The Legend of Zelda (pelisarja)
The Legend of Zelda on Nintendon kehittämä ja julkaisema toimintaseikkailua ja korkeaa fantasiaa yhdistelevä toimintaseikkailu-/ toimintaroolipelisarja. Pelisarjan on luonut arvostettu pelisuunnittelija Shigeru Miyamoto. Pelaaminen koostuu toiminnasta, seikkailusta, pulmien ratkonnasta, roolipelaamisesta, ja ajoittaisesta tasohyppelystä, hiiviskelystä ja kisaamisesta.
| The Legend of Zelda | |
|---|---|
 The Legend of Zelda -pelisarjan logo |
|
| Kehittäjä | Nintendo (jotkut osat on kehittänyt Flagship/Capcom) |
| Julkaisija | Nintendo |
| Suunnittelija | Shigeru Miyamoto |
| Lajityyppi | toimintaseikkailu |
| Ensijulkaisu | The Legend of Zelda |
| Viimeisin julkaisu | The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
| MobyGames | |
 Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
Pelisarjan päähenkilö on Link, joka on myös ainoa pelattava hahmo. Pelit sijoittuvat yleensä Hyrulen fantasiamaailmaan, jossa Linkin useimmiten pitää pelastaa prinsessa Zelda pelisarjan pääantagonistilta, Ganonilta. Tunnusomainen osa pelisarjaa on myös Triforce, jumalaista alkuperää oleva kolmivoima. Pelisarjassa on esiintynyt edellä mainittujen lisäksi myös muita tapahtumapaikkoja ja antagonisteja. Päähenkilön ruumiillistuma ei ole joka pelissä välttämättä sama, vaikka sama hahmo joskus esiintyy useassa pelissä.
The Legend of Zeldaa pidetään eräänä maailman vaikutuksellisimmista pelisarjoista. Sarjan pelejä oli vuoden 2009 joulukuuhun mennessä myyty yli 59 miljoonaa kappaletta.[1] Pelisarjaa on myös tuotteistettu: lelujen lisäksi siitä on tehty myös piirros-, manga- ja sarjakuvasarjoja sekä keräilykorttisarjoja.
Yleistä muokkaa
Pelaaminen muokkaa
Zelda-pelit sisältävät ongelmanratkaisua, taistelukohtauksia ja uusien alueiden tutkimista. Pelimekaniikka on säilynyt samantyyppisenä läpi sarjan, uusien pelien tuodessa lisäyksiä Linkin liikkuvuuteen ja elementtejä pelimaailmaan. Kaava on tehnyt Zelda-peleistä erään Nintendon menestyksekkäimmistä pelisarjoista Marion, Metroidin ja Pokémonin ohella. Tyypillinen pelimekaniikan ominaisuus on Linkin kyky muuntaa itsensä tai maailman ympärillään toiseksi. The Minish Capissa Link voi kutistaa itsensä peukaloisen kokoiseksi, Majora's Maskissa Link voi muuttaa rotuaan, Ocarina of Timessa Link pystyy hyppimään ajassa lapsuutensa ja aikuisuutensa väliä, Oracle of Seasonsissa Link kontrolloi vuodenaikoja ja A Link to the Pastissa Link voi liikkua valon ja pimeyden rinnakkaismaailmojen välillä, Wind Wakerissa Link pystyy esimerkiksi muuttamaan tuulen suuntaa ja vuorokaudenaikaa yön ja päivän välillä, sekä Twilight Princessissa Link voi muuttaa muotoaan ihmisestä sudeksi saatuaan viholliseltaan muodonmuutoskristallin.
Päätehtävän lisäksi Zelda-pelit sisältävät sivutehtäviä, joiden suorittaminen ei ole pelin läpäisemisen kannalta välttämätöntä. Sivutehtävien läpikäyminen tavallisesti auttaa päätehtävän suorittamisessa palkitsemalla pelaajan uusilla esineillä, ominaisuuksilla tai taidoilla. Uudemmissa Zelda-peleissä toistuvasti esiintyvä sivutehtävä on vaihtokauppaketju, jossa Link löytää esineen, jonka annettuaan oikealle henkilölle saa tilalle uuden esineen. Ketju jatkuu, kunnes lopulta Link saa itselleen hyödyllisen esineen, usein voimakkaan aseen. Muita sivuseikkailun aiheita ovat erilaiset kilpailut, kadonneiden esineiden tai ihmisten etsintä tai yksittäiset ongelmanratkaisutehtävät.
Universumi muokkaa
- Pääartikkeli: The Legend of Zeldan universumi
The Legend of Zelda -pelien sankarina toimii Link-niminen poika. Linkin tehtävänä on tavallisesti pelastaa Prinsessa Zelda ja Hyrulen valtakunta ilkeän Ganondorf-velhon suunnitelmilta. Ensimmäiset Zelda-pelit olivat tarinaltaan suoraviivaisia prinsessan pelastustehtäviä, myöhemmin tarinat ovat mutkistuneet ja monipuolistuneet. Peleissä Link’s Awakening ja Majora’s Mask Prinsessa Zeldalla ei ole tarinan kannalta suurta osaa, mutta Link’s Awakeningissa hänet mainitaan linkin herättyä Koholint-saarella ja Majora’s Maskissa hänet nähdään Linkin takautumassa hänen saatuaan ajan okariina takaisin. Muutamissa peleissä näyttämönä ei toimi Hyrule. Ganonin sijaan päävastuksena on uudemmissa peleissä tavattu Vaati-niminen velho, tosin Ganon yleensä paljastuu Vaatin narujen vetelijäksi.
Monissa peleissä tapahtumat sijoittuvat Triforcen ympärille, joka on voimakas, maaginen pyhä esine. Triforce koostuu kolmesta osasta, Voimasta, Viisaudesta ja Rohkeudesta. Jakautuneena osat vaikuttavat tätä hallussaan pitävän henkilön ominaisuuksiin. Peleissä, joissa keskushahmoilla on Triforcen osia, Linkillä on usein rohkeuden, Zeldalla viisauden ja Ganonilla voiman osa. Yhdistynyt Triforce toteuttaa haltijansa syvimmät toiveet.
Hyrulen fantasiamaailma sisältää vaihtelevaa maastoa ja monenlaisia ilmastoalueita, ja monimuotoista elämää erilaisten hirviöiden ja ihmisten kaltaisten olentojen muodossa. Hyrulen ulkoasu vaihtelee pelistä toiseen; Alueiden sijainnit muuttuvat, ja niitä poistuu tai tulee lisää pelien välillä, mutta muutamat alueet (Kadonnut metsä, Kuolemanvuori, Hylian järvi) esiintyvät lähes kaikissa peleissä.
Kronologia muokkaa
The Legend of Zelda -pelisarjan kronologia oli pitkään väittelyn kohteena fanien keskuudessa,[2] kunnes virallinen kronologinen aikajana julkaistiin 21. joulukuuta 2011 Hyrule Historia -kirjassa.[3] Nintendon mukaan aikajana jakautuu Ocarina of Timen jälkeen kolmeen vaihtoehtoiseen aikajanaan. Yhdessä aikajanassa Link epäonnistuu Ganonin kukistamisessa, mistä seuraavat A Link to the Past, Oracle of Seasons & Oracle of Ages, Link's Awakening, The Legend of Zelda ja Adventure of Link. Toisessa ja kolmannessa aikajanassa Link onnistuu Ganonin kukistamisessa, mikä haarauttaa aikajanan Linkin lapsuuteen ja aikuisuuteen. Linkin lapsuus jatkuu Majora's Maskissa, jota seuraavat Twilight Princess ja Four Swords Adventures. Linkin aikuisuuden aikajana jatkuu peleissä Wind Waker, Phantom Hourglass ja Spirit Tracks.[4]
Vaikutteet muokkaa
Zelda-pelien luoja Miyamoto on saanut inspiraatiota pelien luomiseen lapsuuden ajan kokemuksistaan. Maalaisympäristössä varttunut Miyamoto kävi lukuisilla tutkimusretkillä kotinsa lähistöllä sijaitsevassa metsässä. Metsän tunnelma ja luonnon tarjoama jännitys on jättänyt vaikutuksensa Miyamoton työhön[5]. Zelda-peleissä on nähtävissä piirteitä japanilaisesta perinteestä, skandinaavisesta muinaisuskosta ja keskiaikaisesta eurooppalaisesta kulttuurista. Miyamoto antoi pelisarjalle nimen Zelda F. Scott Fitzgeraldin vaimon Zeldan mukaan.
