Tao-Klardžeti

Tao-Klardžeti (georg. ტაო-კლარჯეთი) on nykyisessä historiankirjoituksessa käytetty termi, joka viittaa historiallisiin Georgian lounaisosissa sijainneisiin ruhtinaskuntiin. Nämä alueet kuuluvat nykyään Turkin Erzurumin, Ardahanin, Artvinin ja Karsin maakuntiin. Tao ja Klardžeti olivat alun perin vain kaksi alueen tärkeintä provinssia georgialaisilla alueilla, jotka ulottuivat ”Georgian rotkosta” (turk. Gürcü Boğazı) etelässä pienelle Kaukasukselle pohjoisessa.^lähde?

Tao-Klardžetin sijainti 900-luvulla

Historiallisesti alue koostui seuraavista maakunnista: länteen Arsianivuorista sijaitsivat Tao, Klardžeti ja Šavšeti, itään taas Samtskhe, Erušeti, Džavakheti ja Kola. Alueen maisemia hallitsevat vuoret sekä Tšorokhi- ja Mtkvarijokien laaksot. Alueen sijainti lännen ja idän suurien valtakuntien välissä ja silkkitien reitin varrella teki siitä erilaisten vaikutteiden läpikulku- ja kohtaamispaikan. 800–1000-luvulla Tao-Klardžetia hallitsi Bagrationi-dynastia, ja alueella oli ratkaiseva rooli Georgian yhdistymisessä yhdeksi kuningaskunnaksi.

Historia

Oškin kirkko

Khandztan luostari

Alueen historia ulottuu pronssikaudelle. 1. vuosituhannella eaa. Kolkhiin ja Diaokhin hallitsemaa aluetta asuttivat esi-georgialaiset heimot. Georgialaisen Iberian valtion ensimmäinen hallitsija Parnavaz I:n kerrotaan liittäneen maat kuningaskuntaansa noin 300 eaa. Seuraavina vuosisatoina alueesta kilpailivat Armenia ja Iberia. 600-luvulla arabit hävittivät Tao-Klardžetin täysin.^lähde?

Uusi ajanjakso alueelle alkoi vuonna 813, kun georgialainen prinssi Ašot I Bagrationi-suvusta teki provinssista tukikohdan taistelussa arabimiehitystä vastaan. Ašot hyväksyi Bysantin vallan ulkopoliittisissa suhteissa saaden kouropalatesin tittelin ja perusti georgialaisten ruhtinaskunnan, joka Bysantissa tunnettiinkin Iberian ’kouropalataattina’. Ašot valloitti asteittain aluetta ympäröivät Taon, Kolan, Artaanin ja Šavšetin alueet takaisin arabeilta ja kannusti georgialaisten muuttoa alueille. Lisäksi hän suojeli luostarilaitosta, jonka oli käynnistänyt Klardžetissa Grigol Khandzteli (759–861). Alueesta tuli pitkäksi aikaa keskus Georgian kulttuurille ja yksi maan tärkeimmistä uskonnollisista keskuksista.

Ašotin seuraajat jatkoivat taistelua Kartlin maista, kilpailijoinaan Länsi-Georgian Egrisi, arabien hallitsema Tbilisin emiraatti sekä jopa Kakhetin kuningaskunta ja Armenian hallitsijat. Ruhtinaskunnan sisäiset riidat olivat kuitenkin haitaksi. Davit I:n (hallitsi 876–881) salamurhaa seurannut sisällissota johti Adarnase I:n (hallitsi 888–923) voittoon hänen tärkeästä kilpailijastaan Nasrista, Davitin murhaajasta. Adarnesen pojan Davit II:n (hallitsi 923–937) hallinnossa georgialaisten täytyi puolustautua myös Bysanttia vastaan, missä he lopulta onnistuivat. Bagrationi-dynastialla oli kuitenkin vaikeuksia pitää valtakuntansa koossa, ja se jakautui suvun kolmen haaran kesken: päähaara hallitsi Taon provinssia ja toinen Klardžetia, nimellisesti tunnustaen Taon kuninkaan vallan. Taon kuningaskunta sisälsi myös pienempiä ruhtinaskuntia, jotka olivat enemmän tai vähemmän kruunusta riippuvaisia.

