suunnittelema hallintorakennus.[6] Tehdasalueelle rakennettiin pistoraide, jonka avulla tuotteita voitiin lastata suoraan junanvaunuihin. Viikoittain alueella lastattiin lähes 3 000 kiloa tuotteita, joista valtaosa kuljetettiin Helsinkiin. Kysynnän kasvaessa markkinat laajenivat pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.[11] Öljyn ja vernissan tuotanto lopetettiin 1960-luvulla, mutta ajasta on yhä muistona kadunnimi Vernissakatu.

 
Ilmakuva maalitehtaan alueesta Tikkurilan aseman kupeessa vuonna 1977. Kaikki Keravanjoen pohjoispuolen tehdas- ja konttorirakennukset purettiin 1980-luvun lopulla, lukuun ottamatta oikeassa alakulmassa näkyvää vernissatehdasta.

Monicolor-tehdas muokkaa

 
1970-luvun tuotantolaitos Kuninkaalassa on edelleen toiminnassa. Yritys on kuitenkin suunnitellut siirtymistä muualle[12] ja hakenut kiinteistöilleen asemakaavamuutosta.[13]

Rikkihappo Oy, nykyinen Kemira Oyj, osti vuonna 1972 Schildt & Hallbergin ja ryhtyi laajentamaan ja modernisoimaan tehdasta, joka oli jo pitkään kärsinyt tila- ja kapasiteettiongelmista.[14] Vuonna 1976 joen toiselle puolelle Kuninkaalaan valmistui uusi Monicolor-maalitehdas,[12][15] joka oli valmistuessaan maailman automatisoiduin maalituotantolaitos, ja sen myötä alkoi tehtaan muutto pois vanhalta paikaltaan Tikkurilankoskelta ja radan varresta. Vanhalla tehdasalueella oli toimintaa vuoteen 1988 saakka,[14] kunnes kaikki sen rakennukset purettiin vuosikymmenen lopulla, lukuun ottamatta vuonna 1912 rakennettua punatiilistä vernissatehdasta, joka toimii nykyään monitoimi- ja nuorisotalona. Uusi tehdasalue nousi kauemmas Tikkurilan keskustasta, mutta kuljetuksissa voitiin edelleen käyttää rautatietä: vuoteen 2019 asti maalitehtaalle erkani pistoraide Tikkurila–Hakkila-radalta.

Vuonna 1975 yhtiön nimeksi vaihdettiin Tikkurilan Väritehtaat Oy,[7] joka lyheni 1986 muotoon Tikkurila Oy. 1970-luvulla Neuvostoliitosta tuli maaleille tärkeä vientimaa.[7]

Omistajuus ja markkinat muokkaa

Maaliskuussa 2010 Kemira luopui Tikkurilasta, jolloin Kemira jakoi valtaosan Tikkurilan osakkeista osinkona omille osakkeenomistajilleen. Tikkurila sai näin pääosin samat omistajat kuin Kemira. Osakkeen noteeraus Helsingin pörssissä alkoi 26. maaliskuuta 2010.[16] Kemiralle jäi 14 % Tikkurilan osakekannasta.[17] Tikkurilan osuus Kemiran liikevaihdosta vuonna 2009 oli 21,2 %.[18] Kemira myi loput Tikkurilan osakkeensa vuonna 2011.[19]

Joulukuussa 2020 yhdysvaltalainen PPG Industries teki ostotarjouksen Tikkurilasta.[20] Tarjouksen tekivät myös alankomaalainen Akzo Nobel ja tanskalainen Hempel.[21] Tikkurilan osakkeen noteeraus Helsingin pörssissä päättyi 27. lokakuuta 2021 PPG:n saatua omistusoikeuden Tikkurilan kaikkiin osakkeisiin.[22]

Tikkkurila omistaa Venäjällä toimivan tytäryhtiön OOO Tikkurilan.[23]

Tuotemerkit muokkaa

  • Tikkurila (kansainvälinen)
  • Beckers (kansainvälinen)
  • Alcro (Ruotsissa)
  • Vivacolor (Baltian maissa)
  • Finncolor (Venäjällä, Tikkurilan perustama)
  • Kraski Teks (Venäjällä, venäläistä perua)

