Wikipedia

Tex Willer

Tex Willer on Giovanni Luigi Bonellin ja Aurelio Galleppinin luoma villin lännen sarjakuvahahmo, joka seikkailee Tex Willer -lehdessä ja -juhlakirjoissa.

Tex Willer (Yön kotka)
Tex Willer vuodelta 2000
Tex Willer vuodelta 2000
Luoja(t) Giovanni Luigi Bonelli (käsikirjoitus)
Aurelio Galleppini (piirtäjä)
Ensi-
esiintyminen		 1948
Kustantaja Egmont Kustannus
Henkilötiedot
Ikä Noin 45
Luonteenpiirteet Erittäin taitava sekä ampumisessa että käsirysyssä, ovela, armoton rikollisia kohtaan.
Suhteet
Muut sukulaiset poika Kit Willer
vaimo Lilyth (navajo, kuollut)
isä Ken Willer (kuollut)
veli Sam Willer (kuollut)
Tutut Ystävä ja kollega Kit Carson, navajoystävä Tiger Jack

Historia muokkaa

Tex Willerin kehittivät tunnetut italialaiset sarjakuvantekijät Giovanni Luigi Bonelli ja kuvittaja Aurelio Galleppini yhteisen illanvieton jälkeen Milanossa vuonna 1948. Heidän lisäkseen Tex -lehteä oli ideoimassa Bonellin entinen vaimo Tea Bonelli, joka omisti lehteä julkaisseen kustannusyhtiö Edizioni Audancen.[1]

Kustannusyhtiö julkaisi aluksi muitakin sarjoja, mutta Texin suosion kasvun myötä keskittyi lopulta vain siihen. Aluksi lehti ilmestyi kerran viikossa ohuena lehtenä. Kun G. L. Bonelli siirtyi kirjoittamaan yksinomaan Texiä, hänelle palkattiin lisää kuvittajia avuksi, ja lehti muuttui 1960-luvun lopulla liuskamuotoisesta paksuksi pokkariksi. Sen myötä tarinoista tuli laveita ja elokuvamaisia, ja dialogin määrä kasvoi.[2]

Italiassa Texin kulta-aikana pidetään lehden numeroita 100–200, jotka tehtiin vuosina 1969–1977.[3] Tuolloin kirjoittamisesta vastasi yhä G. L. Bonelli, ja kuvitusta tekivät Galleppinin rinnalla esimerkiksi Guglielmo Letteri, Giovanni Ticci, Erio Nicolò ja Ferdinando Fusco.[4]

Bonellin rinnalle käsikirjoittajaksi tuli jo 1970-luvulla hänen poikansa Sergio. Seuraavalla vuosikymmenellä mukaan tuli Claudio Nizzi, josta tuli lehden pääkirjoittaja. Bonelli lopetti 1990-luvun alussa, ja alkuperäinen kuvittaja Galleppini lopetti vuonna 1994.[5]

Nizzi riitaantui lehden päätoimittaja Sergio Bonellin kanssa 2000-luvulla ja irtisanoutui. Hänen paikkansa pääkirjoittajina peri Mauro Boselli, joka sai vuonna 2006 aisaparikseen Tito Faracin sekä muutaman muun niin sanotun apukirjoittajan.[6]

Tekijät muokkaa

Kirjoittajat muokkaa

Piirtäjät muokkaa

Willerin ensimmäinen ja tunnetuin piirtäjä oli italialainen Aurelio Galleppini (1948–1994), "Galep". Muita piirtäjiä ovat:

Tarinat muokkaa

Tex Willer taistelee 1800-luvun puolivälin jälkeisessä villissä lännessä roistoja vastaan. Tarinat ovat sekä juoniltaan että tapahtumapaikoiltaan yllättävänkin erilaisia. Tex Willerille tulee tutuksi koko Pohjois-Amerikka, ja käypä hän Etelä-Amerikassakin (ks. "Hurja kopla"), vaikka asuukin navajoiden reservaatissa Arizonan osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Osassa tarinoista on myös fantasia- ja scifi-vaikutteita. Tex on kohdannut muun muassa noitia (mm. "Käärmeen merkki", "Paholaisaave"), ihmissuden ("Paholaisaave"), dinosauruksia ("Käärmeen merkki"), kadonneita kansoja (mm. "Käärmeen merkki, "El Morisco"), Isojalan ja avaruusolentoja.

Henkilöhahmot muokkaa

 
Ensimmäinen suomalainen sarjakuvastrippi (1953).