Vuonna 958 Bagrat II ”Yksinkertainen” (958–994) kruunattiin georgialaisten ja pohjoisen Taon kuninkaaksi, kun taas Davit III (961–1001) sai haltuunsa kouropalatesin tittelin ja eteläisen Taon. Davit liittoutui Bysantin hallitsija Basileios II:n kanssa kapinoivaa aatelista Bardas Sklerosta (976–979) vastaan, mistä hän sai palkkioksi suuria maa-alueita, ja hänestä tuli eteläisen Kaukasuksen voimakkain hallitsija: hänen maansa ulottuivat Van-järvelle asti. Aikeenaan yhdistää kaikki georgialaiset maat hän adoptoi prinssi Bagratin (tulevan Bagrat III:n), Bagrat Yksinkertaisen lapsenlapsen. Davit asetti hänet Kartlin prinssiksi (975) ja Abhasian kuninkaaksi (978), ja auttoi hänen biologista isäänsä Gurgenia pääsemään georgialaisten kuninkaaksi Bagrat Yksinkertaisen kuoltua (994), mikä teki prinssi Bagratista kahden kuningaskunnan hallitsijan ja perillisen kahdelle muulle. Ainoa takaisku oli vuosien 987–989 konflikti Bysantin valtakunnan kanssa, mikä pakotti Daavidin suostumaan alueidensa luovuttamiseen Basileios II:lle kuolemansa jälkeen. Tästä huolimatta Bagrat onnistui tulemaan ensimmäiseksi yhdistyneen Georgian hallitsijaksi hänen isänsä Gurgenin kuoltua vuonna 1008.

Alue pysyi georgialaisten hallitsemana vuoteen 1551 asti, jolloin osmanit valloittivat sen. Heidän hallintonsa aikana alkoi alueen islamilaistaminen, ja monet kirkot muutettiin moskeijoiksi. Vuosien 1877–1878 Venäjän-Turkin sodan jälkeen suurin osa entisestä Tao-Klardžetin alueesta luovutettiin Venäjän keisarikunnalle, mutta turkkilaiset saivat sen takaisin Brest-litovskin sopimuksessa Neuvosto-Venäjältä vuonna 1918. Osmanien valtakunnan tappio ensimmäisessä maailmansodassa salli vastaperustetun Georgian demokraattisen tasavallan ottaa alueet haltuunsa. Oltun alue, josta kilpailivat Georgia ja Armenia, pysyi Turkin hallinnassa. Puna-armeijan hyökkäyksen jälkeen vuonna 1921 Georgia kuitenkin menetti itsenäisyytensä ja Turkki miehitti alueen uudelleen, minkä Turkin ja Neuvosto-Venäjän 16. maaliskuuta 1921 solmima Moskovan sopimus siunasi.

Kulttuuri

Alueen sosiaalista ja poliittista elämää kuvaa georgialaisen hagiografisen kirjallisuuden klassikko, Giorgi Mertšulen vuonna 951 kirjoittama Grigol Khandztelin elämä. Siinä kerrotaan yksityiskohtaisesti paitsi Khandztelin ja hänen oppilaittensa työstä myös valtion tapahtumista ja maallisen aatelin olosuhteista.

Tao-Klardžetin alueella on säilynyt useita keskiaikaisen Georgian arkkitehtuurin muistomerkkejä: hylättyjä tai muunneltuja kirkkoja, luostareita, siltoja ja linnoja. Parhaimmin tunnetut ovat Khakhulin luostari (turk. Haho/Bağbaşi), Oškin (Öşk Vank/Çamlıyamaç), Ishkhanin (Işhan), Banan (Penek), Parkhalin (Barhal/Altıparmak), Doliskanan (Dolişhane/Hamamlıköy), Otkhta Eklesian (Dörtkilise), Opizan (Bağcıler) ja Tbetin (Cevizli) kirkot.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tao-Klardžeti Wikimedia Commonsissa

• Turkey’s Forgotten Georgian Kingdom BBC Travel (englanniksi)