The Stone Roses
The Stone Roses on englantilainen, Manchesterista lähtöisin ollut rockyhtye. Se on julkaissut kaksi kokopitkää levyä, joista etenkin ensimmäinen, vuonna 1989 julkaistu The Stone Roses, on saavuttanut yleisön ja kriitikoiden pysyvän suosion. Albumi mainitaan etenkin yhtyeen kotimaassa usein kaikkien aikojen parhaimpien joukkoon kuuluvaksi. The Stone Roses on vaikuttanut paljon 1990-luvun puolivälin brittipop-ilmiöön. Mm. Noel Gallagher on sanonut, että hän halusi tulla rocktähdeksi kun näki ensimmäistä kertaa yhtyeen esiintyvän.
| The Stone Roses | |
|---|---|
 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1984–1996 |
| Tyylilaji | alternative rock, indie rock, madchester |
| Kotipaikka | Iso-Britannia |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Ian Brown, laulu |
| Entiset jäsenet |
John Squire, kitara, taustalaulu (1984–1996) |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| thestoneroses.co.uk | |
Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita on mm. "I Wanna Be Adored", "She Bangs The Drums", "Made Of Stone", "I Am the Resurrection", "Fools Gold", "Waterfall" ja "Love Spreads".
Suomessa yhtye on esiintynyt yhteensä neljä kertaa, vuonna 1990 Provinssirockissa ja vuonna 1995 Tullikamarilla sekä kaksi kertaa Tavastialla.
Musiikillinen ja visuaalinen tyyli muokkaa
Yhtye oli rock-perinteen jatkaja mm. The Beatlesin, The Byrdsin ja Led Zeppelinin jalanjäljissä, mutta se saavutti myös tanssikansan suosion yhdistämällä sointiinsa moderneja rytmejä. The Stone Roses oli kotonaan Manchesterista alkaneessa Madchester-muotivirtauksessa, jossa elektroninen tanssimusiikki ja rock soivat sulassa sovussa.
Yksi The Stone Rosesin visuaalisista tavaramerkeistä olivat kitaristi John Squiren Jackson Pollock -vaikutteiset maalaukset, joita se käytti levyjen kansissa.
Historia muokkaa
Alkuajat (1984-1988) muokkaa
The Stone Rosesin perustivat manchesterilaiset lapsuudenystävät, laulaja Ian Brown ja kitaristi John Squire vuonna 1984. Yhtyeen soundissa kuului ensi alkuun punk The Clashin ja Sex Pistolsin innoittamana, mutta punk-vaikutteet vaihtuivat pian 1960-lukulaiseen kitararockiin. Vuonna 1987 julkaistu single "Sally Cinnamon" edusti jo tunnistettavaa Stone Roses -soundia, joka puhkeaisi kukkaan seuraavien vuosien aikana. Myös yhtyeen klassinen kokoonpano oli saanut lopullisen muotonsa, bassossa Gary "Mani" Mounfield, rummuissa Alan "Reni" Wren. Yhtye ryhtyi työstämään debyyttialbumiaan Silvertone-yhtiölle.
The Stone Roses (1989-1992) muokkaa
Suotuisat arvostelut ja puskaradio nostivat The Stone Roses -albumin menestykseksi ja The Stone Rosesin ilmiöksi. Albumilta julkaistiin ensimmäiseksi singlet "Made Of Stone" ja "She Bangs The Drums", mutta vuoden 1989 kruunasi ennenjulkaisemattomia kappaleita sisältänyt tuplasingle "Fools Gold/What The World Waiting For". Alun perin singlen B-puoleksi tarkoitettu, hypnoottinen, lähes 10-minuuttinen "Fools Gold" nousi suosioon niin rock- kuin tanssiklubeillakin. Yhtye oli noussut vajaan vuoden aikana kotimaansa suurimmaksi ja menestyneimmäksi yhtyeeksi. Myös singlen toinen kappale "What The World Is Waiting For" oli erittäin suosittu positiivisen tunnelmansa ja Jimi Hendrix vaikutteisen Squiren riffittelyn takia.
