Thomas Voeckler
Thomas Voeckler (s. 22. kesäkuuta 1979 Schiltigheim) on ranskalainen maantiepyöräilijä.
| Thomas Voeckler | |
|---|---|
.JPG) Thomas Voeckler vuonna 2014. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. kesäkuuta 1979 |
| Kansalaisuus |
 Ranska |
| Pyöräilijä | |
| Lempinimi | petit blanc, le chouchou |
| Pituus | 177 cm |
| Paino | 66 kg |
| Joukkue | lopettanut |
| Laji | maantie |
| Rooli | ajaja |
| Ajajatyyppi | yleisajaja |
| Ura | |
| Ammattilaisjoukkue(et) | |
| 2001–2002 2003–2004 2005–2010 2011 2016–2017 |
Bonjour Brioches La Boulangère Bouygues Télécom Team Europcar Direct Énergie |
| Suurimmat voitot | |
|
Ranskan ympäriajo, mäkikirikilpailu 2012, 4 etappia |
|
|
Tiedot päivitetty: 5. helmikuuta 2018 |
|
| Aiheesta muualla | |
| thomas-voeckler.fr | |
Alsacen seudulla syntynyt Voeckler muutti vanhempiensa mukana aikanaan Martinique'lle. Hän palasi sittemmin Ranskaan ja aloitti ammattilaisuransa vuonna 2001. Hän edusti koko ammattilaisuransa ajan, vuoteen 2017 saakka, samaa joukkuetta, nimeltään viimeksi Direct Énergie.
Voeckler voitti Luxemburgin ympäriajon kokonaiskilpailun 2003 ja Ranskan maantiepyöräilymestaruuden vuonna 2004. Saman vuoden Ranskan ympäriajossa hän kuului viidennellä etapilla muutaman ajajan ryhmään, joka saapui maaliin huomattavasti ennen pääjoukkoa. Hän sijoittui etapilla neljänneksi, siirtyi kokonaiskilpailun johtoon ja puolusti maillot jaune -paitaa sinnikkäästi kymmenen päivän ajan suuren mediahuomion loisteessa. Hän selvitti Pyreneet kilpailun johdossa, mutta Alpeilla ajetun 15. etapin jälkeen Lance Armstrong siirtyi kilpailun kärkeen. Lopulta Voeckler menetti myös parhaan nuoren ajajan maillot blanc -paidan Vladimir Karpetsille ja sijoittui kokonaistuloksissa 18:nneksi.
Voeckler voitti vuonna 2006 Pariisi–Bourges -kilpailun ja viidennen etapin Baskimaan ympäriajossa. Seuraavana vuonna hän voitti ProTour-sarjaan kuuluneen GP Ouest-France-kilpailun sekä mäkikilpailun Pariisi–Nizza-ajossa. Ranskan ympäriajossa 2009 hän voitti viidennen etapin karattuaan muutama kilometri ennen maalia kuuden ajajan kärkiryhmästä[1]. Vuonna 2010 hän voitti toistamiseen maantieajon Ranskan mestaruuden. Ranskan ympäriajossa hän voitti 15. etapin karattuaan irtiottoryhmästä viimeisessä Port de Balès'n nousussa. Vuonna 2011 hän voitti Dunkerquen neljän päivän ajon. Saman vuoden Ranskan ympäriajossa hän sai jälleen maillot jaune -paidan haltuunsa oltuaan yhdeksännellä etapilla mukana irtiottoryhmässä, ja sijoituttuaan etapilla lopulta toiseksi[2]. Hän piti paidan hallussaan kymmenen päivää, kunnes menetti sen Alpeilla ajetulla 19. etapilla[3]. Lopputuloksissa hän oli neljäs. Vuoden 2012 Ranskan ympäriajossa hän voitti Alpeilla ajetun 10.[4] ja Pyreneillä ajetun 16. etapin[5] sekä mäkikirikilpailun.