Triviaa muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Johtoryhmä Tikkurila Oyj. Arkistoitu 11.10.2022. Viitattu 11.10.2022.
  2. ↑ Hallitus Tikkurila Oyj. Arkistoitu 23.8.2021. Viitattu 23.8.2021.
  3. ↑ a b c d Kauppalehden yrityshaku Kauppalehti. Viitattu 11.10.2022.
  4. ↑ Tikkurilan väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nousee talousjohtaja Markus Melkko is.fi. 14.6.2021. Taloussanomat. Viitattu 15.6.2021.
  5. ↑ Noponen, Sami: Elisa Markula siirtyy Tikkurilasta Oriolan johtoon is.fi. 14.6.2021. Taloussanomat. Viitattu 15.6.2021.
  6. ↑ a b Paavola, Susanna: Samaan aikaan kun Suomen ensimmäinen rautatie ylitti Keravajoen Tikkurilassa, aloitti jokivarressa tehdas – sen rakennukset ovat edelleen merkittävästi läsnä rantamaisemassa Vantaan Sanomat. 14.6.2020. Viitattu 18.7.2021.
  7. ↑ a b c d Historia Tikkurila Oyj. Arkistoitu 28.11.2021. Viitattu 18.7.2021.
  8. ↑ a b Keskellä Tikkurilaa on paikka, jossa oli aikoinaan vilkasta tehdastoimintaa – suojeltu tehdas toimii nykyään kulttuurikeskuksena Vantaan Sanomat. 1.9.2019. Viitattu 18.7.2021.
  9. ↑ Rakennushistoriaselvitys, s. 10
  10. ↑ a b Rakennushistoriaselvitys, s. 12
  11. ↑ Rakennushistoriaselvitys, s. 11
  12. ↑ a b Moilanen, Kaisu: Tikkurilan symboliksi muodostunut maalitehdas saattaa jättää Tikkurilan – ”Se on osa teollista historiaa” (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 6.1.2019. Viitattu 18.7.2021.
  13. ↑ Tikkurilan Väritehtaan alueen kaavarunko (nro 062900) 15.6.2021. Vantaan kaupunki. Viitattu 5.8.2021.
  14. ↑ a b Rakennushistoriaselvitys, s. 19
  15. ↑ Salmela, Jussi: Villit ja mystiset juhlat velloivat vielä 1990-luvulla tässä jokimaiseman tiililinnassa (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 9.2.2019. Viitattu 18.7.2021.
  16. ↑ Pörssitiedotteet 2010: Tikkurila on listautunut NASDAQ OMX Helsinkiin 26.3.2010. Tikkurila Oyj. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 26.3.2010.
  17. ↑ YLE Uutiset: Kemira myy Tikkurilan osakkeensa yle.fi. 30.3.2011 (päiv. 6.6.2012). Viitattu 7.8.2012.
  18. ↑ Kemira Oyj Tilinpäätös 2009 (PDF) (Prosenttiosuus saatu laskemalla tilinpäätöksen koko konsernin liikevaihdosta Tikkurilan osuus: 530,2/2500,1*100%) 8.2.2009. Kemira Oyj. Arkistoitu 3.4.2018. Viitattu 23.4.2014.
  19. ↑ Rossi, Juhana: Kemira myy osuutensa Tikkurilasta (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 31.3.2011. Viitattu 24.1.2019.
  20. ↑ Koponen, Jarmo: Maaliyhtiö Tikkurilan koko osakekannasta ostotarjous – Suomen tehtaan tulevaisuus on kuitenkin arvoitus Yle Uutiset. 18.12.2020. Yleisradio. Viitattu 8.2.2021.
  21. ↑ Karismo, Anna: Taistelu Tikkurilasta nosti maaliyhtiön arvon pilviin – Kansainväliset maaliyhtiöt tahtovat Tikkurilan lähes hinnalla millä hyvänsä Yle Uutiset. 5.2.2021. Yleisradio. Viitattu 8.2.2021.
  22. ↑ Kaupankäynnin keskeytys: Tikkurila Oyj Kauppalehti. 27.10.2021. Viitattu 27.10.20211.
  23. ↑ Liski, Jarno: Suomen Tikkurilan miljoonavienti piti Venäjän-bisneksen pyörimässä sota-aikana – Ennätystulos nollattiin yritysjärjestelyllä www.iltalehti.fi. Viitattu 28.2.2024.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tikkurila_(yritys)&oldid=22225281”