Tang Gaozu

Tang Gaozu (7. huhtikuuta 566 – 25. kesäkuuta 635), alku­peräiseltä nimeltään Li Yuan (李淵), oli Kiinan Tang-dynastian perustaja ja tämän dynastian ensimmäinen hallitsija vuosina 618–626. Hänen hallitsijakautensa aikakausinimi oli Wude (武德 wǔ dé). Sui-dynastian vielä hallitessa Li Yuan oli nykyisen Shanxin alueen kuvernööri ja asui Taiyuanissa.

Tang Gaozu 高祖
Kiinan keisari
Valtakausi	18. kesäkuuta 618 – 4. syyskuuta 626
Edeltäjä	Sui Gong
Seuraaja	Tang Taizong
Syntynyt	7. huhtikuuta 566 Chang'an, Kiina
Kuollut	25. kesäkuuta 635 (69 vuotta) Chang'an, Kiina
Puoliso	Taimu
Suku	Li (李)
Isä	Li Bing
Äiti	Dugu

Vuonna 615 Li Yuan määrättiin sijoittamaan varuskunta Longxiin. Hän sai runsaasti kokemusta puolustaessaan valta­kuntaa pohjoisen göktürkkejä vastaan ja pakottamalla heidät rauhaan. Tämän menestyksensä ansiosta Li Yuan sai runsaasti kannatusta, ja kun Sui-dynastia heinäkuussa 617 hajosi, Li Yuan nousi toisen poikansa Li Shiminin, myöhemmän keisari Taizongin, yllyttämänä kapinaan. Hän omaksui Suurkanslerin" (大丞相) arvonimen ja asetti Sui Gongin nukke­hallitsijaksi tämän ollessa vielä lapsi, mutta syrjäytti tämän myöhemmin kokonaan ja aloitti vuonna 618 Tang-dynastian julistautumalla itse keisariksi. Hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa ja seuraajansa Li Shimin kunnioitti häntä nimellä Gaozu ("suuri perustaja").

Hallitsijakautenaan keisari Gaozu keskittyi yhdistämään valtakunnan Tang-dynastian alaisuuteen. Li Shiminin (李世民) tuella, jonka hän nimitti prinssi Qiniksi, hän voitti kaikki muut vallantavoittelijat, joita olivat Li Gui, Dou Jiande, Wang Shichong, Xue Rengao ja Liu Wuzhou. Vuoteen 628 mennessä Tang-dynastia oli onnistunut yhdistämään koko Kiinan. Kotirintamalla hän tunnusti Sui Wendin ansiot Kiinan yhdistäjänä ja pyrki seuraamaan tämän esimerkkiä muun muassa jakamalla maata kansalaisille, ja hän myös alensi veroja. Hän hylkäsi keisari Sui Yangin julmat lait ja uudisti oikeus­järjestelmän. Nämä toimenpiteet valmistivat tietä keisari Taizongille, jonka aikana Tang-dynastia nousi valtansa huipulle.

Vuonna 626 Li Shimin joutui riitaan veljiensä, kruununprinssi Li Jianchengin ja Qin prinssi Li Yuanjin kanssa, hyökkäsi heidän päälleen väijyksistä ja lopulta tappoi heidät. Huolestuneena siitä, mitä Li Shimin saattaisi seuraavaksi tehdä, keisari Gaozu luovutti valta­istuimen hänelle, jolloin hänestä itsestään tuli Taishang Huang, vetäytynyt keisari. Hän kuoli vuonna 635.

Nimet

Keisari Tang Gaozun alkuperäinen nimi oli Li Yuan (李淵). Hallitsijana hänelle annettiin myös kunnia­nimi Shude (叔德). Hänen hallitsijakautensa (618–626) aikakausinimi oli Wude (武德 wǔ dé). Vuonna 674 hänelle annettiin kuolemanjälkeinen nimi keisari Shenyao (神堯皇帝), joka vuonna 754 laajennettiin muotoon keisari Shényáo Dàshèng Dàguāng Xiào (神堯大聖大光孝皇帝).

Tausta ja uran alkuvaiheet

Li Yuaninin esi-isä seitsemännessä sukupolvessa oli Li Jao, Kuuden­toista kuningas­kunnan aikaisen Läntisen Liang-valta­kunnan perustaja. Läntisen Liangin tuhouduttua Li Gaon pojanpoika Li Chon’er (李重耳) toimi Pohjoisen Wein virkamiehenä, mutta hänen jälkeläisillään oli useiden sukupolvien ajan vain alempia sotilasvirkoja ja –arvoja. Li Yuanin isoisä Li Hu (李虎) toimi merkittävänä kenraalina Läntisen Wein ylimmän kenraalin Yuwen Tain alaisuudessa. Hänet nimitettiin Longxin herttuaksi, ja hänelle annettiin zianbilainen sukunimi Daye (大野). Li Hu kuoli ennen kuin Yuwen Tain poika, keisari Zhou Xiaomin perusti Pohjoisen Zhou-dynastian, mutta postuumisti hänet nimitettiin Tangin herttuaksi sen jälkeen kun Pohjoinen Zhou-dynastia oli perustettu. Hänen poikansa, Li Yuanin isä Li Bing (李昺) peri Tangin herttuan arvonimen ja meni naimisiin huomattavan kenraalin Dugu Xinin (獨孤信) tyttären kanssa. Li Bing kuoli vuonna 572, ja Li Yuan peri Tangin herttuan arvonimen, joka hänellä pysyi sen jälkeenkin, kun valtaistuimelle vuonna 581 oli noussut Yang Jian eli keisari Sui Wendi, joka perusti Sui-dynastian. Sui Wendin puoliso, keisarinna Dugu Qieluo, oli hänen tätinsä. Niihin aikoihin hän meni naimisiin Rouva Doun, kanssa, joka oli Shenwun herttua Dou Yin (竇毅) ja Pohjoisen Zhoun prinsessa Xiangyangin, Yuwen Tain tyttären tytär.

