Takiaiset
asterikasvisuku
Takiaiset (Arctium) on kasvisuku asterikasvien heimossa. Siihen kuuluu 44 lajia risteymälajeja lukuun ottamatta.[1] Suvun tieteellinen nimi Arctium tulee kreikan kielen karhua tarkoittavasta sanasta arktos.[2]
Takiaiset | |
---|---|
Isotakiainen (Arctium lappa) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
Lahko: | Asterales |
Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
Alaheimo: | Carduoideae |
Tribus: | Cardueae |
Suku: |
Takiaiset Arctium L. |
Tyyppilaji | |
|
|
Katso myös | |
Takiaislajeja muokkaa
- isotakiainen (Arctium lappa)
- pikkutakiainen (Arctium minus)
- lehtotakiainen (Arctium nemorosum)
- seittitakiainen (Arctium tomentosum)
Tuntomerkkejä muokkaa
Pohjoismaissa ja Suomessa esiintyy neljä takiaislajia. Ne ovat kaksivuotisia, suuria ja vankkajuurisia ruohoja. Niiden varsi on tukeva ja haarova, lehdet isolapaiset ja pehmeät. Takiaisten mykeröjen kehto on pallomainen ja täynnä liikkuviin otuksiin tarttumista auttavia koukkuja. Pohjoismaiden takiaiset risteytyvät helposti keskenään. Suomen lajeista iso-, pikku- ja seittitakiainen ovat ihmisen asumilla paikoilla kasvavia muinaistulokkaita ja lehtotakiainen harvinainen alkuperäinen lehtokasvi aivan lounaassa.[3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Govaerts, R. et al.: Arctium L. Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 6.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Den virtuella floran: Kardborrar (Arctium L.) (ruotsiksi)
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 638. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.