Takkahuone on oleskelutila, jonka keskeisenä elementtinä on avotakka tai takkauuni. Se voi toimia olohuoneen rinnalla asunnon toisena oleskeluhuoneena tai liittyä hotellin tai muun majoitusrakennuksen saunatiloihin.

Tamperelaisen Osuusliike Voiman hotellin takkahuone vuonna 1961 Harry Bertoian tuoleineen ja Alvar Aallon valaisimineen.

Historiaa muokkaa

Takkahuoneita (ruots. gillestuga) rakennettiin Pohjoismaissa 1950-luvulta alkaen pientaloihin usein kellarikerrokseen niin, ettei niissä välttämättä ole lainkaan ikkunaa. Seinät ovat tyypillisesti puupaneloidut ja seiniä kiertää kulmasohva, pehmustettuja lavereita tai muita mukavia istumapaikkoja. Takkahuone saatettiin sisustaa rustiikkityylisesti, varustaa baarikaapilla ja somistaa esimerkiksi lomamatkojen matkamuistoilla. Takkahuoneet olivat suosituimmillaan 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin niitä käytettiin pientalon varsinaisen olohuoneen sijasta perheen vapaamuotoiseen oleskeluun ja television katsomiseen.[1]

Suomessa takkahuone on usein saunan yhteydessä ja voi samalla toimia saunan pukuhuoneena. Kotien lisäksi myös hotellisaunojen ja yritysten edustussaunojen oleskelutilat ovat usein takkahuoneen kaltaisia tulisijoineen ja tarjoilumahdollisuuksineen. Niistä voi olla pääsy uima-altaalle, parvekkeelle tai patiolle vilvoittelemaan.

Myös kesämökin tai muun loma-asunnon pääasiallista oleskelutilaa saatetaan kutsua takkahuoneeksi[2].

Nykyisin pientalojen takkahuoneita muutetaan usein muuhun käyttöön, kuten kodinhoitohuoneeksi[3], vierashuoneeksi, kotiteatteriksi, lasten leikkihuoneeksi tai nuorten vapaa-ajanhuoneeksi (engl. rec room).

Lähteet muokkaa

  1. Tell, Johan: ”Gillestuga”, Utrotningshotat, s. 52–54. Bokförlaget Max Ström, 2007. ISBN 978-91-7126-061-1. (ruotsiksi)
  2. Kiinteistöt: Vähä-Kiljava 2009. Suomen Arkkitehtiliitto SAFA. Arkistoitu 26.2.2019. Viitattu 9.3.2019.
  3. Apua kodinhoitohuoneen suunnitteluun Meillä kotona -sivusto. 5.7.2011. A-lehdet.