Sui Wendin hallituskaudella (581–606), Li Yuan toimi kolme kautta maakuntien kuvernöörinä. Wendin pojan Sui Yangin hallitsijakauden alussa hän toimi komentajakunnan kuvernöörinä, sillä keisari Yang oli muuttanut maakunnat komentajakunniksi, mutta myöhemmin hänet kutsuttiin nuoremmaksi ministeriksi keisari Yangin hallitukseen. Kun Yang vuonna 613 aloitti toisen sotansa Goguryeota vastaan, Yuanin vastuulla oli osa huoltotehtävistä. Kun kenraali Yang Xuangan ryhtyi kapinaan lähellä itäistä pää­kaupunkia Luoyangia, keisari Yang nimitti Li Yuanin kenraaliksi ja antoi hänen vastuulleen sotilas­operaatiot Tongin solan länsipuolella, vaikkakaan Yuan Xuanganin kapina ei ulottunut sille alueelle. Li Yuan käytti tilaisuutta hyväkseen ja otti palvelukseensa lahjakkaita henkilöitä. Myöhemmin samana vuonna, kun keisari Yang kutsui hänen luokseen, hän kieltäytyi hänelle uskotuista tehtävistään vedoten heikkoon terveyden­tilaansa, mihin keisari ei uskonut, vaan kysyi jalkavaimoltaan Wangilta, joka oli Li Yuanin veljentytär: ”Kuoleeko hän pian?” Peloissaan Li Yuan otti vastaan juomia ja lahjuksia yrittäen osoittaa keisarille, ettei hänellä ollut suurta kunnianhimoa. Vuonna 615 keisari Yang uskoi hänen vastuulleen talon­poikais­kapinan kukistamisen Hedongin (河東) maakunnassa (suunnilleen nykyinen Shanxi, mutta kutsui hänet takaisin vuonna 616. Myöhemmin samana vuonna antoi hänen vastuulleen Taiyuanin kaupungin (太原)nykyisessä Taiyuanissa, Shanxissa.

Kapina keisari Sui Yangia vastaan

Keisari Yang ei ollut tyytyväinen Li Yuaniin eikä Wang Rengongiin (王仁恭), Mayin komentajakunnan (馬邑, suunnilleen nykyinen Shuozhou, Shanxi) kuvernööriin, koska he eivät kyenneet tekemään itäturkkilaisten (Tujue-heimon) maahanhyökkäyksistä eivätkä uusista, entistä laajemmista talon­poikais­kapinoista. Suurinta kapinaa johti Liu Wuzhou, Dingyang-kaani, joka pian nousi Wangia vastaan, tappoi hänet ja valtasi keisari Yangin toissijaisen palatsin lähellä Taiyuania. Li Yuania pelottivat valtakunnassa kiertäneet ennustukset, joiden mukaan seuraavan keisarin nimi olisi Li — ja koska keisari oli surmannut toisen virkamiehen, Li Hunin (李渾) ja hänen klaaninsa pelätessään, että Li Hunin veljenpoika Li Min (李敏, keisarin sisar Yiang Lihuan eli prinsessa Lepingin vävy), tavoittelisi valtaistuinta.

Vanhat selonteot, jotka Li Yianin toisen pojan Li Shiminin, keisari Tang Taizongin hallitessa kokosi herttua Dou, korostavat Li Minin aloitteellisuutta ja huomattavaa osuutta Li Yuanin kapinaan. Niiden mukaan Li Shimin olisi salaa suunnitellut kapinaa Sui-hallitusta vastaan yhdessä Pei Jin, keisari Yangin toisen palatsin hovimestarin, ja Li Wenjingin, Jinyangin herttuakunnan eli Taiyanin poliisituomarin kanssa, mutta ei olisi aluksi kertonut suunnitelmistaan Li Yuanille. Li Shiminin kovistellessa Pei Ji, joka oli luvattomasti sallinut Li Yuanin harjoittaa seksuaalista kanssa­käymistä eräiden keisari Wendin jalkavaimojen kanssa, sai Li Yuanin vakuuttuneeksi siitä, että oli välttämätöntä ryhtyä kapinaan. Nykyiset tutkijat ovat kuitenkin päätelleet, että aloitteen kapinaan teki Li Yuan itse.

Li Yuan ryhtyi kokoamaan seudulta sotavoimia väittäen niiden olevan välttämättömiä alueen puolustamiseksi turkkilaisia vastaan, mihin selitykseen hänen varamiehensä Wang Wei (王威) ja Gao Junya (高君雅) suhtautuivat epäluuloisesti. Peläten, että Wang ja Gao ryhtyisivät ensin toimiin häntä vastaan, Li Yuan käytti turkkilaisten hyökkäystä tekosyynä väittäen valheellisesti, että Wang ja Gao olisivat toimineet turkkilaisen kagaani Shibi Khanin (Ashina Duojishin) hyväksi, ja sai heidät teloitetuiksi. Hän lähetti Hedongiin salaisia sanansaattajia kutsumaan poikansa Li Jianchengin, Li Yuanjin ja Li Zhiyunin, jotka hän oli jättänyt sinne vartiomaan hänen taloaan, ja pääkaupunkiin Chan’aniin kutsumaan tyttärensä, myöhemmän prinsessa PingYangin ja hänen aviomiehensä Chai Shaon (柴紹). Li Jiancheng ja Li Yuanji, jotka jättivät Li Zhiyunin Hedongiin, tapasivat pian Chain ja saapuivat yhdessä tämän kanssa Taiyuaniin. Li Yuanin tytär, joka arveli olevan vaikeaa paeta Chain kanssa, päätti sen sijaan piiloutua.

Heti kun Li Jiancheng, Li Yuanji ja Chai saapuivat Taiyuaniin, Li Yuan ilmoitti virallisesti, että kapina oli puhjennut, mutta tekeytyi itse Suin lojaaliksi kannattajaksi ja julisti, että hänen ainoa tarkoitus­peränsä oli saattaa valtaistuimelle keisari Yangin pojanpoika Yang You, prinssi Dai, joka tuolloin oli Chang’aniksi, ja kunnioittaa keisari Yangia eronneena keisarina (’’Taishang Huang’’). Li Yuan turvasi ensin pohjoisen sivustansa ottamalla yhteyttä Shibi Khaniin, maksamalla hänelle veroa ja saamalla vastineeksi miehiä ja hevosia. Hän asetti Li Jianchengin armeijansa johtoon, jätti Li Yianjin vastuulle Taiyanin ja eteni etelään. Samaan aikaan Hedongissa toimineet Sui-virkamiehet pidättivät Li Zhiynin ja veivät hänet Chan’aniin, jossa hänet teloitettiin.

Hänen tyttärensä Pingyang myi omaisuutensa kootakseen hänelle sotajoukon. Hän sai houkutelluksi useita muita johtajia taistelemaan hänen lippunsa alla. He ottivat haltuunsa useita kaupunkeja, ja hänen armeijansa laajeni, kunnes hänen alaisuudessaan oli 70 000 miestä.

Samoihin aikoihin Li Yuan kirjoitti kirjeen toiselle kapina­johtajalle, Li Mi –nimiselle Wein herttualle, joka oli lähellä Luoyangia, yrittäen nähdä, seuraisiko Li Mi häntä, mutta Li Mi uskoi omiin voimiinsa ja antoi sihteerinsä Zu Junyanin (祖君彥) kirjoittaa Li Yuanille seuraavan­laisen kirjeen:

»Vaikka minä ja sinä, vanhempi veljeni, ovat kuuluvat eri sukuhaaroihin, olemme molemmat Li-sukua. Tiedän, etten ole tarpeeksi voimakas, mutta rakkaudesta tämän maan miehiin olen ryhtynyt itse johtajaksi. Toivottavasti tuet ja autat minua. Valloittakaamme Ziying Xianyangissa ja tappakaamme Xin Shang Muyessä; eikö se olisi suuri saavutus?»

Li Yuan kauhistui, mutta koska hän ei halunnut saada lisää vihamiehiä, hän vastasi nöyrästi:

»Vaikka minä olen tavallinen ja hullu, minulla on esivanhempieni anteliaisuuden vuoksi ollut tilaisuus päästä keisarilliseksi sanansaattajaksi poistuessani pääkaupungista ja kaartin johtajaksi pääkaupungissa. Jos hallinto kaatuu enkä kykene sitä auttamaan, kaikkein ymmärtäväisimmätkin viisaat miehet moittivat minua. Siksi olen järjestänyt oikeamielisen armeijan ja yrittänyt solmia rauhan pohjoisten barbaarien (Tujuen) kanssa saadakseni maan rauhalliseksi ja suojellakseni Suita. Kuitenkin taivaan alla olevalla kansalla tulee olla joku heitä hallitsemassa, ja kuka muu se voisi olla kuin sinä? Minä olen liian vanha, yli 50-vuotias, ja se ei ole tarkoitukseni, mutta olen iloinen voidessani tukea sinua, nuorempi veljeni. Toivottavasti voin nousta lohikäärmeen asteikolla ja saavuttaa fenix-linnun siiven, ja toivon, että sinä, nuorempi veljeni, saat pian ennustusten mukaisesti koko maan rauhalliseksi. Sinä olet Li-suvun johtaja, ja toivon, että olet armollinen, hyväksyt minut ja palautat minulle Tangin alueen; se olisi minulle riittävä kunnia. Munulla ei ole sydäntä kuulemaan sellaisia käskyjä kuin Shang Xinin tappaminen Muyessä, enkä uskalla kuunnella käskyä Ziyangin valtaamiseksi Xianyangissa. Myös Fen- ja Jin –seudut (nykyinen Shanxi) on juuri nyt saatava rauhoittumaan, enkä vielä kykene järjestämään aikaa tavataksemme Mengjinissä ([(盟津, .»

Li Mi oli mielissään Li Yuanin vastauksesta ja uskoi Li Yuanin tukevan häntä, ja siitä lähtien Li Mi ja Li Yuan lähettivät usein sanansaattajan välityksellä viestejä toisilleen. Niinpä Li Mi ei vastustanut Li Yuanin kampanjaa Chang’ania vastaan. Kun Li Yuan kuitenkin samoihin aikoihin saapui lähelle Hedongia, huono sää pysäytti hänen armeijansa, ja kun muonakin uhkasi loppua, levisi huhuja, että itäinen Tujue ja Liu Wuzhou aikoisivat hyökätä Taiyuaniin. Li Yuan käski ensin joukkojensa vetäytyä, mutta kun Li Jiancheng ja Li Shimin olivat jyrkästi eri mieltä, hän jatkoi etenemistään. Voitettuaan Suin joukot Huoyin taistelussa nykyi­sessä Yunchengissä hän päätti jättää itselleen pienen mahdollisuuden vartioida Hedongia samaan aikaan kun he ylittävät Keltaisenjoen ja etenivät Guanzhongiin, Chang’anin seudulle. Sinne saavuttuaan hän johti itse Chang’aniin edenneitä joukkoja, kun taas Li Jiancheng sai tehtäväkseen vallata Tongin solan seudut, jotteivät Luoyangissa olleet Suin sotajoukot pääsisi vahvistamaan Chang’anin puolustusta, ja Li Shiminin Weijoen pohjoispuolelle valloittamaan siellä olevat alueet. Samaan aikaan hänen tyttärensäkin oli ryhtynyt kapinaan tukeakseen heitä, ja hänkin sai kootuksi melkoisen sotajoukon, joka valloitti joitakin kaupunkeja. Hän yhdisti voimansa Li Shiminin ja hänen miehensä Chai Shaon kanssa. Pian Li Yuan yhdisti jälleen kaikki sotajoukkonsa ja piiritti Chan’anin. Talvella 617 hän valloitti Chang’anin ja julisti Yang Youn keisariksi nimellä Gong. Hän itse nimitti itsensä sijaishallitsijaksi suurkanslerin nimellä ja otti arvonimen Tangin prinssi. Suurin osa Suin hallussa yhä olleista alueista ei kuitenkaan tunnustanut Gongia keisariksi vaan piti edelleen Yangia keisarina. Li Yuan lähetti veljenpoikansa Li Xiaogongin etelään, jossa tämä pakotti Suin hallinnassa nykyisessä Shaanxissa, Sichuanissa ja Chongqingissa olleet kaupungit antautumaan.

Tang-dynastian perustaminen ja vähittäinen yhdistäminen

Keväällä 618 keisari Yang surmattiin Jiangdussa, nykyisessä Yangzhoussa, kenraali Yuwen Huajin johtamassa kapinassa. Kun tieto tapahtuneesta saapui Chan’aniin, keisari Gong luovutti valtaistuimen Li Yuanille, josta tuli Tang-dynastian ensimmäinen keisari Gaozu. Hän palautti monia Sui-dynastian ensimmäisen keisarin, Wendin aikaisia laitoksia ja peruutti monet keisari Yangin tekemät muutokset. Hän teki keisari Gongista Xin herttuan ja nimitti vanhimman poikansa, Li Jianchengin kruununprinssiksi, kun taas Li Shimin nimitettiin Qinin ja Li Yuanji Qin prinssiksi. Samaan aikaan Luoyangissa toimineet Sui-hallituksen virkamiehet julistivat keisari Yangin toisen pojanpojan, Gongin veljen, Yuen prinssi Yang Tongin keisariksi ja kieltäytyivät tunnustamasta Chang’anissa tapahtunutta vallanvaihdosta.

Keisari Gaozun hallitusta kohtasi heti suuri haaste talonpoikaisjohtaja Xue Jun tahola, joka oli julistautunut Qinin keisariksi. Syksyllä 618 Xue käytti hyväkseen Li Shiminin sairautta, voitti Li Shiminin ja Li Wenjingin johtaman armeijan Qianshuin tasangolla, nykyisessä Xianyangissa, Shanxissa, ja lähestyi Chang’ania. Gaozu yritti liittoutua Liangin prinssin, Li Guin kanssa, sillä Xue Jun alueet olivat Tangin hallitsemien alueiden ja Liangin välissä. Kirjeessään Li Guille Gaozu ilmoitti olevansa hänen serkkunsa. Li Gui liittoutuikin joksikin ajaksi Gaozun kanssa. Xue Ju kuitenkin kuoli sairauteen ennen kuin oli voinut valloittaa Chang’ania, ja häntä seurasi hänen poikansa Xue Rengao, joka oli taitava johtaja mutta josta hänen kenraalinsa vieraantuivat hänen julmuutensa vuoksi. Li Shimin onnistui hyökkäämään Xue Rengaota vastaan, joka sekin sijaitsee nykyisessä Xianyangissa, ja hän pakotti Xue Rengaon antautumaan.

Sillä väin Li Mi, jonka Sui-kenraali Wang Shichong oli edellisenä vuonna kukistanut yllätyshyökkäyksessä, pakeni Tang-dynastian hallitsemalle alueelle ja antautui Gaozulle. Li Min kenraali Xu Shiji, joka hallitsi suurta osaa Li Min entisistä alueista, myönsi Xulle oikeuden käyttää keisarillista sukunimeä Li. Gaozu myönsi Li Minille Xingin herttuan, mutta nimitti hänet vain juhla-ministeriksi, virkaan, jota Li Mi itse ei pitänyt arvolleen soveliaana. Kiinalaisen uudenvuoden aikoihin vuonna 619 Li Mi pyysi keisari Gaozulta lupaa saada johtaa itään suuntautunutta sotaretkeä, jonka tarkoituksena oli pakottaa jotkut hänen entiset alamaisensa antautumaan Tangille, mutta heti Chang’anista poistuttuaan hän alkoi suunnitella itsenäisyytensä palauttamista. Tang-kenraali Sheng Yanshi (盛彥師) hyökkäsi häntä vastaan väijyksistä ja surmasi hänet.

Keväällä 619 Wang Shichong sai Luoyangissa Yang Tongin luovuttamaan hänelle valtaistuimensa, mikä teki lopun Sui-dynastiasta ja merkitsi Zhengin uuden valtion perustamista.

Suunnilleen samoihin aikoihin Li Gui, joka tosin ilmoitti kannattavansa Tang-dynastiaa, kieltäytyi hyväksymästä Tangin nimittämää Liangin ruhtinasta ja julistautui itse Tang-keisariksi. Kesällä 619 Li Guin virkamies An Xinggui (安興貴), entinen Tangin virkamies, nousi kapinaan Li Guita vastaan, vangitsi hänet ja luovutti hänet Tangille. Gaozu teloitti Li Guin ja liitti hänen hallitsemansa alueet Tang-valtakuntaan. Samoihin aikoihin myös kapinan­johtaja Du Fuwei, jonka hallinnassa oli nykyisen Anhuin eteläiset alueet, antautui Tangille. Gaozu myönsi hänellekin keisarillisen sukunimen Li ja teki hänestä Wun ruhtinaan. Myös Luo Yi, joka hallitsi nykyisen Pekingin aluetta, alistui Tangin alaiseksi. Hänkin sai keisarillisen sukunimen Li, ja hänet nimitettiin Yanin ruhtinaaksi.

Tang-dynastiaa kohtasi kuitenkin toinen vakava uhka: Liu Wuzhou, joka päätti marssia etelään Tangia vastaan. Keisari lähetti Pei Jin Liu Wuzhoun etenevää armeijaa vastaan, mutta Liu voitti Pein ja piiritti Taiyania. Li Yuanji pakeni takaisin Chang’aniin, ja Liu piiritti suurta osaa nykyistä Shanzia. keisari lähetti Li Shiminin Liuta vastaan, ja kesään 620 mennessä Li Shimin oli voittanut Liun ja pakottanut tämän pakenemaan itäisten turkkilaisten luo. Liun alue liitettiin Tang-valtakuntaan. Samoihin aikoihin kuitenkin Xian ruhtinas Dou Jiande teki suuren hyökkäyksen niitä Keltaisenjoen pohjoispuolella nykyisten Hebein ja Henanin alueella sijainneita kaupunkeja vastaan, jotka kuuluivat Tangin valtapiiriin. Hän piiritti ne lähes kaikki ja vangitsi keisari Gaozun serkun Li Shentongin (李神通), Huai’anin ruhtinaan, keisarin sisaren prinsessa Tong’anin ja Li Shijin isän Li Gain (李蓋). Kun Li Gai oli Doun vankina, myös Li Shiji antautui Doulle. Vuonna 620 Li Shiji aikoi hyökätä väijyksistä Douta vastaan yhdessä toisen Doulle antautuneen Tang-kenraalin, Li Shanghun (李商胡) kanssa, mutta suunnitelma paljastui. Li Shanghu surmattiin ja Li Shiji pakeni takaisin Tangin alueelle. Vuonna 620 Li Fuwei valloitti Tang-dynastialle toiselta talonpoikaisjohtajalta, Li Zitongilta Zu-keisarilta, laajan alueen Jangtsejoen alajuoksun tienoilta. Li Zitong puolestaan voitti Shen Faxingin ja otti haltuunsa tämän hallitsemat alueet, suunnilleen nykyisen Zhejiangin.

Kun Li Shimin oli voittanut Liun, hän aloitti syksyllä 620 sotaretken Wangin hallitsemaa Zhengin valtiota vastaan. Aluksi hän ei voinut täysin voittaa Zhengiä, vaikka keväällä 621 Zhengin pääkaupunki Luoyang joutuikin ankaraan piiritykseen. Wang pyysi apua Doulta, joka suostuikin, vaikka olikin huolissaan siitä, että Tangin voitto Zhengistä merkitsisi hänen syrjäyttämistään, mutta samaan aikaan hän oli halukas käyttämään hyväkseen Zhengin heikkoutta ja vaatimaan sen alueita itselleen. Keisari Gaozu pelkäsi aluksi, että Dou ja Wang saattaisivat jakaa Li Shiminin joukot keskenään ja määräsi Li Shiminin palaamaan, mutta Li Shiminin pyynnöstä hän muutti mielensä ja salli hänen jäädä Luoyangin alueelle. Kun Li Shimin jätti Li Yuanjin huolehtimaan Luoyangin piirityksestä, hän itse eteni Hulaon solaan saakka, jota hän käytti tukikohtanaan. Kesällä 621 Tangin ja Zian joukot kohtasivat toisensa Hulaossa, ja Li Shimin voitti ja vangitsi Doun. Epätoivoissaan myös Wang antautui, ja suurin osa Zhengin alueista liitettiin Tang-valtakuntaan. Myös Xian alue liitettiin Tang-valtakuntaan, mutta sen jälkeen kun keisari Gaozu oli teloittanut Doun, Doun kenraali Liu Heita nousi Tangia vastaan ja valloitti suuren osan Xian entisestä alueesta, kun taas Xu Yuanlang, Zhengille aikaisemmin antautunut kapinajohtaja, nousi myös uudestaan kapinaan ja valtasi nykyisen Shandongin alueen. Vuonna 621 Li Xiaogong voitti myös Xiao Xianin, Liang-keisarin, joka oli hallinnut nykyisiä Hubein, Hunanin ja Guangxin alueita, ja pakotti tämän antautumaan. Toisella rintamalla Li Fuwein luutnantti Fu Gongshi voitti Li Zitongin pakottaen hänetkin antautumaan. Liangin ja Wun alueet liitettiin Tang-valtakuntaan. Historioitsijat ovat todenneet, että keisari Gaozu teloitutti väärin perustein tai ilman riittäviä todisteita rikoksista useita sellaisiakin henkilöitä, jotka olivat auttaneet häntä Tang-dynastian perustamisessa:

• Li Wenjing vuonna 619, noituudesta syytettynä
• Dugu Huai’en (獨孤懷恩), keisarin serkku, vuonna 620, maanpetoksesta syytettynä
• Li Zhongwen (獨孤懷恩), Zhenxiangin ruhtinas, vuonna 620, syytettynä yhteistyöstä Itäisen Tujuen kanssa
• Liu Shirang (劉世讓), Yingyangin herttua, vuonna 620, syytettynä yhteistyöstä Itäisen Tujuen kanssa

Gaozun poikien väliset riidat ja Xuanwun portin välikohtaus

Keväällä 622 Li Shimin voitti Liu Heitan ja karkotti hänet itäturkkilaisten alueelle, mutta Liu Heita palasi pian itäturkkilaisia apujoukkoja mukanaan ja surmasi taistelussa keisari Gaozun veljenpojan Li Daoxuanin (李道玄) valloitettuaan entisen Xian alueen. Sitä ennen kuitenkin myös Li Shimin ja Li Yuanji had also olivat voittaneet Xu Yuanlangin, jonka hallussa oli enää vain muutamia kaupunkeja.

