Teltta

Teltta on tukirakenteen ylle pingotetun kankaan (erityisesti telttakangas) muodostama asumus. Telttaa käytetään lähinnä väliaikaisessa majoituksessa ja yöpymisessä luonnossa. Varsinkin retkeilyssä telttaa käytetään paljon. Telttoihin majoitetaan myös katastrofialueen kodittomiksi joutuneita ihmisiä.

Rakenne muokkaa

Teltan tukirakenne voi muodostua tukikepeistä, kaarista tai monimutkaisemmasta rungosta, jonka ylle pingotetaan telttakangas. Teknisiä ratkaisuja on useita riippuen siitä onko haettu keveyttä, tukevuutta, pystytyksen helppoutta tai jotain muuta ominaisuutta. Yleensä telttana pidetään asumusta, joka kattaa sisustansa sekä yläpuolelta että useimmilta sivuilta. Mikäli tukirakenteet eivät muodosta vapaasti seisovaa telttaa, kangas kiristetään maahan upotettavilla vaarnoilla ( näistä saatetaan joskus käyttää virheellistä nimitystä kiila ) ja naruilla.

Teltassa on yleensä yksi tai useampia kulkuaukkoja, tuuletusaukkoja sekä mahdollisesti valoa läpäiseviä ikkunoita. Aukot ovat yleensä suljettavia, toisinaan kulkuaukon lisäksi voidaan käyttää paremman tuuletuksen sallivaa hyönteisverkkoa. Teltan sisään muodostuvan ja ulkokankaaseen tiivistyvän kosteuden hallitsemiseksi sekä lämmöneristyksen parantamiseksi teltat saattavat olla useampikerroksisia. Telttoja voidaan lämmittää kamiinalla, ilmanvaihto ja tulenarkuus huomioiden, tulenkäyttö teltassa on aiheuttanut useita onnettomuuksia ja johtanut kuolemaan.

Pohjoismaissa valmistetuissa retkeilyteltoissa on tyypillistä, että varsinaisen teltan muodostaa sateenpitävä ulkoteltta ja sisäteltta ripustetaan sen sisälle. Usein ulkotelttaa voidaan käyttää ilman sisätelttaa. Pohjois-amerikkalaisissa teltoissa puolestaan sisäteltta on usein varsinainen teltta ja ulkoteltta voidaan levittää sen päälle sateen uhatessa.

Teltan kulkuaukot muokkaa

Teltan kulkuaukon tehtävänä on mahdollistaa kulku telttaan ja suojata sisällä olevia ihmisiä ja varusteita. Kulkuaukko koostuu yleensä avattavasta kangasläpästä, joka kiinnitetään nyöreillä tai vetoketjulla. Joissain telttamalleissa oven oma paino riittää pitämään oven aloillaan ja arktisissa olosuhteissa käytetään toisinaan ihmisen kontattavaa lyhyttä tunnelia myrskyovena.

Teltan pystytys ja purkaminen muokkaa

Teltan pystytys riippuu telttamallista. Usein teltan mukana tulee valmistajan ohjeet pystytyksestä.

Jos teltta ei ole vapaastiseisova, se on pystytysvaiheessa kiinnitettävä maahan. Vapaastiseisovatkin teltat on syytä kiinnittää ainakin tuulisilla paikoilla. Teltta ankkuroidaan maahan kiinni kiinnitysnaruilla maahan iskettyihin kiinnitystappeihin eli vaarnoihin. Kiinnitystapit voivat olla metallia tai muovia. Niissä on terävä kärki ja koukku, johon naru sidotaan kiinni. Teltan kiinnitysnarujen toinen pää on kiinteästi telttakankaassa kiinni. Teltan alaosassa voi olla kumisia renkaita, joilla teltan lattia levitetään maahan siten, että se ei liikkuessaan muuta asumuksen muotoa.

Prisman muotoiset harjateltat pystytetään nostamalla teltta tukisalkojen varaan ja kiristämällä päätynarut.

Tunneliteltat pystytetään yleensä kiinnittämällä tuulenpuoleinen pää maahan, kiristämällä kaaret kaaritunneleihin ja nostamalla koko teltta pystyyn vetämällä suojanpuoleisesta päästä.

Puolustusvoimien käyttämä puolijoukkueteltta pystytetään nostamalla teltta joka toisen sivukepin varaan ja kiristämällä tämä neliö, kiristämällä sitten toiset neljä keppiä ja viemällä keskisalko viimeiseksi telttaan. Näin teltta saadaan kireäksi eikä sadevesi muodosta lammikoita katolle.

Huvilateltoissa rakennetaan usein runko kasaan ja nostetaan telttakangas sen päälle.

Purettaessa on syytä muistaa että useimmat telttakeppimallit koostuvat osista, jotka eivät lukitu toisiinsa, joten niitä ei voi vetää kangastunneleista, vaan ne on työnnettävä. Telttakeppejä ei kannata työntää hankeen pystyyn, koska ne jäätyvät kiinni, jolloin ne on kaivettava ulos (koska vetäminen ei toimi). Kuminauhoilla kiinnitettyjen telttakeppien taittaminen kannattaa aloittaa keskeltä, jolloin kuminauha venyy tasaisesti eikä toisesta päästään. Jos kaksi telttakepin osaa on jumiutunut yhteen, ne kannattaa irrottaa tasaisella vedolla, esimerkiksi kyykistymällä, asettamalla keppi polvien taakse, tarttumalla siitä polvien ulkopuolelta ja vetämällä jalkoja levittämällä.