Miyamoto on saanut myös inspiraationsa Tom Cruisen tähdittämästä Legenda-nimisestä elokuvasta vuodelta 1985.
Julkaisut muokkaa
The Legend of Zelda oli ilmestyessään vuonna 1986 poikkeus toimintaseikkailujen joukossa ja sen sisältämät ideat ja pelimekanismit siirtyivät moniin peleihin. Aikanaan erittäin edistyksellisenä pidetty peli sisälsi laajan, tutkittavan maailman, siinä pystyi käyttämään monenlaisia esineitä ja pelin saattoi tallentaa pelikasetissa olevan pariston ansiosta. Läpipeluun jälkeen seuraava peli oli hieman erilainen, mikä houkutteli uudelleenpelaamiseen. Teknisten keksintöjen lisäksi The Legend of Zeldan pelimekaniikka, joka sisälsi esineiden etsintää, ongelmanratkaisua, reaaliaikaista taistelua ja vuorovaikutusta pelimaailman kanssa, houkutteli pelaajia ja muut pelinvalmistajat kopioivat ideoita innokkaasti.
Sarjan toinen peli, Zelda II: The Adventure of Link, erosi suuresti ensimmäisestä ja myös myöhemmistä peleistä roolipelimäisten elementtiensä ja sivusta kuvatun toiminnan ansiosta. Tämän johdosta peliä pidetään poikkeuksena Zelda-sarjassa, vaikkakin se oli monien muiden Zelda-pelien tavoin aikanaan myyntimenestys ja keräsi laajan kannattajakunnan. Kahden ensimmäisen Zelda-pelin kultaiset pelikasetit erosivat näyttävästi NES-pelikasettien tavanomaisesta tummanharmaasta sävystä.
Neljän vuoden kuluttua A Link to the Past palautti ruutuun ylhäältä seuratun toiminnan ja sisälsi ensimmäisenä Zelda-pelinä kaksitahoisen maailman, jossa pelaaja saattoi taikapeilin avulla siirtyä rinnakkaistodellisuuksien välillä. Peli julkaistiin myöhemmin myös Game Boy Advancelle. Ensimmäinen Game Boylle julkaistu Zelda-peli oli vuonna 1993 ilmestynyt Link's Awakening, josta päivitetty versio Link's Awakening DX korjasi ohjelmointivirheitä ja sisälsi muutamia lisäyksiä.
Zelda siirtyi kolmiulotteiseen pelinkulkuun Ocarina of Timen myötä. Peli siirsi edellisistä Zeldoista tutut elementit kolmiulotteiseen maailmaan ja käytti uusia ideoita kolmiulotteisen pelin ohjaamiseen. Kohteen lukitseminen kohdisti pelaajan toiminnot tiettyyn viholliseen kameran suunnasta riippumatta ja mahdollisti uudenlaisen miekkailutekniikan sekä muiden aseiden käytön kolmiulotteisessa maailmassa. Ocarina of Time oli menestys sekä kaupallisesti että kriitikoiden silmissä. Peliä on sanottu (monien muiden pelien ohella) maailman parhaaksi videopeliksi, ja se on saanut huippupisteitä useiden pelilehtien arvosteluissa. Ocarina of Time julkaistiin uudelleen The Wind Wakerin Euroopan- ja Yhdysvaltain versioiden erikoispainoksissa.
The Legend of Zelda: Majora's Mask käytti myös Ocarina of Timen kolmiulotteista maisemaa, mutta sen tarina on poikkeus Zelda-pelien joukossa. Majora's Maskin tavallista synkempi maailma sekä kuolemaan, tragediaan ja parantamiseen liittyvät teemat aiheuttivat ristiriitaisia tunteita Zelda-fanien keskuudessa. Peli sisälsi myös useita aikarajattuja tehtäviä, joka muutamaa sivuseikkailua lukuun ottamatta on harvinaista Zelda-peleissä.
Ensimmäiset virallisesti muun kuin Nintendon kehittämät Zelda-pelit olivat samanaikaisesti julkaistut Oracle of Ages ja Oracle of Seasons. Pelit kehitti Capcom, mutta tuottamisesta huolehti Miyamoto edellisten pelien tapaan. Pelejä kritisoitiin ennen julkaisua rahastuksesta ja kahden pelin samanaikaista julkaisua verrattiin Pokémon-peleihin. Oracle of Ages ja Oracle of Seasons liittyvät tarinallisesti yhteen, mutta ovat kumpikin oma kokonaisuutensa.
Seuraavan Zelda-pelin uskottiin olevan teknisesti paranneltu versio edellisistä Nintendo 64-konsolin peleistä. Nintendo yllätti fanit esittelemällä The Wind Wakerin, kolmiulotteisen toimintaseikkailun, joka oli toteutettu sarjakuvamaisella grafiikalla. Ennen pelin julkaisua erikoisen graafisen ilmaisun epäiltiin vaikeuttavan itse pelaamista, mutta julkaisunsa jälkeen peli sai loistavia arvosteluja.
Lisäksi vuonna 1989 Nintendo julkaisi Zelda-nimisen Game & Watch -elektroniikkapelin. Peleistä on myös tehty useita remake-versioita sekä yksi kokoelma. Zelda-pelejä on julkaistu myös edesmenneelle Philips CD-i konsolille. Nämä pelit poikkesivat alkuperäisistä ja niitä ei lasketa pelien kronologiaan. Pelejä julkaistiin yhteensä kolme: Link: The Faces of Evil (1993), Zelda: The Wand of Gamelon (1993) ja Zelda's Adventure (1995). Nintendo ei osallistunut niiden tuottamiseen, ja niitä pidetään fanien keskuudessa lähinnä vitsinä.
Super Smash Bros. Meleessä pelattavina hahmoina ovat Link, nuori Link, Prinsessa Zelda, Ganon ja Sheik. Super Smash Bros. Brawlissa nuori Link on korvattu Toon Linkillä.
Animaatiosarja ja kirjallisuus muokkaa
Vuonna 1989 DiC loi löyhästi ensimmäiseen Zelda-peliin pohjaten animaatiosarjan, joka nähtiin Super Mario Brothers' Super Show’n yhteydessä. Jaksot esitettiin Yhdysvaltain televisiossa vuosina 1989 ja 1990[6]. Animaatio oli laadultaan DiC:n parhaimmistoa, mutta sitä ehdittiin tehdä vain 13 jakson verran, kun Mario ja Captain-N ohjelmat yhdistyivät 1990 luoden ohjelmakokonaisuuden Captain-N and the Adventures of the Super Mario Bros. 3. Sarjan päähahmot (Link, Zelda ja Ganon) esiintyivät neljässä Captain-N-sarjan toisen tuotantokauden jaksossa[7]. Nintendo ei ole eritysen ylpeä tästä animaatiosarjasta, ja se muistetaan parhaiten siinä Linkin tunnuslauseeksi muodostuneesta ivallisesta "Well excuuse me, princess!" -huudahduksesta.lähde?
Valiant Comics julkaisi viisi Zelda Comics -nimistä sarjakuvalehteä vuonna 1990. Jokaisessa lehdessä oli kaksi kymmensivuista tarinaa ja kahdesta kolmeen lyhyttä tarinaa. Valiant Comicsin toisessa sarjakuvalehdessä, The Nintendo Comic Systemissä, julkaistiin myös kymmensivuisia Zelda-tarinoita[6]. Nintendo julkaisi vuosina 1991 ja 1992 12 seikkailukirjaa nimeltään Adventure Books, joista kaksi oli Zelda-aiheisia[8]. Nintendo Power -lehden numeroissa 32-44 julkaistiin A Link to the Pastiin pohjautuvia sarjakuvia[6][9].
Painettujen läpipeluuohjekirjojen lisäksi Zelda-aiheesta on kirjoitettu kaksi romaania, lastenkirja [10][11] ja Ocarina of Timen tarinan kertova [12][13].
2000-luvulla alettiin myös valmistamaan Zelda-sarjan pelien juonta seuraavia japanilaisia sarjakuvia eli mangoja.
