”The Entertainer”
Scott Joplin
Kappaleen tiedot
 Julkaistu 1902
 Tyylilaji ragtime
 Kesto 03.53
' muut kappaleet

”The Entertainer”

”The Entertainer” on Scott Joplinin vuonna 1902 pianolle säveltämä ragtime-kappale.

”The Entertainer” on yksi ragtimen klassikoista. Välillä se jäi jo lähes unohduksiin, mutta se tuli uudestaan maailmanlaajuisesti suosituksi sen jälkeen, kun sitä vuonna 1973 käytettiin tunnussävelenä Oscar-palkinnon voittaneessa elokuvassa Puhallus (The Sting).[1] Silloin säveltäjä ja pianisti Marvin Hamlischin tulkinta kappaleesta nousi Billboardin suosikkilistalla sijaluvulle 3, ja vuonna 1974 se oli yhden viikon ajan listan ensimmäisenä.[2] Elokuva Puhallus sijoittui 1930-luvulle, kokonaisen sukupolven verran ragtimen suurinta suosiota myöhempään aikaan, ja antoi täten virheellisen käsityksen, että ragtime olisi ollut tuolloin suosionsa huipulla.

Recording Industry Association of America sijoitti kappaleen sijaluvulle 10 listassaan Vuosisadan laulut (engl. Songs of the Century)

Musiikki muokkaa

Ääninäytteet

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”The Entertainerilla” on alaotsikko ”A Rag Time Two Step”. Two Step oli suunnilleen vuoteen 1911 saakka suosittu tanssi ja yleinen siihen aikaan sävellettyjen ragtime-kappaleiden tyyli.

Kappaleen rakenne on: Intro AA BB A CC Intro2 DD.[3] Sen pääsävellaji on C-duuri. Kuitenkin C-osuudessaan, joka yleisesti tunnetaan nimellä Trio, se moduloi subdominanttiin, F-duuriin, josta välikkeiden kautta palataan D-osuudessa C-duuriin. B-osuuden melodia soitetaan kertauksessa oktaavia korkeammalta kuin ensimmäisellä kerralla.

St. Louis Globe-Democrat -lehdessä säveltäjä Monroe H. Rosenfeld kuvaili 7. kesäkuuta 1903 The Entertaineria Joplinin siihen mennessä parhaaksi ja kauneimmaksi sävellykseksi. Hän sanoi sitä ”luonteeltaan erittäin omaperäiseksi heliseväksi teokseksi, jonka erilaiset jännittyneet pidätykset saavat jalan spontaanisti liikkumaan ja jättävät lähtemättömän jäljen tärykalvoon.”[3]

Kappale oli omistettu James Brownille ja hänen mandoliiniklubilleen. Tähän liittyen Rudi Blesh kirjoitti, että jotkut melodiat toivat mieleen teräskielisillä soittimilla plektran avulla soitettavat nopeat tremolot.[4] Myöhemmin Stark laatikin kappaleesta sovituksen kahdelle mandoliinille ja yhdelle kitaralle.

Julkaisuhistoria muokkaa

The Entertainerin tekijänoikeudet rekisteröitiin 29. joulukuuta 1902 samalla kun Joplin kappaleiden "A Breeze from Alabama" ja "Elite Syncopations". Kaikki kolme julkaisi John Stark & Son St. Louisissa, Missourissa.[3] Alkuperäisen nuottijulkaisun kansikuvana oli minstrel show -pilapiirros juhlapuvussa teatterin näyttämöllä esiintyvästä mustasta miehestä.

"The Entertainer" ilmestyi myös orkesterille sovitettuna osana nuottisarjaa The Red Back Book of Standard High Class Rags, joka tuli suosituksi ragtime-yhtyeiden keskuudessa.

