Tenoksikaami
| |
Tenoksikaami
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 4-hydroksi-2-metyyli-1,1-diokso-N-pyridin-2-yylitieno[2,3-e]tiatsiini-3-karboksamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | M01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C13H11N3O4S2 |
| Moolimassa | 337,388 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 209–213 °C (hajoaa)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 99 %[2] |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 72 tuntia[2] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Tenoksikaami (C13H11S2N3O4) on heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään tulehduskipulääkkeenä muun muassa nivelkipujen hoidossa.
Ominaisuudet ja käyttö muokkaa
Tenoksikaami kuuluu niin kutsuttujen oksikaamien lääkeaineryhmään. Sen käyttö kivunlievitykseen ja tulehduksen vähentämiseen perustuu siihen, että se sitoutuu syklo-oksigenaasientsyymeihin ja estää niiden toimintaa. Tällöin nämä entsyymit eivät kykene muodostamaan prostaglandiineja, jotka ovat tulehdusreaktiota välittäviä aineita elimistössä. Tenoksikaamia voidaan käyttää reuman, nivelrikon ja kihdin hoidossa.[3]
Haittavaikutukset muokkaa
Tenoksikaamin haittavaikutukset ovat samankaltaisia kuin piroksikaamilla. Tyypillisimpiä ovat suoliston oireet ja iho-oireet.[4]
Valmistus muokkaa
Tenoksikaamin synteesissä metyyli-3-hydroksitiofeeni-2-karboksylaatista valmistetaan metyyli-3-kloorisulfonyyli-2-karboksylaattia. Tämä välituote reagoi seuraavassa vaiheessa sarkosiinin etyyliesterin kanssa ja muodostunut tuote muodostaa heterosyklisen rakenteen kuumennettaessa vahvasti emäksisissä olosuhteissa. Viimeinen vaihe tenoksikaamin synteesissä on reaktio 2-aminopyridiinin kanssa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1563. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b Eeva Moilanen, Hannu Kankaanranta ja Jukka Martio: 19. Eikosanoidit ja tulehduskipulääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 23.8.2019.
- ↑ a b Elmar Friderichs, Thomas Cristoph & Helmut Buschmann: Analgesics and Antipyretics, 2. Nonsteroidal Anti-inflammatory Drugs. Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry., John Wiley & Sons, New York, 2011.
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Analgesics and Anti-Inflammatory Drugs, s. 364. Elsevier, 2009. ISBN 978-0444532732. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.8.2019). (englanniksi)