Vastaanotto muokkaa
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
GameFAQs-sivuston käyttäjät äänestivät heinäkuussa 2006 The Legend of Zeldan kaikkien aikojen parhaaksi pelisarjaksi.[14]
Zelda muissa medioissa muokkaa
Vuonna 2000 Nintendo julkaisi VHS:llä dokumenttielokuvan Zelda-sarjasta. Dokumenttia parannettiin ja se julkaistiin uudelleen DVD:llä ennen The Wind Wakerin julkaisua. Elokuva on saatavilla vain japaniksi.[15]
Joe Pleiman, bostonilainen ääniteknikko ja säveltäjä julkaisi vuonna 1998 albumin The Rabbit Joint. Levy sisälsi Zelda-aiheisen kappaleen, joka myöhemmin levisi vertaisverkoissa sisältäen virheellisen viittauksen System of a Downiin, jolla ei ollut mitään tekemistä kappaleen kanssa. Kappaleesta on löydettävissä useita videoversioita, joista tunnetuin on Josh Pauldingin käsialaa.[16]
World of Warcraft sisältää Linken-nimisen maahisen (gnome), joka muistuttaa Linkiä. Linken antaa pelaajalle tehtäviä, joiden nimet ovat vanhojen Zelda-pelien lyhyitä dialogeja. Pelaajan löydettyä Triforcea muistuttavan esineen Linken antaa Linkenin bumerangin ja Linkenin mestarien miekan. Pelaaja saa myös valokuvan, jossa Linken seisoo naispuolisen maahisen vieressä, joka muistuttaa Prinsessa Zeldaa[17]. Ensimmäisen Final Fantasy -pelin Elfheim-kylässä on hauta, jossa lukee "May Link Rest in peace". Animaatiosarjaan Simpsonit perustuvassa pelissä The Simpsons Game on Taru sormusten herrasta -elokuvia parodioiva taso, jossa Homerilla on Linkin tunika päällä ja haltiakorvat. Marge on siinä Zeldan näköinen. Tehotyttöjen pormestari pelaa eräässä jaksossa Ocarina of Timeä muistuttavaa videopeliä.[18]
Palkinnot ja ehdokkuudet muokkaa
| Vuosi | Palkinto | Kategoria | Ehdokas/Ehdokkaat | Tulos |
|---|---|---|---|---|
| 2011 | Spike Video Game -palkinto | Video Game Hall of Fame | Voitto |
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Nintendo Delivers a Hand-Held Epic with The Legend Of Zelda: Spirit Tracks 7.12.2009. Nintendo of America, Inc.. Viitattu 23.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Dutton, Fred: Zelda Timeline Explained Official Nintendo Magazine. 3.5.2010. Viitattu 10.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Plunkett, Luke: Nintendo Releasing a Lovely Zelda Art Book Kotaku. 15.12.2011. Viitattu 10.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Plunkett, Luke: The Official Zelda Timeline, Now With Added Detail Kotaku. 27.12.2011. Viitattu 10.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Carl Johnson, Miyamoto Shrine (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Continuity FAQ V.1.10, Hyrule: The Land of Zelda (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Captain N - Television Series - Episode Guide, www.captainn.net
- ↑ Demian Katz, Nintendo Adventure Books
- ↑ Continuity FAQ V.1.10, Hyrule: The Land of Zelda (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ JackC. Harris: Molblin's Magic Spear. Golden Books, 1991. ISBN 0-307-12571-8.
- ↑ Michigan State University Libraries, Index to Comic Art Collection (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Jason R. Rich: The Legend of Zelda: Ocarina of Time - Pathways to Adventure. Sybex Inc, 1998. ISBN 0-7821-2478-X.
- ↑ http://www.jasonrich.com/zelda-book.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ GameFAQs news, 2. elokuuta 2006
- ↑ Google Videosta tai The Hylia (Arkistoitu – Internet Archive) -sivustolta.
- ↑ http://www.joshspaulding.com/zelda.html
- ↑ Kuvakaappaus videopelistä, www.blizzplanet.com
- ↑ Kuvakaappaus televisio-ohjelmasta, www.zelda.com.br
Aiheesta muualla muokkaa
- Zelda universe (Arkistoitu – Internet Archive), viralliset kotisivut (englanniksi)
- Zelda Wiki (englanniksi)
| Pääsarjan pelit: |
|
|---|---|
| Spinoff-pelit: | |
| Uudelleenjulkaisut: | |
| CD-i-pelit: | |
| Kokoelmat: | |
| Julkaisemattomat: | |
| Universumi: |