Samoihin aikoihin Li Jiancheng ja Li Shimin alkoivat yhä enemmän kilpailla keskenään, sillä vaikka myös Li Jianchengillä oli ollut osuutensa Tang-dynastian suorittamaan Kiinan yhdistämiseen, juuri Li Shimin oli kukistanut kilpailevat vallantavoittelijat, joita olivat Xue Rengao, Liu Wuzhou, Dou Jiande ja Wang Shichong, ja täten hän oli saavuttanut armeijan keskuudessa suuremman maineen. Li Yuanji, jonka keisari oli myös nimittänyt kenraaliksi, asettui Li Jianchengin puolelle ja yllytti tätä usein kovempiin toimiin Li Shiminiä vastaan toivoen tällä tavoin pääsevänsä kruununprinssiksi, kun Li Jianchengistä tulisi keisari. Li Jiancheng ja Li Yuanji olivat paremmissa väleissä keisari Gaozun nuorten jalkavaimojen kanssa kuin Li Shimin (sillä heidän äitinsä herttuatar Dou oli kuollut Tangin valtaannousua), ja nämä jalkavaimot auttoivat Li Jianchengiä pääsemään keisarin suosioon, jolloin päätti olla nimittämättä Li Shiminiä kruununprinssiksi, niin kuin hän sitä ennen oli aikonut tehdä. Talvella 622 enää vain Liu Heita uhkasi vakavasti Tangin valtaa. Hovimiestensä Wang Guin ja Wang Zhengin ehdotuksesta, joiden mielestä Li Jianchengin olisi saavutettava joitakin sotilaallisia voittoja saadakseen maineensa palautetuksi, Li Jiancheng ilmoittautui vapaaehtoiseksi komentamaan Liu Heitaa vastaan taistelevaa armeijaa. Niinpä keisari Gaozu nimitti tehtävään Li Jianchengin ja tämän apumieheksi Li Yuanjin. Vuoden 623 alussa, kun Liu oli kukistunut yritettyään hyökätä Tangin Wein prefektuuriin (魏州,nykyisessä Handanissa, Hebeissä), Li Jiancheng ja Li Yuanji vangitsivat ja murskasivat hänet Guantaossa. Liu pakeni pohjoiseen kohti itäturkkilaisten aluetta, mutta hänet otti väijyksistä kiinni ja vangitsi hänen oma virkamiehensä Zhuge Dewei (諸葛德威), joka luovutti hänet Li Jianchengille. Li Jiancheng teloitti Liun. Samoihin aikoihin Xu sai surmansa yrittäessään paeta. Lin Shihong, Chun keisari, joka oli hallinnut nykyistä Jiangxia ja Guangdongia, oli myös kuollut ja hänen seuraajansa hajallaan. Nyt Tang-dynastia hallitsi koko Kiinaa lukuun ottamatta Lian Shidun, Liangin keisarin hallinnassa olleita alueita, jotka käsittivät nykyisen Shaanxin pohjoisosan ja länsiosan Sisä-Mongoliaa, joskin Fu Gongshi kapinoi Li Fuwein tuella Chan’anissa vuonna 623 ja julistautui itse Songin keisariksi. Li Xiaogong kuitenkin kukisti Fun kapinan vuonna 624.

Samaan aikaan Li Jianchengin ja Li Shiminin välinen riita kärjistyi. Vuonna 624 Li Jiancheng pyysi vastoin keisari Gaozun antamia määräyksiä kenraali Li Yiltä, Yanin ruhtinaalta, joukon sotilaita täydennykseksi henkivartiostoonsa. Kun tämä tuli keisarin tietoon, hän moitti Li Jianchengiä ankarasti ja karkotti hänet ja hänen henkivartiostonsa komentajan, Keda Zhin (可達志). Kun Li Jiancheng siitä huolimatta pyysi Qingin prefektuurin (慶州, nykyisessä Qingyangissa, Gansussa) komendanttia kokoamaan joukkoja, todennäköisesti Li Shiminiä vastaan, upseerit Erzhu Huan (爾朱煥) ja Qiao Gongshan (橋公山) kertoivat keisari Gaozulle, että Li Jiancheng oli rohkaisemassa Yangia kapinaan, jotta nämä yhdessä voisivat kaapata vallan. Keisari Gaozu raivostui ja määräsi silloin Chang’anissa oleskelleen Li Jianchengin saapumaan Renzhin palatsiin, nykyiseen Tongchuaniin, Shaanxiin, jossa keisari tuolloin asui. Li Jiancheng aikoi ensin valloittaa Chang’anin ja kieltäytyä kutsusta, mutta lopulta hän ilmoitti Renzhin palatsiin pyytävänsä armoa. Keisari Gaozu pani hänet arestiin. Saatuaan asian tietoonsa Yang nousi kapinaan, ja keisari Gaozu lähetti Li Shiminin kukistamaan kapinan luvaten tehdä hänestä kruununprinssin. Li Jiancheng menetti täten kruununprinssin asemansa, ja sen sijaan hänet nimitettiin Shun prinssiksi. Li Shiminin lähdettyä Li Yuanji, keisarin jalkavaimot ja kansleri Feng Devi kuitenkin taivuttivat keisarin muuttamaan mieltään ja sallimaan Li Jianchengin palata Chang’aniin ja pysyä kruununprinssinä. Sen sijaan keisari syytti poikiensa välisistä riidoista Li Jiangchengin hovimiehiä Wang Guita ja Wei Tingiä sekä Li Shiminin hovimiestä Du Yania, jotka hän karkotti maanpakoon. Yangin surmasi sittemmin yksi hänen alaisistaan.

Keisari Gaozulle aiheuttivat jatkuvasti huolta myös itäturkkilaisten maahanhyökkäykset. Hän harkitsi jopa Chang’anin polttamista maan tasalle ja pääkaupungin siirtoa Fanchengiin (樊城, nykyisessä Xianganissa, Hubeissa), mitä ehdotusta kannattivat myös Li Jiancheng, Li Yuanji ja kansleri Pei Ji. Li Shimin kuitenkin vastusti, eikä aikomusta toteutettu. Samaan aikaan Li Shimin itse lähetti uskottujaan Luoyangiin saadakseen siellä olevan armeijan omaan valvontaansa. Li Shimin sai vakavan ruokamyrkytyksen juhlittuaan Li Jianchengin palatsissa, mitä sekä keisari Gaozu että Li Shimin itse ilmeisesti pitivät murhayrityksenä. Tämän jälkeen Gaozu aikoi lähettää Li Shiminin vartioimaan Luoyangia, jottei lisää konflikteja ilmaantuisi, mutta neuvoteltuaan keskenään Li Jiancheng ja Li Yuanji päätyivät siihen, että tämä vain antaisi Li Shimille tilaisuuden muodostaa sinne oman sotajoukkonsa, ja siksi he vastustivat suunnitelmaa. Keisari Gaozu ei sitä toteuttanutkaan. Vuonna 626 Li Shimin pelkäsi, että Li Jiancheng aikoisi tappaa hänet, ja hänen hovimiehensä Fang Xuanling, Du Ruhui ja Zhangsun Wuji rohkaisivat toistuvasti Li Shiminiä ensin hyökkäämään Li Jianchengiä ja Li Yuanjia vastaan, samaan aikaan kun Wei Zheng rohkaisi Li Jianchengiä hyökkäämään Li Shiminiä vastaan ensin. Li Jianchengin vaatimuksesta keisari Gaozu erotti Fangin ja Dun sekä Yuchi Jingden ja Cheng Zhijien Li Shiminin hovimiesten viroista. Zhangsun, joka sai pitää virkansa, yritti edelleen suostutella Li Shiminiä hyökkäämään ensin.

