Taikatalvi
Taikatalvi (ruots. Trollvinter) on Tove Janssonin kirjoittama muumikirja, jossa Muumipeikko herää kesken talviunen. Ruotsinkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1957 ja suomennos 1958[1]. Taikatalvi on julkaistu vuonna 1989 myös WSOY:n kustantamana suomenkielisenä äänikirjana, jossa lukijana toimii Tytti Paavolainen[2].
| Taikatalvi | |
|---|---|
| Trollvinter | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Tove Jansson |
| Kuvittaja | Tove Jansson |
| Kansitaiteilija | Tove Jansson |
| Kieli | ruotsi |
| Genre | satu |
| Julkaistu | 1957 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Laila Järvinen |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1958 |
| Sivumäärä | 132 |
| ISBN | 951-0-14444-4 |
| Sarja: Muumit | |
| Edeltävä | Vaarallinen juhannus |
| Seuraava | Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Juoni muokkaa
Kirjan ensimmäisellä sivulla on Muumilaakso talvella -kartta, jossa on kuva lumen peittämästä Muumilaaksosta. Kartassa näkyvät myös kaikki kirjan päähenkilöt: Muumipeikko, Pikku Myy, Tuu-tikki, Surku, reippailija-Hemuli, Vilijonkka, Mörkö ja kaunishäntäinen orava. Kirjassa esiintyvät myös Jäärouva ja Tuu-tikin tekemä lumihevonen, joka kuljettaa kauniin oravan ruumiin pois Muumilaaksosta.
Alussa Muumipeikko herää kesken talviunten ja näkee, kuinka koko Muuumilaakso on lumen peitossa. Hän yrittää herättää Muumimamman, mutta turhaan. Muumipeikko ei vain saa millään unta. Muumipeikko käy alhaalla ja näkee tiskikaapin alla silmät, mutta ne katoavat. Tiskikaapin alla ollut otus on karvainen Radamsa, joka säikähti Muumipeikkoa.
Myös Pikku Myy on valveilla kaunishäntäisen oravan herättämänä ja on tälle vihainen. Pikku Myy jättää isosiskonsa nukkumaan luolaan, jossa hän asuu ja lähtee laskemaan mäkeä pahvilaatikolla.
Muumipeikko taas on tavannut Tuu-tikin ja tutustunut tähän. Tuu-tikki on tehnyt lumilyhdyn, ja hän istuu Muumipeikon kanssa sen äärellä lumisessa, kuun valaisemassa metsässä. Tuu-tikki ja Muumipeikko lähtevät ja ottavat kynttilän mukaan, koska Tuu-tikki pelkää Mörön saapuvan ja istuvan sen päälle. He menevät Muumien uimahuoneelle ja ovat siellä myöhään yöhön. Uimahuoneella asuu myös kahdeksan näkymätöntä päästäistä. Muumipeikko haluaa kuitenkin kotiinsa nukkumaan ja muistuttaa, että muumien kylpytakit ovat uimahuoneen komerossa. Pantuaan uimahuoneen oven kiinni on aivan pimeää ja hiljaista ja Muumipeikko näkee Mörön laahustavan pimeässä taivaanrannassa. Muumipeikko pääse kuitenkin lopulta kotiinsa.
Muumipeikko, Tuu-tikki, Pikku Myy ja näkymättömät päästäiset polttavat keskitalven kokkoa. Otukset soittavat ja tanssivat kokon ympärillä. Muumipeikko suututtaa Radamsan vahingossa. Tuon jälkeen paikalle saapuu Mörkö, joka istuu kokon päälle sammuttaen sen. Soitto ja Mörkö menevät vuorelle, jossa Muumipeikon öljylamppu palaa. Sekin sammuu, ja pettynyt Mörkö katoaa. Myöhemmin Tuu-tikki kalastaa kivillä jään alla.
Muumipeikko kohtaa myös karvaisen esi-isänsä, joka asuu Muumitalon kaakeliuunin takana. Muumipeikko ei noudata Tuu-tikin pyyntöä olla avaamatta uimahuoneen kaappia, vaan avaa oven päästäen esi-isän ulos.
Seuraavaksi saapuvat talven vieraat, kuten Vilijonkka, reippailija-Hemuli, ötökkä Salome ja Surku-koira, joka haluaisi liittyä susilaumaan. Surku myös ulvoo kuuta kuin susi. Muumipeikko ja Tuu-tikki haluaisivat lähettää Hemulin pois, koska hänen torvensa ääni on rasittava. Hemuli pelastaa Surkun susien kynsistä, ja Surku lähtee reippailija-Hemulin ja Salomen mukaan.
Kirjan lopussa koittaa kevät. Jää ja lumi alkavat sulaa, ja muumit heräävät talviunilta ja rupeavat kevättoimiin. Muumimamman mielestä Tuu-tikki on uimahuoneen ainoa oikea asukas. Aivan lopuksi Muumipeikko istuutuu uimahuoneen portaille miettimään mennyttä talvea.
