Teppo Repo
Teodor ”Teppo” Repo (alk. Feodor Nikitin Safronoff; 7. marraskuuta 1886 Soikkola – 6. tammikuuta 1962 Helsinki) oli Viistinän kylästä Soikkolan pitäjästä läntiseltä Inkerinmaalta kotoisin ollut paimen ja merkittävä henkilö perinteisen suomalaisen kansanmusiikin piirissä. Hänet tunnettiin Armas Otto Väisäsen antamalla lempinimellä Teppo. Muutettuaan Suomeen Repo toimi Singerin ompelukonemekaanikkona.[1][2]
Repo sävelsi itse paimensäveliään ja tunnettiin taitavana perinteisten paimensoittimien rakentajana. Suomalaiset kansanmusiikkitutkijat löysivät vuonna 1913 Suomeen työnhakuun muuttaneen Revon vuonna 1935, minkä jälkeen hänestä tuli suuri kuuluisuus muun muassa radiossa. Repo esiintyi myös juhlatilaisuuksissa ja televisiossa ja hän teki esiintymismatkoja Ruotsiin ja Saksaan. Kansanmusiikki-instituutti on julkaissut kokoelman Revon esityksiä LP- ja CD-levyllä.[1]
Repo on haudattu Malmin hautausmaalle (87-3-95)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Inkeriläisiä merkkihenkilöitä
- ↑ Saha, Hannu: ”Repo, Teppo (1886–1962)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 246–248. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
- http://www.inkeri.com/Virtuaali/Merkkihenkilot/T_Repo.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- Perälä, Reijo: Näin tehdään tuohihuilu. Ylen Elävä arkisto.
- Teppo Revon paimensoittu, Suomen Kuvalehti, 24.09.1938, nro 38, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot