Terijoen rautatieasema

Terijoki
Зеленогорск
	; Terijoen rautatieasema vuonna 2010.
Perustiedot
Sijainti	60.205774°N, 29.700766°E
Kunta	Zelenogorsk
Valtio	Venäjä
Etäisyydet	Pietari 49,6 km ; Viipuri 78,8 km
Avattu	1870
Liikenne
Liikennöitsijä(t)	Lokakuun rautatiet
Kansainvälinen	Helsinki – Pietari / Moskova
Paikallisjunat	Viipuri / Pietari
Asemarakennus
Suunnittelija	Bruno Granholm / A. A. Gretšannikov
Rakennettu	1917 / 1950-luvulla
	Merkkien selitykset
	Merkkien selitykset
	Infobox OK

Terijoen rautatieasema sijaitsee Terijoen eli nykyisen Zelenogroskin kaupungissa Pietari–Viipuri-radan varrella. Se avattiin vuonna 1870 Riihimäki–Pietari-radan valmistuessa. Nykyinen asemarakennus on alun perin vuodelta 1917, mutta se kärsi pahoja vaurioita toisen maailmansodan aikana ja korjattiin nykyiseen asuunsa 1950-luvulla.

Historia muokkaa

Pietarista lähdettäessä Terijoki oli ensimmäinen rautatieasema Suomen suuriruhtinaskunnan puolella, joka sijaitsi noin 17 kilometrin päässä Rajajoelta. Rautatien valmistumisen jälkeen Suomenlahden rannoille nousi varakkaiden pietarilaisten huviloita, jonka vuoksi Terijoen pitäjän alueelle avattiin vuodesta 1889 lähtien vielä kuusi muutakin asemaa.^[1] Suomen suuriruhtinaskunnan aikana Terijoen asema oli Pietariin suuntautuneen liikenteen ansiosta parhaimmillaan Suomen kolmanneksi vilkkain asema.^[2] Suomalaisten aikaan aseman lyhenne oli Tj ja ratakilometri 392+727.

Ensimmäinen asemarakennus 1870 muokkaa

Terijoen ensimmäinen rautatieasema valmistui vuonna 1870, jolloin myös Riihimäen ja Pietarin välinen rata otettiin käyttöön. Kaksikerroksinen puurakenteinen asema tehtiin arkkitehti Carl Albert Edelfeltin piirustusten mukaan, jotka Knut Nylander muokkasi lopulliseen muotoonsa. Samojen piirustusten pohjalta rakennettiin myös muut Riihimäki–Pietari-radan Suomen puoleiset asemat.^[3] Terijoen rautatieasema luokiteltiin aluksi IV-luokan asemaksi, mutta liikenteen kasvaessa se korotettiin nopeasti II-luokkaan.^[2]

Asema toimi myös Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan välisenä tulliasemana, jonka vuoksi junat viipyivät asemalla tavallista kauemmin. Tunnettuja aseman käyttäjiä olivat muun muassa ruotsalainen liikemies Alfred Nobel sekä sotaministerinä toiminut kenraali Aleksei Kuropatkin, joilla molemmilla oli huvila Terijoella. Kuropatkinia varten asemalle rakennettiin oma odotushuone eli ns. "Kuropatkinin paviljonki", koska hänen arvolleen ei ollut sopivaa odottaa junaa muiden matkustajien parissa.^[2]

1900-luvun alkuvuosina Terijoki oli yksi Suomen vilkkaimmista asemista. Matkustajamääriltään se oli Helsingin ja Viipurin jälkeen maan toiseksi suurin, mutta kaikkien Terijoen pitäjän asemien yhteenlaskettu matkustajamäärä oli jopa suurempi kuin Viipurin rautatieaseman. Autonomian aikana valtaosa liikenteestä suuntautui Pietariin, jonne päivittäin kulki jopa 40 edestakaista vuoroa. Muusta liikenteestä suurin osa oli Terijoen kuuden aseman välistä paikallisliikennettä.^[2]

Uuden rautatieaseman valmistumisen jälkeen vanha asemarakennus toimi 1920-luvulla muun muassa Terijoelle sijoitettun Polkupyöräpataljoona 1:n aliupseerikouluna.^[2]

Uusi asemarakennus muokkaa

Terijoen rautatieasema vuonna 1937.

Matkustajamäärien nopea kasvu johti siihen, että 1910-luvulla ryhdyttiin Terijoelle suunnittelemaan uutta asemarakennusta, jonka rakentaminen aloitettiin aivan ensimmäisen maailmansodan alla. Uusi kivirakenteinen rautatieasema valmistui rautatiehallituksen pääarkkitehdin Bruno Granholmin suunnitelemana Koivikon alueelle vajaan kilometrin verran länteen vanhasta asemasta. Se otettiin käyttöön vain muutamaa päivää ennen Suomen itsenäistymistä 1. joulukuuta 1917, yhdessä samaan aikaan rakennetun Rajajoen rautatieaseman kanssa.^[2] Vanha ja uusi asema yhdistettiin samalla toisiinsa Asemakatu-nimisellä uudella kadulla.^[1]

Suomen sisällissodan loppuvaiheessa huhtikuussa 1918 Terijoen aseman ympäristössä käytiin kiivaita taisteluja, kun valkoiset yrittivät vallata Terijoen, Kuokkalan ja Ollilan rautatieasemia sekä samalla katkaista Venäjälle johtavaa rataa. Valkoisten joukkoja komensi saksalainen eversti Eduard Ausfeld ja Terijoen punakaartia puolestaan Heikki Kaljunen, joka määräyksestä Terijoen asema yritettiin räjäyttää punaisten vetäytymisen yhteydessä.^[4]

Suomen itsenäistymisen jälkeen Terijoen aseman liikennemäärät romahtivat. Vuoden 1936 liikenne oli enää viidennes vuoden 1916 tasosta ja Terijoki oli pudonnut matkustajamääriltään sijalle 37 kaikista Suomen rautatieasemista.^[2] Toisen maailmansodan aikana asema kärsi suuria vaurioita. Pahiten tuhoutuivat keskiosassa sijainnut asemahalli sekä läntinen siipirakennus, myös Terijoen ylittävä rautatiesilta aseman läheisyydessä tuhoutui. 1950-luvulla asema rakennettiin lähes kokonaan uudelleen arkkitehti A. A. Gretšannikovin piirustusten mukaan.^[1]