Tex Willer on Texas Ranger eli šeriffin kaltainen kiertävä poliisi, jolla on esimerkiksi valtuudet ottaa lain valvonta haltuunsa alueilla, missä šeriffi ei siihen kykene. Hän on myös navajokansan päällikkö ja intiaaniasiamies, intiaaninimeltään Yön kotka. Tex on hyvin jämerä ja rohkea ja usein pahoinpitelee kuulusteltavat rikolliset henkihieveriin.

Hänellä on lähes poikkeuksetta apunaan paras ystävänsä Kit Carson (intiaaninimeltä Hopeatukka), joka on niin ikään hyvin rohkea mutta myös pessimistinen, mistä Tex ja Kit Carson usein sanailevatkin. Lisäksi Carson on välillä aikamoinen naistennaurattaja. Sekä Texiltä että Carsonilta löytyy runsaasti huumoria. Tex ja Kit ovat molemmat rangereita.

Usein mukana on myös Texin poika puoli-intiaani Kit Willer (intiaaninimeltään Pikku Haukka) ja navajo-intiaani Tiger Jack. Kit Willer on rohkea ja reipas nuorimies, kun taas Tiger Jack on rauhallinen, harkitsevaisempi ja huomattavasti kokeneempi. Hän tutustui Texiin jo ennen Kitin syntymää. Kitin äiti, Tex Willerin vaimo Lilyth, kuoli isorokkoon. Merkittävässä roolissa on myös Texin hevonen Dynamiitti.

Sarjoissa näkyy välillä myös muita ystävähahmoja, kuten Meksikossa Pilaresin kylässä asusteleva egyptiläistaustainen tiedemies El Morisco (Ahmed Jamal), apassi-intiaanien ylipäällikkö Cochise, meksikolainen kuvernööri Montales, kenraali Phil Davis, kanadalaisen ratsupoliisin eversti Jim Brandon sekä kiertolaiset tukkijätkä Gros-Jean ja voimakas irlantilainen Pat MacRyan.

Tex taistelee lähinnä valkoisia roistoja sekä sotaisia intiaaneja vastaan ja pysyttelee aina oikeuden puolella, joskus lain kustannuksella. Lisäksi joihinkin vastustajiin kuuluu myös mustia, kiinalaisia ja meksikolaisia. Myös osa vastustajista on esiintynyt monessa seikkailussa: näitä ovat muun muassa Mefisto (Steve Dickart, kuollut), Yama (Blacky Dickart), Musta tiikeri (kuollut), Proteus (Perry Drayton), Mestari (Andrew Liddell) ja Zhenda.

Suomen julkaisut muokkaa

 
Tex Willer 1/2001 Tex Willerin nyrkki puhuu! Suomessa on alettu uudestaan julkaista Texin klassikkoseikkailuja, joita aikoinaan julkaistiin Suomessakin kapeina vihkoina.

Suomessa Tex Willer alkoi ilmestyä tammikuussa 1953 nimellä Tex. Lehti ilmestyi Suomessa piccolo-muodossa vuoteen 1965 saakka keskimäärin 26 numeron vuosivauhdilla. Suomessa ei ehditty julkaista kaikkia Italiassa ilmestyneitä tarinoita, joten useita jouduttiin jättämään pois. Vuosien 1965–1971 välillä lehti ei Suomessa ilmestynyt lainkaan.[8]

Tauon jälkeen lehti jatkoi ilmestymistä aiempaa paksummassa formaatissa ja nimellä Tex Willer.[9] Lehti ilmestyi 12 kertaa vuodessa 1971–1978. Numero 5/6 1973 on ainoa julkaistu kaksoisnumero. Vuonna 1979 julkaistiin poikkeuksellisesti 13 lehteä. Vuodesta 1980 lähtien on ilmestynyt 16 numeroa vuodessa.

Aluksi lehti oli vuoteen 1965 kooltaan noin 10 cm x 20 cm ja käsitti vain muutamia kymmeniä sivuja. Tauon jälkeen 1971 lehden koko kasvoi noin 20 cm x 15 cm ja siinä oli 128 sivua. Nykyisin lehdessä on 114 sivua. Lehden koko kasvoi vuoden 2007 alussa "oikeaan" kokoon, eli lehteä ei ole enää venytetty pienemmäksi ja kuvissa ei ole venytyksen tuottamia virheitä.

Suomessa julkaistaan pääsarjan lisäksi kerran kuukaudessa ilmestyvää Nuori Tex Willer-sarjaa, jonka tarinat sijoittuvat aikaan ennen pääsarjaa. Lisäksi julkaistaan Maxi-Texejä ja Suuralbumi-sarja, jotka ovat yleensä suomessa ennen julkaisemattomia. Lisäksi nykyään julkaistaan Tex-kronikoita, jotka sisältävät uusintapainokset vuodesta 1971 alkaen. Yhdessä kronikassa on kahden pokkarin tarinat. Tex Willer tarinoita julkaistaan myös värillisenä kirjastona alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä.[10]

Suomeksi on julkaistu kolme Tex Willer -tietokirjaa: Minä Tex Willer (2001), "Hornan kekäleet" sanoi Tex Willer (2003) sekä "Täällähän lentää lyijyä! – Kaikki Tex Willeristä" (2012).

Kalervo Palsa on tehnyt lyhyen Tex Willer -sarjakuvan omakustannealbumiinsa Minun Getsemane (1974).

Tex Willer keräilykohteena muokkaa

Sarjakuvalehtien keräily koki vahvan nousukauden 1970-luvun alkupuolella. Tuolloin Tex Willer alkoi ilmestyä uudelleen, ja se on myös muodostunut varsin halutuksi keräilykohteeksi myöhemmin, 1990-luvulta lähtien. Keräilylehden arvoon vaikuttaa ratkaisevasti sekä kohteen harvinaisuus että sen kunto. Liuskamaisten 1950- ja 1960-luvuilla julkaistujen Tex Willerien kunto on säilynyt suhteellisen hyvänä verrattuna 1970-luvun Tex Willereihin mikä johtuu niiden kestävästä painotavasta; lehtinen on kiinni niiteillä selkämyksestään. Näiden lehtisten hintataso liikkuu muutamista euroista aina useampaan kymmeneen parhaiden keräily-yksilöiden kohdalla. 1970-luvun Tex Willerien ongelmana on niiden painotekninen ratkaisu: kirjanen on liimasidottu selkämyksestä, jolloin huonon liiman kuivuessa sivut irtoavat avattaessa. Niinpä priimakuntoisten Tex Willerien löytäminen 1970-luvun alkupuolelta on vaikeaa. Aivan vuoden 1971 alussa ilmestyneet ensimmäiset kuusi numeroa ovat muodostuneet kaikkein arvokkaimmiksi keräilykohteiksi. Hyväkuntoisina näistä Tex Willereistä voi joutua maksamaan jopa toista sataa euroa (2006).

Triviaa muokkaa

Hahmon alkuperäinen nimi oli Tex Killer (=tappaja). Nimi oli liian provosoiva ja jouduttiin siksi vaihtamaan. Tex Willeriä luetaan eniten Italiassa, seuraavaksi eniten Suomessa. Myös Norjassa lehti on suosittu.

Texin kotimaassa Italiassa on myös julkaistu Tex Willer -elokuva (Tex e il signore degli abissi, 1985), joka kuitenkaan ei saavuttanut mainittavaa suosiota.[11]

Lähteet muokkaa

  • Viitala, Janne: Täällähän lentää lyijyä! – Kaikki Tex Willeristä. Jalava, 2012. ISBN 978-951-887-467-9.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Viitala 2012, s. 13.
  2. ↑ Viitala 2012, s. 13–14, 144.
  3. ↑ Viitala 2012, s. 144.
  4. ↑ Viitala 2012, s. 18.
  5. ↑ Viitala 2012, s. 20–21.
  6. ↑ Viitala 2012, s. 21, 163–164, 169–170.
  7. ↑ http://www.hs.fi/kulttuuri/Tex+Willer+-k%C3%A4sikirjoittaja+Sergio+Bonelli+on+kuollut/a1305545970240 (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Viitala 2012, s. 14–17.
  9. ↑ Viitala 2012, s. 17.
  10. ↑ Tex Willer Story House Egmontin sivuillaViitattu 14.10.2023
  11. ↑ Tex Willer-elokuvasta IMDB:ssa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Lagerstedt, Ilpo: Minä Tex Willer. Helsinki: Jalava, 2001. ISBN 951-887-219-8.
  • Viitala, Janne: ”Hornan kekäleet”, sanoi Tex Willer. Espoo: Plataani, 2003. ISBN 952-5429-06-7.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tex Willer.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Tex Willer.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tex_Willer&oldid=22133983”