Taivaan mandaatti
Taivaan mandaatti (kiin.: 天命; pinyin: tiānmìng) on ollut uskomus Kiinan keisarin oikeuteen hallita maataan taivaan (kiin.: 天; pinyin: tiān) valtuuttamana. Kiinassa pidettiin mahdollisena, että keisari menettää taivaan luvan toimia ihmisten ja taivaan välillä välittäjänä, jolloin hallitusvalta ja samalla hallitsijasuku saattoivat vaihtua. Näin kiinalaiset uskoivat eurooppalaisista perinnöllisistä monarkioista poiketen, että valtakunnan asukkailla oli oikeus nousta vastarintaan epäpätevää hallitsijaa vastaan. Taivaan mandaatti ei myöskään edellyttänyt haltijaltaan ylevää syntyperää, vaan sen saattoi ansaita kuka tahansa hallitsijaksi noussut.[1] Koska keisarilla oli taivaan mandaatti, yksi hänen tärkeimmistä titteleistään oli "taivaan poika" (kiin.: 天子; pinyin: tiānzǐ).[2]
Taivaan mandaattiin kuuluu neljä perusperiaatetta:[1]
- Vain Taivas voi antaa keisarille mandaatin hallita.
- Koska Taivaita ei ole kuin vain yksi, samoin ei voi olla kuin yksi keisari kerrallaan.
- Keisarin hyveellisyys määrittelee hänen oikeutensa pitää kiinni taivaan mandaatista.
- Yhdelläkään dynastialla ei ole ikuista mandaattia hallita.
Kansan hyvinvointi, oikeamielinen hallinto, valtakunnan rajojen koskemattomuus ja valtakunnan ja hallitsijan vihollisten tappio ovat merkkejä, joista yleensä päätellään hallitsijalla olevan hallussaan taivaan mandaatti.[3][4] Filosofi Mengzi muotoili taivaan mandaatin säilyvän hallitsijalla niin kauan kuin tämä hallitsi kansan hyväksi.[5] Merkkejä sen menettämisestä ovat talonpoikaiskapinat, vieraiden maiden sotaretket maahan, kuivuus, nälänhädät, tulvat ja maanjäristykset.[1]
Ensimmäisenä taivaan mandaatin ideaa alkoivat käyttää Zhou-dynastian hallitsijat selittääkseen sen, miksi heitä edeltänyt Shang-dynastia oli menettänyt valtansa.[1] Termillä on edelleen jonkin verran merkitystä Kiinassa, vaikka viimeinen keisari luopui vallasta vuonna 1912. Esimerkiksi Mao Zedongin sanottiin ansainneen "taivaan mandaatin" sen jälkeen, kun hän oli yhdistänyt Kiinan ja aloittanut maassa suuret sisäiset uudistukset. Maon mandaatin katsottiin myös vahvistuneen merkittävästi Korean sodan vuoksi, koska sota esitettiin kiinalaisille suurena voittona.[6]
Lähteet muokkaa
- Elleman, Bruce A. & Paine, S. C. M.: Modern China: Continuity and Change, 1644 to the Present. Rowman & Littlefield Publishers, 2019. ISBN 978-1538103876. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Szczepanski, Kallie: What Is China's Mandate of Heaven? ThoughtCo. Viitattu 23.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Tianming | Chinese philosophy Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Elleman & Paine 2019, s. 19.
- ↑ Elleman & Paine 2019, s. 565.
- ↑ Elleman & Paine 2019, s. 5.
- ↑ Elleman & Paine 2019, s. 413.