Tarina muualla muokkaa
Animaatiot muokkaa
Kirjan tapahtumiin perustuu kolme Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksoa: peräkkäin esitetyt Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu ja Talven vieraita sekä hieman myöhemmin tuleva Keskitalven kokko. Eroja sarjan ja kirjan välillä on jonkin verran: talvijaksoissa ei nähdä lainkaan Vilijonkkaa, kaunishäntäistä oravaa eikä ötökkä-Salomea, mutta kuitenkin esim. reippailija-Hemuli ja Surku.
Kuvaelmat muokkaa
Taidegraafikko Tuulikki Pietilä on rakentanut kolmiulotteisia kuvaelmia useimmista Janssonin muumikirjoista, mutta Taikatalvi on innoittanut häntä eniten.[3] Tähän kirjaan pohjautuvat seuraavat kuusi teosta:
- Uimahuone (1979)
- Lumilyhty / Muumipeikko tapaa Tuu-tikin (1980)
- Tuu-tikin lumihevonen (1983)
- Taikatalvi (1988)
- Kevät (1989)
- Keskitalven yön juhla (1990)
- Hemuli hiihtää Yksinäisille Vuorille (1990)[4]
Suurikokoisen Uimahuoneen Pietilä on tehnyt Klovharun saaressa yhdessä erikoislääkäri Pentti Eistolan kanssa.[5] Kuvaelmat omistaa nykyään Tampereen kaupunki, ja ne sisältyvät Muumimuseon kokoelmaan.[6]
Postimerkit muokkaa
Taikatalvi-kirjan kuvituksiin perustuvia postimerkkejä on julkaistu Suomessa vuosina 1992, 1994, 1998 ja 2003[7].
Lokakuussa 1992 on ilmestynyt kaksi erilaista Taikatalvi-aiheista merkkiä, jotka on suunnitellut Pirkko Vahtero. Toisessa merkissä esiintyy Muumipeikko yksin, toisessa ovat pääosissa Mörkö, Muumipeikko ja Pikku Myy. Kummankin merkin nimellisarvo on 2,10 markkaa, ja niitä on ollut mahdollista käyttää postimaksuna vuosina 1992–2011. Merkit ovat olleet osa muumiaiheista neljän postimerkin vihkoa, joka on julkaistu Helsingissä järjestetyn Nordia-postimerkkinäyttelyn kunniaksi. Vihkoa on painettu miljoona kappaletta.[7]
1990-luvulla on ilmestynyt myös kaksi muuta Vahteron suunnittelemaa Taikatalvi-merkkiä. Molemmat ovat 1. luokan ikimerkkejä. Tammikuussa 1994 julkaistussa merkissä esiintyvät Muumipeikko ja Niiskuneiti. Sitä on painettu kuusi miljoonaa kappaletta. Tammikuussa 1998 on puolestaan otettu käyttöön merkki, johon on kuvattu Tuu-tikki ja Pikku Myy. Sen painosmäärä on ollut miljoona kappaletta.[7]
Toukokuussa 2003 on lisäksi julkaistu Taikatalvi-postimerkkivihko, johon on sisältynyt kuusi erilaista 1. luokan tarramerkkiä. Vihkon ovat suunnitelleet Pirkko Vahtero ja Tuulikki Pietilä, ja sitä on painettu miljoona kappaletta. Merkkien kuva-aiheina ovat 1) muumien perhepotretti vuodelta 1878; 2) Tuu-tikki, Pikku Myy ja Muumipeikko; 3) Muumipeikko ja Pikku Myy; 4) Muumipeikko ja kaunishäntäinen orava; 5) Tuu-tikki, Muumimamma ja Pikku Myy sekä 6) Nuuskamuikkunen. Vihko voitti Paras aihe -sarjan Annual Best Foreign Stamp Poll -kilpailussa Kiinassa vuonna 2004.[7]
Kirjallisuutta muokkaa
- Ahola, Suvi: ”Muumipeikko ja lapsuuden loppu”, teoksessa Tietokone ja silitysrauta. Tammi, 2003.
Lähteet muokkaa
- ↑ Tove Jansson kirjailijana Tovejanssonseura.fi. Viitattu 23.5.2011.
- ↑ Jansson Tove, Taikatalvi Biblio.fi. Viitattu 22.5.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 78, 80. Toim. Mirja Kivi. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3.
- ↑ Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 100. Toim. Mirja Kivi. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3.
- ↑ Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 78, 84, 97. Toim. Mirja Kivi. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3.
- ↑ Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 75. Toim. Mirja Kivi. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3.
- ↑ a b c d Suomen postimerkit Postimuseo. Arkistoitu 23.12.2013. Viitattu 19.2.2014.