Tarare on Antonio Salierin prologin ja viisi näytöstä sisältävä ooppera, joka kantaesitettiin Pariisin oopperassa 8. kesäkuuta 1787.[1] Teoksen nuotit julkaisi alun perin Imbault ja modernin edition vuonna 1978 G. Henle Verlag.[2] Itämaisaiheisessa teoksessa Pierre Beaumarchais'n laatimaan ranskankieliseen[3] librettoon on sekä komedian että draaman aineksia.[4] Tarare on ainoa ooppera, johon Beaumarchais kirjoitti libreton; tunnetumpi hän on Figaron häiden libreton pohjalla olleen näytelmän kirjoittajana.[5] Alun perin Beaumarchais tarjosi librettoa Christoph Willibald Gluckille, mutta tämä ei terveytensä heikennyttyä enää kyennyt uuden oopperan säveltämiseen, joten hänen suosituksestaan sävellysideaa tarjottiin Salierille.[2]

Tararen kantaesitys osoittautui menestykseksi.[2] Menestys jäi kuitenkin vain yhden tai kauden mittaiseksi, sillä sittemmin teos oli unohdettuna lähes kahden vuosisadan ajan. Tarare ei sisällä perinteistä resitatiivin ja aarian vaihtelua vaan teos on yhtenäisemmin etenevä. Teoksen pohjalta Salieri kehitti Wieniä varten Lorenzo da Ponten italiankieliseen librettoon[2] Axur, re d'Ormus -nimisen uuden version. Hän sävelsi siihen materiaalia uudelleen perinteisemmin tavoin.[4]

Nykyaikaiset esitykset ja levytykset muokkaa

Vuonna 1988 Schwetzingenin festivaalilla esitettiin Jean-Louis Martinotyn lavastuksella ja Jean-Claude Malgoiren johdolla Tararen tulkinta, jonka on julkaissut DVD:nä Arthaus Musik. Tässä esityksessä oopperan miespuolisen sankari Tararen roolissa on Howard Crook. Muissa rooleissa ovat Eberhard Lorenz (pääeunukki Calpigi), Anna Caleb (Spinette), Zehava Gal (Astasie), Nicolas Rivenq (ylipappi Arthénée) ja Jean-Philippe Lafont (sulttaani Atar).[4]

Vuonna 2019 Aparté-levymerkillä julkaistiin uusi tulkinta Tararesta. Kyse oli Les Talens Lyriquesin ja Centre de musique baroque de Versaillesin yhteistuotannosta. Kapellimestarina on Christophe Rousset ja rooleissa muiden muassa Cyrille Dubois (Tarare), Jean-Sébastien Bou (Atar) sekä Karine Deshayes (Astasie).[6]

Tararen toisen näytöksen alkusoiton levytti vuonna 2006 Thomas Feyn johtama Heidelbergin sinfoniaorkesteri Hänssler Classicille osana eri säveltäjien alkusoittokokoelmaa.[7]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa