Tieteellisen kehityksen konsepti

Kiinan kommunistisen puolueen virallinen ideologia

Tieteellisen kehityksen konsepti (科学发展观 Kēxué Fāzhǎn Guān), suomennettu myös tieteellinen näkemys kehitykseen tai tieteellinen kehitys, on osa Kiinan kommunistisen puolueen virallista ideologiaa. Puolueen oppihistoriassa se asettuu jatkumoon marxismi-leninismin, Mao Zedongin ajattelun, Deng Xiaopingin teorian sekä Jiang Zeminin kolmen edustuksen kanssa.

Tieteellisen kehityksen konsepti oli harmonisen sosiaalistisen kehityksen ohella Hu Jintaon politiikan ydinkäsite. Sisällöllisesti tieteellisen kehityksen konsepti on suurpiirteinen. Hu määritteli tieteellinen kehityksen lähtökohdaksi ihmiskeskeisyyden sekä kokonaisvaltaisen ja kestävän kehityksen [1]. Hu viljeli tieteellisen kehityksen käsitettä puheissaan ahkerasti ja kehotti puoluekaadereita mm. tasoittamaan tuloeroja ja alueellisia eroja, ratkaisemaan ympäristönsuojeluun liittyviä ongelmia sekä vähentämään talouskasvun riippuvuutta halvasta työvoimasta ja resursseista [2].

Hu pyrki lisäämään lisäämään puolueen kannatusta uudistuksista vähiten hyötyneiden parissa. Siinä missä Deng oli luonut taloukasvua ja Jiang oli avannut puolueen ovet keskiluokalle ja rikkaille, Hu pyrki tuomaan puolueen yhteiskunnan kehityksestä pudonneiden luo [3] (Arkistoitu – Internet Archive). Nopea talouskasvu oli luonut Kiinaan joukon yhteiskunnallisia ongelmia, jotka heikensivät puolueen legitimiteettiä. Puolueen valta-asemaa kansan parissa uhkasivat erityisesti taloudellinen epätasa-arvo, ympäristön saastuminen sekä korruptio.