Thibaw
Thibaw (1858 – 19. joulukuuta 1916) oli Konbaung-dynastian hallitsija ja Burman eli nykyisen Myanmarin kuningas vuosina 1878–1885. Thibaw nousi isänsä Mindonin seuraajaksi veristen valtataistelujen jälkeen, mutta jäi isäänsä selvästi heikommaksi hallitsijaksi. Thibaw oli myös viimeinen Burman kuninkaista. Maa menetti itsenäisyytensä kolmannen anglo–burmalaisen sodan aikana vuonna 1885. Thibaw karkotettiin vaimonsa Supayalatin kanssa Intian Ratnagiriin, jossa hän kuoli vuonna 1919. Burmasta tuli osa Brittiläistä Intiaa.
| Thibaw | |
|---|---|
 Thibaw valokuvassa 1880-luvulta. | |
| Burman kuningas | |
| Valtakausi | 1. lokakuuta 1878–30. marraskuuta 1885 |
| Kruunajaiset | 6. marraskuuta 1878 |
| Edeltäjä | Mindon |
| Syntynyt |
1. tammikuuta 1858 Mandalay |
| Kuollut |
19. joulukuuta 1916 (58 vuotta) Ratnagiri |
| Puoliso | Supayalat |
| Lapset |
Myat Phaya Gyi Myat Phaya Lat Myat Phaya Myat Phaya Galay |
| Suku | Konbaung |
| Isä | Mindon |
| Äiti | Laungshe Mibaya |
| Uskonto | theravada |
| Nimikirjoitus |
 |
Elämäkerta muokkaa
Nousu valtaistuimelle muokkaa
Thibaw syntyi Mandalayssa vuonna 1858 ja hän oli Burman kuningas Mindonin nuorempi poika. Vuodet 1875–1877 Thibaw vietti opiskellen buddhalaisessa luostarissa.[1] Mindon oli pyrkinyt uudistamaan maatansa ja hänen valtakauttaan on pidetty burmalaisen kulttuurin kultakautena. Mindon kuoli kuitenkin vuonna 1878 ja kuolemaa seurasi verinen valtataistelu.[2] Burman hovin jäsenet alkoivat kannattaa Thibawia kuninkaaksi, koska nuorta tuolloin 19-vuotiasta Thibawia pidettiin helposti ohjailtavana. Erityisen vaikutusvaltaisia hahmoja Thibawin taustalla olivat hänen toinen vaimonsa Supayalat ja ministeri Taingda Mingyi. Vuonna 1879 kuningatar ja edellä mainittu ministeri järjestivät monien Thibawin kuninkaallisten sukulaisten murhan. Syyn sai kuitenkin niskoilleen kuninkaaksi noussut Thibaw ja hänestä tuli pahamainen hahmo Burmassa. Toisaalta hän oli päässyt näin eroon moista mahdollisista kilpailijoista valtaistuimellaan.[3]
Valtakausi muokkaa
Edellä mainitusta veriteosta huolimatta Thibaw pelkäsi koko loppukautensa ajan vielä henkiin jääneiden burmalaisten prinssien mahdollisia salaliittoja häntä vastaan. Thibaw ei koskaan esimerkiksi matkustanut pääkaupunki Mandalayn Kultaisen palatsin ulkopuolelle.[3] Yleisesti ottaen häntä on pidetty isäänsä heikompana hallitsijana.[2] Burmaa uhkasivat Thibawin kaudella Intian niemimaata hallinneet britit, jotka olivat toisen anglo–burmalaisen sodan aikana vallanneet Ala-Burman alueen.[1] Britit kävivät toisaalta kilpailua Ranskan kanssa vaikutusvallasta Kaakkois-Aasian alueella.[4] Thibawin hallinnon ministerit alkoivat suunnitella lähempiä suhteita Ranskan kanssa tasapainottaakseen brittien muodostamaa uhkaa. Brittien ei uskottu voivan vastata haasteeseen, sillä he kävivät samoihin aikoihin sotaa Afganistanissa.[3] Burmalaiset lähettivät diplomaattisen lähetystön Ranskan Pariisiin vuonna 1883 ja kaksi vuotta myöhemmin maat solmivat keskenään kauppasopimuksen.[1]
Sota brittejä vastaan muokkaa
Ranskalaiset lisäsivät läsnäoloaan Burmassa. Mandalayhin asetettiin ranskalainen lähettiläs[1] ja ranskalaiset alkoivat rakentaa rautatietä Mandalaysta kohti Brittiläisen Intian vastaista rajaa. Ranskalaiset perustivat myös Burman valtionpankin. Britit pitivät Burmaa selvästi oman valtapiirinsä osana, jolle ranskalaisten toiminta alkoi muodostaa uhan. Erityisesti ranskalaisten pelättiin alkavan myydä nykyaikaisia käsiaseita ja tykkejä burmalaisille. Elokuussa 1885 Burma asetti brittiläiselle kauppayhtiölle sakot tiikkipuiden liiallisesta viennistä. Tuolloin Isossa-Britanniassa vallalla olleelle Robert Salisburyn johtamalle konservatiivihallitukselle sakko antoi syyn ryhtyä sotaan Burmaa vastaan. 22. lokakuuta 1885 Thibawille annettiin uhkavaatimus, jonka mukaan hänen tulisi ottaa vastaan brittiläinen lähettiläs Mandalayhin ja luovuttaa maan ulkopolitiikan hallinta briteille. Thibaw ei odotetusti suostunut ehtoihin uhkavaatimuksen raukeamiseen 10. marraskuuta mennessä, vaan kehotti sen sijaan burmalaisia valmistautumaan sotaan. Brittien hyökätessä maahan uhkavaatimuksen raukeamisen jälkeen alkoi kolmas anglo–burmalainen sota.[4]
Britit ottivat nopeasti voittoja burmalaisista joukoista ja 27. marraskuuta he olivat jo pääkaupungin tuntumassa. Tuolloin britit saivat Thibawilta tiedotteen, jolla hän suostui antautumaan brittijoukoille. 28. marraskuuta britit saapuivat pääkaupunkiin.[4] Thibaw ja hänen vaimonsa Supayalat vangittiin ja heidät karkotettiin Ratnagiriin Intiaan. Tuhannet burmalaiset olivat seuraamassa hallitsijaparin siirtoa Mandalaysta heidät Intiaan vieneelle laivalle Iravadi-joella.[3] Thibaw kuoli Ratnagirissa 19. joulukuuta 1916.[1] Britit hallitsivat sodan jälkeen koko Burman aluetta. Thibaw jäi viimeiseksi itsenäiseksi Burman kuninkaaksi. Lainsäädännöllisesti Burma liitettiin Brittiläiseen Intiaan vuonna 1897.[2]
Thibaw sai kuusi lasta vaimonsa Supayalatin kanssa. Parin ainut poika kuoli vain kuuden kuukauden iässä.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Thibaw Encyclopaedia Britannica. Viitattu 29.11.2018.
- ↑ a b c Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen: Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit, s. 158-159. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.
- ↑ a b c d Donald M. Seekins: Historical dictionary of Burma (Myanmar), s. 449. Scarecrow Press, 2006. ISBN 978-0-8108-5476-5. (englanniksi)
- ↑ a b c Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 70-71. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0. (englanniksi)
- ↑ Kenneth Champeon: The Last Queen of Burma The Irrawady. Viitattu 29.11.2018. (englanniksi)