Wikipedia

Tangerine Dream

saksalainen yhtye
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tangerine Dream on saksalainen vuonna 1967 perustettu elektronisen musiikin yhtye, jota pidetään 1970-luvun julkaisujensa ansiosta ambient-musiikin klassikkona ja syntetisaattoreita hyödyntävän populaarimusiikin pioneerinalähde?.

Tangerine Dream esiintymässä Eberswaldessa vuonna 2007. Etualalla Edgar Froese

Historiaa muokkaa

Tangerine Dreamin perusti taidemaalauksen ja kuvanveiston opiskelija Edgar Froese. Yhtyeen ensimmäinen albumi Electronic Meditation oli psykedeelistä ja avantgardista kokeilua, joka hyödynsi oman aikansa nauhatekniikkaa. Syntetisaattorit tulivat mukaan vasta myöhemmin. Tällä ensimmäisellä levyllä soitti rumpali ja säveltäjä Klaus Schulze, joka sen jälkeen jätti yhtyeen siirtyäkseen soolouralle. 1970-luvulla julkaistuilla yhtyeen merkittävimpinä pidetyillä levyillä Froesen rinnalla ovat mukana Christopher Franke ja Peter Baumann.

Yhtyeen toinen levy Alpha Centauri sisälsi jo Tangerine Dreamin myöhemmälle tuotannolle tyypillistä soundia: kahden tai kolmen kosketinsoittajan musisointia (toisinaan mukana myös Edgar Froesen soittama kitara). Vuoden 1972 Zeit oli tupla-LP:nä julkaistu ambient-musiikkia vahvasti ennakoiva teos, jonka kullakin vinyylin puolella oli yksi pitkä raita. Mukaan saatiin myös Moog-syntetisaattori sekä jousisoittimia.

Tangerine Dreamista tuli pian johtavia saksalaisen kokeellisen populaarimusiikin tekijöitä. Vaikka tällaisten artistien musiikki lasketaan toisinaan ”krautrock”-käsitteen alle kuuluvaksi, on tämä musiikki harvinaisen kaukanalähde? rockista. Monet Tangerine Dreamin kuuluisimmista 1970-luvun levyistä sisältävät melodiaa tuskin ollenkaan, ja myös rytmi puuttuu usein kokonaan. Monet levyistä koostuvat pitkistä, usein vinyylin puoliskon mittaisista, kappaleista, joissa pääasiassa erilaisten kosketinsoittimien, kuten erilaisten urkujen, varhaisten syntetisaattoreiden ja mellotronin avulla maalataan futuristisen tai mystisen kuuloisia äänimaisemia.

Vuonna 1973 Tangerine Dream solmi levytyssopimuksen Virgin Recordsin kanssa. Seuraavana vuonna julkaistu Phaedra nousi epätavallisesta musiikistaan huolimatta jopa top 20 -albumilistalle Isossa-Britanniassa. Phaedraa ja sitä seuranneita albumeja Rubycon, Ricochet, Stratosfear ja Encore voidaan pitää Tangerine Dreamin pitkän uran taiteellisena huippuna (kenties Zeit -levyn ohella)lähde?. Levyjen julkaisemisen aikaan ei tunnettu vielä käsitettä ambient-musiikki, mutta myöhemmin Tangerine Dreamin 1970-luvun alkupuolen levyjä on pidetty ambientin klassikoinalähde?. Albumi Phaedra valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[1].

Vuoden 1976 Stratosfear-albumi alkoi viedä yhtyettä enemmän melodisen instrumentaalimusiikin suuntaan, joskin ensimmäisille levyille tyypillistä utuisuutta on vielä läsnä. Melodista tyyliä edustavat esimerkiksi levyt Force Majeure (1979) sekä Tangram (1980). Tämän tyylinvaihdoksen takia Tangerine Dream mainitaan joskus Jean-Michel Jarren ja Mike Oldfieldin kaltaisten artistien yhteydessä.

Yhtyeen levyt ovat pääsääntöisesti olleet instrumentaaleja. Kaksi merkittävää poikkeusta ovat vuoden 1978 Cyclone (laulu Steve Jolliffe) ja William Blaken teksteihin perustunut Tyger vuonna 1987 (laulu Jocelyn Bernadette Smith). Molemmat saivat kitkerän vastaanoton fanien keskuudessa.

Läpi 1970- ja 1980-lukujen Tangerine Dream tuli tunnetuksi konserttiesiintymisistään. Ne sisälsivät usein improvisoitua musiikkia. Vuonna 1980 Tangerine Dream esiintyi Itä-Berliinissä (julkaistu levyllä Pergamon). Yhtyeestä tulikin suosittu ”rautaesiripun” takana, erityisesti Puolassa (eräs heidän siellä nauhoitetuista keikoistaan julkaistiin nimellä Poland). Tangerine Dreamin musiikin abstraktin luonteen ja sanojen puuttumisen takia sosialistiviranomaiset eivät pitäneet yhtyettä uhkana, toisin kuin monia muita länsimaisia yhtyeitä.

Vuoden 1977 Pelon palkka (Sorcerer) -elokuvasta lähtien Tangerine Dreamin ja Edgar Froesen musiikkia on kuultu lähes 50 elokuvassa.[2] Myös 1980-luvun Katuhaukka-televisiosarjan tunnuskappale on Tangerine Dreamin käsialaa. Yhtyeen jättänyt Christopher Franke on säveltänyt soolourallaan paljon musiikkia TV-sarjoihin kuten Babylon 5 ja The Amazing Race.

Yhtyeen musiikillista historiaa tallensi vuosien 2002–2006 välillä käynnissä ollut Tangerine Tree -projekti, jossa yhtyeen luvalla etsittiin ja koottiin yhteen parhaat mahdolliset bootleg-äänitteet yhtyeen historian varrelta. Tämän projektin seurauksena syntyi eräs maailman systemaattisimmista ja parhaiten valikoiduista bootleg-kokoelmistalähde?, jonka pohjalta yhtye julkaisi myös useita kaupallisia äänitteitä, kuten Bootleg Box ja Bootmoon -äänitekokonaisuudet.

Vuodesta 2006 yhtyeen jäseniksi vakiintuivat Edgar Froese (kosketinsoittimet, kitarat), Thorsten Quaescchning (kosketinsoittimet), Linda Spa (huilu, saksofoni, kosketinsoittimet) sekä Iris Camaa (perkussionit) ja yhtye keskittyi esiintymään mahdollisimman usein livenä Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Samaan aikaan Edgar Froesen perustama oma levy-yhtiö Eastgate Music julkaisi useita remix-albumeja yhtyeen aiemmista kappaleista sekä muuten uudelleensoitettua tuotantoa. Yhtye julkaisi myös uusia studioalbumeja esimerkiksi vuonna 2007 julkaistu ”Madcaps Flaming Duty” jossa kaikissa kappaleissa oli laulaja (Chris Hausl). Remix-albumi ”Dream Mixes V” (2010) on Edgar Froesen pojan Jerome Froesen soittama ja tuottama.

Edgar Froese kuoli yllättäen Wienissä 20. tammikuuta 2015 keuhkoveritulppaan[3]. 6. huhtikuuta 2015 jäljelle jääneet jäsenet Quaeschning, vuonna 2011 liittynyt viulisti-sellisti Hoshiko Yamane, vuonna 2014 liittynyt kosketinsoittaja Ulrich Schnauss sekä Froesen leski Bianca Acquaye ilmoittivat yhtyeen jatkavan toimintaa. Ensimmäinen ilman Froesea julkaistu studioalbumi oli vuoden 2017 Quantum Gate. Vuonna 2020 kosketinsoittaja Paul Frick liittyi yhtyeeseen. Kesällä 2021 kerrottiin Ulrich Schnaussin jättäneen yhtyeen.

Yhtyeen keskeiset jäsenet muokkaa

Tärkeimpiä levytyksiä muokkaa

  • Electronic Meditation (1970)
  • Alpha Centauri (1971)
  • Zeit (1972)
  • Atem (1973)
  • Phaedra (1974)
  • Rubycon (1975)
  • Ricochet (live) (1975)
  • Stratosfear (1976)
  • Encore (live) (1977)
  • Sorcerer (elokuvamusiikkia) (1977)
  • Cyclone (1978)
  • Force Majeure (1979)
  • Tangram (1980)
  • Thief (elokuvamusiikkia) (1980)
  • Exit (1981)
  • White Eagle (1982)
  • Logos (live) (1982)
  • Hyperborea (1983)
  • Poland (live) (1983)
  • Le Parc (1984)
  • Green Desert (äänitetty 1973, julkaistu 1986)
  • Dream Sequence (kokoelma) (1986)
  • Underwater Sunlight (1986)
  • Tyger (1987)
  • Live Miles (1988)
  • Optical Race (1988)
  • Lily On The Beach (1989)
  • Melrose (1990)
  • Turn of the Tides (1994)
  • Tyranny of Beauty (1995)
  • Goblins Club (1996)
  • Oasis (elokuvamusiikkia) (1996)
  • Mars Polaris (1999)
  • I-Box 1970–1990 (kokoelma) (2000)
  • The Seven Letters From Tibet (2000)
  • Dream Sequense (uudelleen äänitetty) (2000)
  • Inferno (2001)
  • Mota Atma (2003)
  • The Bootleg Box Set Vol. 1 (live, kokoelma) (2003)
  • Purgatorio (2004)
  • The Bootleg Box Set Vol. 2 (live, kokoelma) (2004)
  • Kyoto (Edgar Froese & Johannes Schmoelling) (1983/2005)
  • Jeanne D'Arc (2005)
  • Phaedra 2005 (2005)
  • Blue Dawn (Edgar Froese & Ralf Wadepfuhl) (2006)

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9.
  2. ↑ http://akas.imdb.com/name/nm0296209/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Tangerine Dream founder Edgar Froese dies The Guardian. 23.1.2015. Viitattu 9.8.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tangerine_Dream&oldid=22343125”