Tieteentutkimus on tiedettä tutkiva monitieteinen ala. Sen keskeisiä alueita ovat tieteenfilosofia, tieteenhistoria ja tieteensosiologia, mutta kaiken kaikkiaan tutkimuskenttä on melko hajanainen. Tieteentutkimuksessa käsitellään muun muassa tiedepolitiikkaa, tieteen etiikkaa, tieteen popularisointia ja tieteellisten kiistojen luonnetta.

Tieteentutkimuksesta käytetään englannin kielessä usein nimeä science and technology studies. Käytäntö heijastaa sitä, että tieteen ja tekniikan tutkiminen ovat läheisessä suhteessa toisiinsa.[1]

Tieteentutkijan tutkimusnäkökulman taustalla on useimmiten jokin tieteenala, joka voi filosofian, historian tai sosiologian ohella olla esimerkiksi kirjallisuudentutkimus, kulttuurintutkimus, naistutkimus, psykologia tai viestinnäntutkimus. Osa tieteentutkijoista on koulutukseltaan luonnontieteilijöitä.[2] Tutkimusaineistona voi olla muun muassa tieteellisiä artikkeleita, tutkimussuunnitelmia, kirjeenvaihtoa, päiväkirjoja, tilastoja tai esineitä. Tieteentutkija voi tehdä haastatteluja tai kyselytutkimuksia, tai hän voi havainnoida tieteilijöiden toimintaa kokouksissa tai laboratorioissa. Joskus saattaa olla mahdollista suorittaa kokeita.[3]

Lähteet muokkaa

  • Kiikeri, Mika – Ylikoski, Petri: Tiede tutkimuskohteena: Filosofinen johdatus tieteentutkimukseen. Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-926-1.

Viitteet muokkaa

  1. Kiikeri ja Ylikoski 2004, s. 13.
  2. Kiikeri ja Ylikoski 2004, s. 9.
  3. Kiikeri ja Ylikoski 2004, s. 10.

Aiheesta muualla muokkaa