Kesällä 626 itäturkkilainen kaanikunta teki uuden hyökkäyksen. Keisari Gaozu aikoi ensin lähettää Li Shiminin taistelemaan turkkilaisia vastaan, mutta Li Jianchengin aloitteesta hän päättikin lähettää Li Yuanjin. Li Yuanji sai komentoonsa suuren osan ennestään Li Shiminin johdossa olleesta armeijasta, mikä aiheutti Li Shiminille lisää huolia, sillä hän ei uskonut voivansa pitää puoliaan mahdollista hyökkäystä vastaan ilman nyt Li Yuanjin komennossa olleita joukkoja. Li Shiminin pyynnöstä Yuchi kutsui salaisesti Fangin ja Dun takaisin hänen asuntoonsa, ja eräänä yönä hän syytti keisari Gaozun kuullen Li Jiancheniä ja Li Yuanjia aviorikoksesta keisarin jalkavaimojen kanssa. Seuraavana aamuna Gaozu kutsui Li Jianchengin ja Li Yuanjin puhutteluun, jossa vanhemmat virkamiehet Pei Ji, Xiao Yu ja Chen Shuda saivat tehtäväkseen tutkia, pitivätkö Li Shiminin syytökset paikkansa. Kun Li Jiancheng ja Li Yianji lähestyivvät keisarin palatsin suurta porttia, Xuanwun porttia (玄武門), Li Shimin hyökkäsi heitä vastaan suunnit­tele­mallaan tavalla. Hän itse ampui nuolen, joka surmasi Li Jianchengin. Sen jälkeen Yuchi surmasi Li Yuanjin. Li Shiminin joukot saapuivat palatsiin, ja Li Shiminin voimien säikäyttämänä hän päätti nimittää tämän kruunun­prinssiksi. Li Shimin riisti Li Jiancheniltä ja Li Yianjiltä postuumisti näiden keisarillisen arvon, mitä keisari Gaozu ei kyennyt estämään. Kaksi kuukautta myöhemmin keisari Gaozu luovutti valta­istuimen Li Shiminille, josta tuli keisari Taizong.

Eronneena keisarina

Eronneena keisarina Gaozu ei yrittänyt paljonkaan vaikuttaa poikansa, keisari Taizongin, hallitustoimiin, ja hänen myöhemmistä teoistaan on säilynyt vain niukasti tietoa. Keisari Taizong ryhtyi lähes välittömästi peruuttamaan joitakin isänsä toimenpiteitä. Esimerkiksi Gaozu oli nimittänyt monia sukulaisiaan keisarillisiksi prinsseiksi, minkä arvon Taizong riisti heiltä vuonna 626 alentaen useimmat heistä herttuoiksi. Gaozu oli myös nimittänyt monia kamarirouvia, joista Taizong erotti 3000 viroistaan vuonna 628, joskin hän itse myöhemmin nimitti tilalle ainakin yhtä monta uutta.

Vuonna 629 Gaozu muutti pääpalatsistaan, Taijin palatsista (太極殿) Hongyin palatsiin (弘義宮), jonka nimi muutettiin tällöin Da’anin palatsiksi. (大安宮). Vasta sen jälkeen keisari Taizong saattoi tehdä Taijin palatsista kruununprinssiensä palatsin.

Vuonna 630 Gaozu sai kuulla, että Taizong oli lähettänyt kenraali Li Jingin voittamaan ja vangitsemaan turkkilaisen khaganin Jiali Khanin (Ashina Duobin). Gaozu, joka oli koko valtakautensa perinyt itäturkkilaisilta veroja, kommentoi: “Han-keisari Han Gaozu joutui ansaan eikä kyennyt kostamaan. Nyt poikani voi tuhota Tuyuen. Olen uskonut valtakunnan oikealle henkilölle, ja mistä minun pitäisi olla huolissani?” Hän kutsui monia prinssejä ja prinsessoja sekä korkea-arvoisia virkamiehiä juhlimaan voittoa, soitti itse pipaa samalla kun vieraat tanssivat.

Koska Chang’anissa oli kesäisin usein kuumaa, keisari Taizong kutsui usein Gaozun vierailulle Jiuchengin palatsiin (九成宮, nykyisessä Baojissa, Shaanxissa), missä oli viileämpää. Koska kuitenkin Sui-keisari Wen oli kuollut siellä, Gaozu ei halunnut käydä siellä. Sen sijaan Taizong alkoi vuonna 634 rakentaa Gaozua varten uutta kesäpalatsia, Damingin palatsia, mutta Gaozu sairastui ennen kuin se oli valmis, eikä hän koskaan käynyt Damingin palatsissa. Hän kuoli keväällä 635.

Gaozun aikaiset kanslerit

• Li Shimin (618–626)
• Pei Ji (618–626)
• Liu Wenjing (618)
• Xiao Yu (618–626)
• Dou Wei (618)
• Dou Kang (618)
• Chen Shuda (618–626)
• Yang Gongren (619–626)
• Feng Deyi (620–626)
• Pei Ju (624–625)
• Yuwen Shiji (625–626)
• Gao Shilian (626)
• Fang Xuanling (626)

