Tallboy
Tallboy oli toisen maailmansodan aikainen 5 443 kilon järeä panssaripommi, jonka suunnitteli brittiläinen Barnes Wallis. Englanninkielessä pommityypistä on käytetty nimeä Earthquake bomb, maanjäristyspommi.
Pommin alkuperä muokkaa
Barnes Wallis oli esittänyt muistiossa 1940 ajatuksen voimakkaasta pommista, joka pudotettaisiin tarkasti kohteeseensa. Lopullisen ideansa pommin toimintaperiaatteesta hän sai v:n 1935 artikkelista, jossa käsiteltiin Waterloon sillan betonipaalujen hajoamista. Syyksi oli todettu sillan rakennustyössä käytetyt juntat, joiden aiheuttamat sysäysaallot hajottivat paalut aaltojen heijastuessa takaisin kohtaamatta vastusta juntan noustessa.[1]
Wallis laski alustavasti vaikutukseen tarvittavan 10 000 kg:n pommin josta 7 000 kg olisi räjähdettä. Pommi pudotettaisiin 12 000 metrin korkeudesta. Pommin tuli olla virtaviivainen jolloin se saavuttaisi nopeuden 1 560 km/t (450 m/sek) mikä oli yli äänen nopeuden. Tällä nopeudella pommi tunkeutuisi maahan noin 40 metrin syvyyteen. Tarkasteltuaan laskelmiaan hän totesi, että osuman ei tarvitsisi olla ehdottoman tarkka sysäysaaltojen sekä räjähdyksen aiheuttaman onkalon yhteisvaikutuksen ansiosta, mikä romahduttaisi perustukset.[1] Pommi vaatisi myös uuden, suorituskykyisen lentokoneen suunnittelemisen.
Wallis esitteli suunnitelmansa useille ilmailualan ministeriöille sekä ilmailuministeri Lordi Beaverbrookille. Kiinnostus oli laimeata ja Beaverbrook huolestui pommin raaka-aine - ja tuotantokustannuksista ja asetti ne ehdoksi tuotannolle. Wallisilla oli valmiina suunnitelmat pienemmistä pommeista, joita olemassa olevat tai pian palvelukseen tulevat tyypit voisivat kuljettaa.[1]
Hanke etenee muokkaa
Wallis laati suunnitelmistaan tiivistelmän ja lähetti siitä kopioita tiedeyhteisöön, poliitikoille ja puolustusvoimiin. Eversti Winterbotham kiinnostui suunnitelmasta ja esitteli sen lentokonetuotantoministeriön neuvonantajalle Sir Henry Tizardille. Hän ymmärsi suunnitelman matemaattiset perusteet ja vakuuttui siitä tavattuaan Wallisin. Tämä johti lopulta Operaatio Chastiseen, minkä onnistuminen vaikutti ratkaisevasti Wallisin ideoiden hyväksymiseen.
Pommin toimintatapa vaati kuorelta ja pommin sytyttimeltä erityistä kestävyyttä. Kuoren valmistamiseksi kehitettiin uusia valu- ja koneistusmenetelmiä. Pommia varten oli suunniteltava maakuljetusvälineet sekä nostovälineistö minkä lisäksi itse lentokoneita oli muunnettava. Lisäksi tukikohdan kiitotien oli sovelluttava erityisen raskaasti kuormatuille pommittajille. Operaatio Chastisen suorittaneesta laivueesta muodostettiin tarkkuuspommitusten erikoisyksikkö, joka harjoitteli erilaisia menetelmiä tekemiensä hyökkäysten toteuttamiseksi. Laivue sai käyttöönsä uuden gyroskooppiin perustuvan, tuohon aikaan ennen kokemattoman tarkan pommitähtäimen. Lisäksi kehitettiin erilaisia maalinmerkintä- ja opaskoneiden käyttömenetelmiä. Laivueen konetyyppinä oli Avro Lancaster, joita oli tarvittaessa muunnettu tehtävän mukaisesti.
Pommin käyttö muokkaa
Pommin nopeus ylitti äänen nopeuden. Lähestyessään sitä nopeasti kasvava ilmanvastus teki pommin epävakaaksi ja epätarkaksi. Osa pommin siivekkeistä suunnattiin siten, että se alkoi pyöriä pituusakselinsa ympäri. Kiihtyvä pyörimisliike vakautti pommin kuten luodin.
Kokeissa massalla täytetty pommi tunkeutui 6 000 metrin korkeudesta pudotettuna 27 metrin syvyyteen. Tämän todettiin riittävän toivotun vaikutuksen aikaansammiseksi lasketun 12 000 metrin sijaan.[1] Ensimmäinen massan sijasta räjähteellä täytetty pudotettu pommi aiheutti 25 x 30 metrin kuopan. Tarpeelliseksi korkeudeksi arvioitiin 5 500 metriä, jotta pommi keräisi tarvittavan nopeuden.
Ase oli erityisen tehokas betonirakenteisia maaleja vastaan. Sitä käytettiin muun muassa sukellusvenebunkkereiden, siltojen ja keskeneräiseksi jääneen V3-kostoaseen asemien tuhoamiseen. Tunnetuin yksittäinen hyökkäys on taistelulaiva Tirpitzin tuhoaminen ankkuripaikalleen.
Pommin käyttäminen oli vaativaa sekä koneelle että miehistölle. Pommin paino rasitti rakenteita ja kuljetus vaati moottoreihin suuret tehoasetukset. Pommin irrotessa kone kirjaimellisesti hypähti ylöspäin ja saattoi lähteä nousuun jopa 1 000 jalan (noin 300 metrin) minuuttinopeudella. Nopea ilmanpaineen muutos saattoi aiheuttaa kipua tärykalvoissa tai jopa niiden rikkoutumisen sekä vatsaoireita.[2]
Pommista kehitettiin vielä 9,98 tonnin Grand Slam -niminen versio.
Lähteet muokkaa
Brickhill Paul: Padonmurtajat. Otava, 1956.
- Mobilisti 4/2010