Vuoden 1990 kesällä The Stone Roses järjesti jättimäisen, legendaariseen maineeseen nousseen festivaalin Spike Islandilla, Mersey-joen suistolla, sekä julkaisi viimeisen singlensä "One Love" Silvertone-levy-yhtiön leivissä. Yhtyeestä lupailtiin suurta maailmanlaajuista menestystä. The Stone Rose kuitenkin hiljeni saman vuoden aikana, sillä levytyssopimuksen purkamisesta kehkeytyi kaksi vuotta kestänyt oikeustaistelu, mikä keskeytti yhtyeen nousukiidon.[1]
Vuosina 1991-1992 julkaistiin debyyttialbumilta vielä singlet kappaleista "I Wanna Be Adored", "Waterfall", "I Am The Resurrection", jotka tulivat suosituiksi. Samoihin aikoihin eläteltiin toiveita yhtyeen toisesta studioalbumista ja yhtye aloittikin 1992 toisen albuminsa kappaleiden teon ja nauhoittamisen.
Toinen tuleminen ja hajoaminen (1994-1996) muokkaa
The Stone Rosesin ensimmäinen uusi julkaisu neljään vuoteen oli single "Love Spreads" vuonna 1994. Sen julkaisi Geffen. Single otettiin hyvin vastaan sillä se nousi Ison-Britannian singlelistan toiselle sijalle, ja sitä seurasi pitkään odotettu kakkosalbumi Second Coming. Albumi oli edeltäjäänsä raskaampi ja äänimaailmaltaan rikkaampi. Kappaleista pitkälti vastanneen John Squiren kitarointi oli saanut entistä syvempiä blues- ja hard rock-sävyjä. Vaikka menestyikin hyvin kaupallisesti, Second Coming ei ole noussut samanlaiseen klassikkoasemaan kuin debyytti. Erityisen rankkaa kritiikki oli tuoreeltaan.
Sopimusvastoinkäymiset ja Brownin ja Squiren valtataistelu verottivat The Stone Rosesin bändihenkeä. Rumpali Reni oli ensimmäinen, joka lähti 1995, ja 1996 seurasi Squire. Erimielisyyksistä ei suollettu yksityiskohtia julkisuuteen, mutta seurauksena oli The Stone Rosesin voimahahmojen Ian Brownin ja John Squiren välien täydellinen katkeaminen. Molemmat ovat esittäneet eriytymisen yhdeksi syyksi toisen osapuolen päihteiden käyttöä . The Stone Roses jatkoi hetken, mutta Brownin johtama, varamiehistöllä esiintynyt yhtye ei saavuttanut fanien suosiota.
The Stone Rosesin jälkeen (1996-2011) muokkaa
Jätettyään The Stone Rosesin John Squire perusti The Seahorses -yhtyeen ja esiintyi mm. Oasis-yhtyeen Knebworth esiintymisessä elokuussa 1996 kappaleessa "Champagne Supernova". Perinnetietoista brittirockia soittanut Seahorses ryhmä kuitenkin lopetti julkaistuaan vain yhden levyn. Sittemmin Squire on julkaissut kaksi soololevyä, joilla hän myös ensimmäistä kertaa laulaa. Squire jatkaa niin ikään maalaamista ja on järjestänyt näyttelyjä teoksilleen.
Myös Ian Brown luo soolouraa ja on saavuttanut sillä kriitikoiden arvostuksen. Hän on julkaissut neljä studioalbumia vuoden 1996 jälkeen.
Mani jatkaa basson soittamista Primal Scream -yhtyeessä.