Suku

• Isä
  • Li Bing (??) (k. 572), Tangin herttua Ren Sui-dynastian aikana, kunnioitettiin kuolemansa jälkeen nimellä keisari Yuan (Shizu)
• Äiti
  • herttuatar Dugu, Dugu Xinin (???) tytär, Sui-dynastian keisarinna Dugun sisar,
• Puoliso
  • Keisarinna Dou, Shenwun herttua Dou Yin (??) ja prinsessa Xizngyangin tytär
• Tärkeimmät jalkavaimot
  • Wan, Li Zhiyunin äiti
  • Yin, prinssi Yuanhengin äitiprinssi Yuanheng
  • Mo, prinssi Yuanjingin äiti
  • Sun, prinssi Yuanchangin äiti
  • Yuwen, prinssien Yuanjian ja Lingkuin äiti, Yuwen Shun tytär
  • Cui, prinssi Yuanyun äiti
  • Yang, prinssi Yuanxiangin äiti
  • Yang, prinssi Yuanmingin äiti
  • Guo, prinssi Yuanlin äiti
  • Liu, prinssi Yuanqingin äiti
  • Yang, prinssi Fengin äiti
  • Zhang, prinssi Yuanguiin äiti
  • Zhang, prinssi Yuanyiin äiti
  • Liu, prinssi Yuanyingin äiti
  • Wang, prinssi Yuanzevin äiti
  • Lu, prinssi Yuanxiaoin äiti
  • Zhang, prinssi Yuanfangin äiti
• Lapset
  • Li Jiancheng (李建成), vuodesta 617 Longxin herttua, vuodesta 618 kruununprinssi, jonka Li Shimin vuonna 626 surmasi.
  • Li Shimin (李世民), vuodesta 617 Dunhuangin herttua, myöhemmin Zhaon herttua, vuodesta 618 Qinin prinssi, vuodesta 626 kruununprinssi, myöhemmin Tang-keisari Taizong.
  • Li Xuanba (李玄霸) (599–614), kuoli nuorena ilman jälkeläisiä, nimitettiin kuolemansa jälkeen vuonna 618 Wein prinssi Huaiksi.
  • Li Yuanji (李元吉), alkujaan vuodesta 617 Guzangin herttua, myöhemmin Qin herttua ja Qin prinssi, Yuchi Gong surmasi hänet vuonna 626.
  • Li Zhiyun (李智雲) (603–617), jonka Sui-dynastian virkamies Yin Shishi (陰世師),
  • Li Yuanjing (李元景), vuodesta 620 Zhaon prinssi, vuodesta 636 Jingin prinssi, menetti arvonimensä vuonna 653, kun keisari Tang Gaozong pakotti hänet tekemään itsemurhan.
  • Li Yuanchang (李元昌), vuodesta 620 Lun prinssi, vuodesta 636 Hanin prinssi, keisari Taizong pakotti hänet vuonna 643 tekemään itsemurhan.
  • Li Yuanheng (李元亨), vuodesta 620 Fengin prinssi, kuollut 632.
  • Li Yuanfang (李元方), vuodesta 621 Zhoun prinssi, kuollut 629.
  • Li Yuanli (李元禮), vuodesta 621 Zhengin prinssi, vuodesta 636 Xun prinssi, kuollut 672.
  • Li Yuanjia (李元嘉) (s. 619), vuodesta 621 Songin, myöhemmin myös Xun prinssi, vuodesta 636 Hanin prinssi, Wu Zetian teloitti hänet vuonna 688.
  • Li Yuanze (李元則), vuodesta 621 Jingin prinssi, vuodesta 636 Pengin prinssi Si, kuollut 651.
  • Li Yuanyi (李元懿), vuodesta 621 Tengin prinssi, vuodesta 636 Zhengin prinssi, kuollut 673.
  • Li Yuangui (李元軌), vuodesta 623 Shun prinssi, vuodesta 625 Wun ja vuodesta 636 Huon prinssi, kuoli maanpaossa vuonna 688.
  • Li Feng (李鳳) (s. 623), alkujaan Binin prinssi, vuodesta 626 Guon prinssi Zhuang, kuollut 674.
  • Li Yuanqing (李元慶), vuodesta 632 Hanin prinssi, vuodesta 625 Chenin prinssi, vuodesta 636 Daon prinssi Xiao, kuollut 664.
  • Li Yuanyu (李元裕), vuodesta 631 Guin prinssi, vuodesta 637 Dengin prinssi Kang, kuollut 665.
  • Li Yuanming (李元名), vuodesta 631 Qiaon prinssi, vuodesta 637 Shun prinssi, Wu Zetian teloitti hänet vuonna 689.
  • Li Lingkui (李靈夔), vuodesta 631 Wein prinssi, vuodesta 636 Yanin ja vuodesta 640 Lin prinssi, teki itsemurhan vuonna 688.
  • Li Yuanxiang (李元祥), vuodesta 631 Xun prinssi, vuodesta 637 Jiangin prinssi An, kuollut 680.
  • Li Yuanxiao (李元曉), Min prinssi Zhen vuodesta 631, kuollut 676.
  • Li Yuanying (李元嬰), Tengin prinssi vuodesta 639, kuollut 684.
  • Prinsessa Changsha
  • Prinsessa Xiangyang
  • Prinsessa Pingyang (k. 623)
  • Prinsessa Gaomi (k. 655)
  • Prinsessa Guiyang, myöhemmin prinsessa Changguang
  • Prinsessa Wanchun, myöhemmin prinsessa Changsha
  • Prinsessa Yongjia, myöhemmin prinsessa Fangling
  • Prinsessa Jiujiang
  • Prinsessa Lujiang
  • Prinsessa Nanchang
  • Prinsessa Anping
  • Prinsessa Huainan
  • Prinsessa Zhending
  • Prinsessa Hengyang
  • Prinsessa Danyang
  • Prinsessa Linhai
  • Prinsessa Guantao
  • Prinsessa Qianjin, myöhemmin prinsessa Anding
  • Prinsessa Changle (teki itsemurhan vuonna 688)

Esivanhemmat

Tang Gaozun esivanhemmat

Li Xi

Li Tianxi

Rouva Zhang

Li Hu, Longxin herttua Xiang

Rouva Jia

Li Bing, Tangin herttua Ren

Herttuatar Liang

{{{nimi}}}

Dugu Ku

Kenraali Dugu Xin

Herttuatar Dugu

Rouva Cui

Lähteet

• Barbara Peterson: Notable Women of China: Shang Dynasty to the Early Twentieth Century. M.E. Sharpe, Inc, 2000.
• Old Book of Tang, vol. 1.
• New Book of Tang, vol. 1.
• Zizhi Tongjian, vols. 175, 182, 183, 184, 185, 186, 187, 188, 189, 190, 191, 192, 193, 194.

Viitteet

Edeltäjä: Sui Gongdi

Kiinan keisari 618–626

Seuraaja: Tang Taizong