Pakattaessa kannattaa pyrkiä siihen, että teltta on puhdas ja kuiva. Viimeistään retken jälkeen teltta kannattaa kuivattaa huolellisesti. Vaikka retkellä ei olisi satanut, telttaan tiivistyy kosteutta joka yö ulkokankaan sisäpuolelle ja teltan pohjakankaan ulkopuolelle.

Teltan eri osat on syytä säilyttää yhdessä, vaikka ne retkellä kuljetettaisiinkin erillään.

Telttakankaan materiaalit muokkaa

Telttakankaalta toivotaan vedenpitävyyttä ja keveyttä, lisäksi teltan tulisi hengittää. Nykyisissä retkeilyteltoissa telttakangas on vettähylkivää tai vedenpitävää ja hengittävyys järjestetään tuuletusaukoilla. Vedenkestävyyttä kuvataan ns. vesipatsasarvolla (esimerkiksi 4000 mm), joka kertoo kuinka korkeaa vesipatsasta vastaava paine voi kankaan toisella puolella olla ennen kuin vesi alkaa tihkua läpi. Vaikka teltta on harvoin käytössä neljän metrin vesipatsaan alla, tuuli, kuluminen, lika, venyminen, saumat jne. vaikuttavat teltan vedenpitävyyteen. Jos kangas on riittävän vedenpitävää, sen koskemista ei tarvitse varoa, mutta nukkujien luovuttama kosteus tiivistyy sen sisäpinnalle.

Leirintäkäyttöön suunnitellut teltat saattavat olla vedenpitävästä materiaalista, mutta usein myös puuvillakankaasta. Puuvilla pitää sateen ulkopuolella niin kauan kuin se on puhdasta, sen päällä ei ole lammikoita ja siihen ei kosketa. Koskeminen rikkoo pintajännityksen ja kangas alkaa vuotaa tästä kohdasta. Puuvillakangas voi olla myös käsitelty vettä hylkiväksi ja paloa hidastavaksi. Puuvillakankaan etuna on hengittävyys, se ei ole sateettoman yön jälkeen sisältä märkä.

Jos teltta ei pidä sadetta, se tarvitsee sateen ja tuulen suojaksi muovin tai muun katteen, joka kattaa katon pinta-alan ja osittain sivustoja.

Lämmitys muokkaa

Teltassa voi olla kamiina, jolla teltan lämpötilaa voidaan nostaa. Samalla se kuivattaa kosteutta ja lämmössä voi kuivattaa märkiä varusteita. Kamiinan savutorvea varten teltassa on reikä. Reiän reunus on vahvistettu metallirenkaalla, jotta savutorven asettaminen ei repisi telttakangasta ja jotta kuuma savuhormi ei sytyttäisi telttakangasta tuleen. Mikäli kaminassa poltetaan puuta, teltan on hyvä olla palosuojattu, koska kipinät laskeutuvat usein teltan katolle. Kuumuus voi nousta hyvin korkeaksi palavan teltan alla, esimerkiksi rinkan alumiinirungon sulaminen ei ole tavatonta.

Telttatyyppejä muokkaa

Huvilateltoissa on kaksi telttaa. Sisempi teltta on tarkoitettu nukkumiseen. Ulompi teltta sisältää oleskelutilan, jossa pohjana on maa. Huvilateltan oleskeluosassa voi olla ikkuna.

Vaellusteltat ovat tavallisesti kaksiosaisia, jolloin niissä on sisempi ja ulompi teltta. Ulompi telttakangas on vettähylkivää. Se estää näin tavaroiden ja vaatteiden kastumisen luonnossa esiintyvien sadekuurojen aikana. Ulompi teltta estää myös tuulen läpipuhaltamisen. Sisempi teltta varmistaa osaltaan sadeveden ulkona pysymistä, ja estää myös teltan ulomman kankaan sisäpintaan helposti tiivistyvän veden tippumista sisällä olevien ihmisten päälle. Ulomman ja sisemmän teltan väliin jää useissa malleissa suojaisa paikka (ns. apsidi) retkivarusteiden säilytykseen.

Asuntovaunun sivuteltta kiinnitetään asuntovaunun sivuun (ovipuolelle). Teltan katto myötäilee asuntovaunun profiilia. Se on jatke asuntovaunulle.

Sissitelttojen ja puolijoukkuetelttojen kangas on maaston värinen, jotta sitä ei havaittaisi helposti. Havaittavuutta voidaan heikentää naamioinnilla. Puoluejoukkueteltan ja sissiteltan lämmittäminen kaminalla kuitenkin parantaa havaittavuutta pimeänäkölaitteella tai lämpökameralla.

Katso myös muokkaa

Commons

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Teltta.

Aiheesta muualla muokkaa

Tietoa teltan hankkimisesta vaellus- ja retkeilykäyttöön (Arkistoitu – Internet Archive)