Teurastamo 5 (elokuva)

1972 George Roy Hillin ohjaama Amerikkalainen elokuva

Teurastamo 5 (Slaughterhouse-Five) on yhdysvaltalainen elokuva jonka on ohjannut George Roy Hill. Sen ensi-ilta oli 1972. Elokuva perustuu Kurt Vonnegutin romaaniin Teurastamo 5. Se on Hillin ensimmäinen kunnianhimoinen romaanifilmatisointi[1].

Teurastamo 5
Slaughterhouse-Five
Ohjaaja George Roy Hill
Käsikirjoittaja Stephen Geller
Perustuu Kurt Vonnegutin romaaniin Teurastamo 5
Tuottaja Paul Monash
Säveltäjä Glenn Gould
Kuvaaja Miroslav Ondrícek
Leikkaaja
Tuotantosuunnittelija Henry Bumstead
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö
Levittäjä Universal Studios
Netflix
Ensi-ilta 1972
Kesto 104 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuvan Dresdenin tapahtumat on kuvattu Prahassa,[2] muuten elokuva on kuvattu Yhdysvalloissa Minnesotassa.

Vonnegut kirjoitti pian elokuvan ensi-illan jälkeen teoksen Between Time and Timbuktu alkusanoissa: "George Roy Hill ja Universal Pictures tekivät hienoa työtä, he siirsivät romaanini Teurastamo 5 taitavasti valkokankaalle... kuolaan ja käkätän joka kerta kun katson elokuvan, sillä tunnen aivan samalla tavalla kuin kirjaa kirjoittaessani."

Juoni muokkaa

Elokuva noudattaa romaania esittäessään tarinan minä-muodossa Billy Pilgrimin (Sacks) kertomana, joka ”irtautuu ajasta” ja kokee elämänsä tapahtumat näennäisen satunnaisessa järjestyksessä, myös ajan jonka hän viettää Tralfamadoren planeetalla. Erityiskorostusta ovat saaneet hänen kokemuksensa toisessa maailmansodassa ja Dresdenin pommituksissa, samoin aika jonka hän vietti toisen sotavangin Edgar Derbyn (Roche) ja psykopaatti Paul Lazzaron (Leibman) kanssa. Elokuvassa kuvataan myös hänen elämäänsä Valencian (Gans) puolisona ja lastensa Barbarn (Near) ja Robertin (King) isänä yltäkylläisyydessä monissa Vonnegutin kirjoissa esiintyvässä kuvitteellisessa Iliumin kaupungissa. Mukana on myös Pilgrimin isän ”uppoa tai ui” -kohtaus. Tralfamadoren avaruuselämässä on mukana Hollywood-tähtönen Montana Wildhack (Perrine).

Vastaanotto muokkaa

Helsingin Sanomien televisiosivulla vuonna 1981 Mikael Fränti piti George Roy Hillin filmatisointia liian uskollisena Vonnegutin romaanille, mistä aiheutuu kerrontaan mekaanisuutta ja tasapaksuutta. Parhaimmillaan elokuva on hänestä lopussa, missä Pilgrim matkaa povikuningattaren kanssa Trafalmadore-planeetalle.[3] Vuoden 2014 televisioesityksen yhteydessä Pertti Avola toteaa, ettei elokuva ”ole hullumpi Vonnegut-filmatisointi”. Hänestä ohjaaja onnistuu ainakin pintapuolisesti Vonnegutin kirjan tunnelmia keskittymistä edellyttävässä elokuvassa. Pääosanäyttelijä Michael Sacksin uran hän sanoo alkaneen tässä hienosti, mutta näyttelijän vaipuneen sittemmin unohduksiin.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo moittii VHS-videojulkaisun kelvotonta suomennosta mutta antaa elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[4]

Palkinnot muokkaa

Elokuva sai Cannesin elokuvajuhlilla 1972 tuomariston palkinnon.[5] Se sai myös Hugo-palkinnon ja parhaan sci-fi-elokuvan Saturn-palkinnon. Hill ja Geller olivat kumpikin oman ammattikuntansa palkintoehdokkaina. Sacks oli ehdokkaana Golden Globen saajaksi.

Näyttelijät muokkaa

 Michael Sacks  Billy Pilgrim  
 Ron Leibman  Paul Lazzaro  
 Eugene Roche  Edgar Derby  
 Sharon Gans  Valencia Merble Pilgrim  
 Valerie Perrine  Montana Wildhack  
 Holly Near  Barbara Pilgrim  
 Perry King  Robert Pilgrim  
 Kevin Conway  Roland Weary  
 Friedrich von Ledebur  saksalainen johtaja  
 Ekkehardt Belle  nuori saksalainen vartija  
 Sorrell Booke  Lionel Merble  
 Roberts Blossom  Wild Bob Cody  
 John Dehner  professori Rumfoord  
 Gary Waynesmith  Stanley  
 Richard Schaal  Howard W. Campbell Jr.  
 Gilmer McCormick  Lily Rumfoord  
 Stan Gottlieb  Hobo  
 Karl-Otto Alberty  saksalainen vartija – 2. ryhmä  
 Henry Bumstead  Eliot Rosewater  
 Lucille Benson  Billyn äiti  
 John Wood  englantilainen upseeri (nimellä Tom Wood)  

Lähteet muokkaa

  1. a b Päivän elokuvat, Pertti Avola, Billy matkaa ajassa. Helsingin Sanomat 14.7.2014 s. B21
  2. Canby, Vincent: Slaughterhouse-Five (1972). The New York Times. Arkistoitu 3.6.2013. Viitattu 10.7.2014. (englanniksi)
  3. Fränti, Mikael: Laimeahko ”Teurastamo 5”. Helsingin Sanomat, 26.10.1981, s. 44. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  5. Festival de Cannes: Slaughterhouse-Five festival-cannes.com. Arkistoitu 25.9.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Slaughterhouse-Five