Saavutuksia muokkaa
- 2003
- Luxemburgin ympäriajo, kokonaiskilpailun sekä 1. ja 3. etapin voitto
- Classic Loire Atlantique, voitto
- Tour de l'Avenir, 8. etapin voitto
- 2004
- Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailussa 18., nuorten kilpailussa kolmas
- kokonaiskilpailun johdossa etappien 5-14 jälkeen, nuorten kilpailun johdossa etappien 5-18 jälkeen
- Ranskan maantiepyöräilymestaruus
- A Travers le Morbihan, voitto
- Route du Sud, 4. etapin voitto
- 2005
- Dunkerquen neljän päivän ajo, 3. etapin voitto
- Ranskan ympäriajo, mäkikilpailun johdossa 2. etapin jälkeen
- 2006
- Pariisi–Bourges, voitto
- Route du Sud, kokonais- ja pistekilpailun sekä 1. etapin voitto
- Baskimaan ympäriajo, 5. etapin voitto
- 2007
- GP Ouest-France, voitto
- Tour du Poitou Charentes et de la Vienne, kokonaiskilpailun voitto
- Pariisi–Nizza, mäkikilpailun voitto
- 2008
- Circuit de la Sarthe, kokonaiskilpailun voitto
- 2009
- Etoile de Bessèges, kokonaiskilpailun voitto
- Tour du Haut-Var, kokonaiskilpailun ja 2. etapin voitto
- Trophée des Grimpeurs, voitto
- Italian ympäriajo, 20. etapilla toinen
- Ranskan ympäriajo, 5. etapin voitto
- 2010
- Italian ympäriajo, 12. etapilla toinen
- Ranskan maantiepyöräilymestaruus
- Ranskan ympäriajo, 15. etapin voitto
- GP Cycliste de Québec, voitto
- 2011
- Välimeren ajo, 1. etapin voitto
- Tour du Haut-Var, kokonaiskilpailun voitto
- Pariisi–Nizza, 4. ja 8. etapin voitto
- Cholet-Pays De Loire, voitto
- Giro del Trentino, 2. etapin voitto
- Dunkerquen neljän päivän ajo, kokonaiskilpailun ja 4. etapin voitto
- Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailussa neljäs, 9. etapilla toinen
- kokonaiskilpailun johdossa etappien 9-18 jälkeen
- GP Ouest-France, kolmas
- 2012
- Flanderin ympäriajo, kahdeksas
- Brabantse Pijl, voitto
- Amstel Gold Race, viides
- Liège–Bastogne–Liège, neljäs
- Ranskan ympäriajo, mäkikirikilpailun sekä 10. ja 16. etapin voitto, 15. etapilla kolmas
- MM-kilpailut, maantieajossa seitsemäs
- 2013
- Critérium du Dauphiné, 6. etapin voitto
- Route du Sud, kokonaiskilpailun ja 3. etapin voitto
- Tour du Poitou-Charentes, kokonaiskilpailun ja 4. etapin (aika-ajo) voitto
- 2014
- Ranskan ympäriajo, 16. etapilla toinen
- Pariisi–Tours, toinen
- 2016
- Tour La Provence, kokonaiskilpailun[6] ja 1. etapin voitto
Lähteet muokkaa
- Thomas Voeckler trap-friis.dk-tietokannassa (englanniksi)
- Thomas Voeckler cyclingarchives.com-tietokannassa (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Voecklerin irtiotto kesti maaliin asti, Veikkanen saa pitää pallopaitansa Yle.fi. 8.7.2009. Viitattu 8.7.2009.
- ↑ Luis León Sánchez wins crash-hit stage cyclingnews.com. 10.7.2011. Viitattu 10.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Rolland wins on the Alpe d'Huez at end of epic stage cyclingnews.com. 22.7.2011. Viitattu 23.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Vöckler voittoon Alpeilla, Wiggins jatkaa kärjessä yle.fi. 11.7.2012. Viitattu 18.7.2012.
- ↑ Voeckler solos to second Tour stage win cyclingnews.com. 18.7.2012. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Thomas Voeckler procyclingstats.com. Viitattu 25.2.2016. (englanniksi)