Bändin kolme jäsentä on ilmaissut vuosien mittaan kiinnostuksensa koota The Stone Roses uudestaan, mutta laulaja Ian Brown on tyrmännyt ajatuksen. Hän kuitenkin esittää yhä The Stone Rosesin kappaleita muun keikkamateriaalinsa ohessa.
Kolmas tuleminen muokkaa
Yhtye ilmoitti lokakuussa 2011 palaavansa yhteen. Se on harjoitellut salaa ja esiintyy Manchesterissa Heaton Parkissa 29. ja 30. kesäkuuta 2012. Sen jälkeen se lähtee laajalle maailmankiertueelle.[2]
Stone Roses julkaisi uuden singlensä BBC:n Radio1-kanavan välityksellä 12.5.2016 ja kappale kantaa nimeä "All For One" ja musiikillisesti antaa kunnioitusta vanhemmalle tuotannolle.
Yhtyeen kokoonpano muokkaa
helmikuu 1984 - heinäkuu 1986 muokkaa
- Ian Brown - laulu
- John Squire - kitara, taustalaulu
- Andy Couzens - kitara
- Peter Garner - basso
- Alan "Reni" Wren - rummut, taustalaulu
heinäkuu 1986 - elokuu 1987 muokkaa
- Ian Brown - laulu
- John Squire - kitara, taustalaulu
- Peter Garner - basso
- Alan "Reni" Wren - rummut, taustalaulu
Tunnetuin kokoonpano (marraskuu 1987 - maaliskuu 1995) muokkaa
- Ian Brown - laulu
- John Squire - kitara, taustalaulu
- Gary "Mani" Mounfield - basso
- Alan "Reni" Wren - rummut, taustalaulu
maaliskuu 1995 - huhtikuu 1996 muokkaa
- Ian Brown - laulu
- John Squire - kitara, taustalaulu
- Gary "Mani" Mounfield - basso
- Robbie Maddix - rummut, taustalaulu
huhtikuu 1996 - marraskuu 1996 muokkaa
- Ian Brown - laulu
- Aziz Ibrahim - kitara, taustalaulu
- Gary "Mani" Mounfield - basso
- Robbie Maddix - rummut, taustalaulu
Diskografia muokkaa
Albumit muokkaa
- The Stone Roses (1989) UK #9, US #86
- Second Coming (1994) UK #2, US #47
Kokoelmat muokkaa
- Turns Into Stone (1992) (Sisältää kappaleita vuosilta 1985-1992)
- The Complete Stone Roses (1995)
- Garage Flower (1996) (demoja)
- Remixes (2000)
- The Very Best of The Stone Roses (2002)
Singlet muokkaa
- So Young/Tell Me (1985)
- Sally Cinnamon (1987) [julkaistu uudelleen vuonna 1990]
- Elephant Stone (1988) [julkaistu uudelleen vuonna 1990]
- Made Of Stone (1989) [julkaistu uudelleen vuonna 1990]
- She Bangs The Drums (1989) [julkaistu uudelleen vuonna 1990]
- Fools Gold/What The World Is Waiting For (1989) [julkaistu uudelleen vuonna 1990]
- One Love (1990)
- I Wanna Be Adored (1991)
- Waterfall (1992)
- I Am The Resurrection (1992)
- Love Spreads (1994)
- Ten Storey Love Song (1995)
- Fools Gold '95 (1995)
- Begging You (1995)
- Crimson Tonight/ EP (1995)
- Fools Gold (remix) (1999)
- All For One (2016)
Lähteet muokkaa
- ↑ The Stone Roses: I Am the Resurrection. Total Guitar #222, 2011, s. 89.
- ↑ The STone Roses tekee paluun (Arkistoitu – Internet Archive), Hs.fi
Aiheesta muualla muokkaa
- Viralliset The Stone Roses-sivut
- The Stone Roses-fani sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- HS:n juttu The Stone Roses -albumista (Arkistoitu – Internet Archive)
- Desibeli.netin juttu The Stone Roses -albumista