Suosio ja tunnettuus muokkaa

Joulukuussa 1970 Nonesuch Records julkaisi Scott Joplin: Piano Rags -nimisen albumin, jossa kappaleista järjestyksessä toisena oli Joshua Rifkinin esittämä The Entertainer.[5] Sitä myytiin vuoden kuluessa 100 000 kappaletta, ja myöhemmin siitä tuli Nonesuchin ensimmäinen levy, jota oli myyty yli miljoona kappaletta.[6] Billboard -lehden klassisten LP-levyjen listalla (engl. Best-Selling Classical LPs) 28. syyskuuta 1974 se oli sijaluvulla 5. Sitä seurannut "Volume 2" sai sijaluvun 4 ja molempien yhdistelmä sijaluvin 3. Erikseen molemmat osat pysyivät listalla 64 viikkoa.[7] Vuonna 1971 albumille ehdotettiin kahta Grammy-palkintoa, parhaiden nuottien palkintoa (Best Album Notes) ja parhaan ilman orkesteria esiintyvän soolosoittajan palkintoa (Best Instrumental Soloist Performance without orchestra), mutta palkintojenjakotilaisuudessa 14. maaliskuuta 1972 Rifkin ei saanut mitään palkintoa.[8] Vuonna 1979 Alan Rich totesi New York Magazine -lehdessä, että Nonesuch Records herätti lähes yksin Joplinin musiikin eloon antamalla Rifkinin kaltaisille artisteille tilaisuuden levyttää sitä.[9]

Marvin Hamlisch sovitti ja orkestroi Joplinin musiikkia vuonna 1973 julkaistua elokuvaa Puhallus varten. Tästä sovituksestaan hän sai 2. huhtikuuta 1974 parhaan alkuperäisen tai sovitetun musikaalisävellyksen Oscar-palkinnon.[10] Hänen versionsa The Entertainerista pääsi sijaluvulle 3 Billboard Hot 100 -listalla sekä American Top 40 -listalla 18. toukokuuta 1974,[11][12] mikä antoi New York Times-lehdella aiheen kirjoittaa, että kappale oli tullut tutuksi koko kansakunnalle.[13] Elokuvan ja listasijoituksen ansioista Joplinin teokset tulivat arvostetuiksi sekä populaari- että klassisen musiikin piireissä, musiikkilehti Record Worldin mukaan "vuosikymmenen klassiseksi ilmiöksi".[14]

Yhdysvalloissa "The Entertainer" on yksi niistä monista sävellyksistä, joita jäätelöautot usein soittavat huomiota herättääkseen.[15]

Lähteet muokkaa

  1. Scott Joplin: The Entertainer original version of the piano rag mfiles.co.uk. Viitattu 5.10.2016.
  2. Joel Whitbourn: Top Adult Contemporary: 1961–2001, s. 110. Record Research, 2002. ISBN 0-89820-149-7.
  3. a b c David A. Jansen, Trebor Jay Thcienor: Rags and Ragtime: A Musical History, s. 89–90. New York: Dover Publications, Inc., 1978. ISBN 0-486-25922-6.
  4. Rudi Blesh: ”Introduction to Scott Joplin Collected Piano Works”, Scott Joplin: Black-American Classisist, s. pxxiv. New York Public Library, 1981.
  5. Scott Joplin Piano Rags Nonesuch Records CD (w/bonus tracks) nonesuch.com. Viitattu 8.10.2016.
  6. Nonesuch Record nonesuch.com. Viitattu 8.10.2016.
  7. Best Selling Classical LPs. Billboard Magazine, 28.8.1974.
  8. Entertainment Awards Database Los Angeles Times. Viitattu 8.10.2016.
  9. Rich Alan: Music. New York Magazine, 24.12.1979. Artikkelin verkkoversio.
  10. Entertainment Awards Database Los Angeles Times.
  11. Charis Music Group, compilation of cue sheets from the American Top 40 radio Show charismusicgroup.com. Arkistoitu 26.8.2012. Viitattu 10.10.2016.
  12. Best Selling Classical LPs. Billboard Magazine, 28.8.1974.
  13. John Kronenberger: The Ragtime Revival-A Belated Ode to Composer Scott Joplin. New York Times, 11.8.1974.
  14. Edward A. Berlin: King of Ragtime: Scott Joplin and His Era, s. 251. lainaus Record World- lehden heinäkuun 1974 numerosta. {{{Julkaisija}}}, 1996.
  15. Daniel Tannehill Neely: Soft Serve: Charting the aural promise of ice cream truck music. Esopus, Kevät 2005, nro 4. New York: Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:The Entertainer (rag)