Taideteollisuus

käyttö- ja koriste-esineiden suunnittelua ja valmistusta

Taideteollisuus (engl. applied arts tai applied art) on käyttö- ja koriste-esineiden suunnittelua ja valmistusta. Taideteollisuus voi olla käsityötä, mutta materiaalien muokkaamiseen voidaan käyttää myös erilaisia apuvälineitä. Sana viittaa teollistumiseen, jonka seurauksena alettiin tuottaa taiteellisesti suunniteltuja esineitä teollisena sarjatuotantona aikaisemman manufaktuuriteollisuuden sijaan.

Antti Nurmesniemi, Pehtoori-kahvipannu, 1957.

Taideteollisuudesta innovaatioihin muokkaa

Henki ja aine muokkaa

 
Elizabeth Calnanin suunnittelema huivi.

Renessanssi vahvisti käsitystä, jonka mukaan voitaisiin jakaa taiteen tekeminen neron henkisesti painottuneeseen sekä sitä vanhempaan keskiaikaiseen käsityön perinteisiin. Sitä vahvisti myös myöhemmin yleistynyt taidekoulutus, jossa Eurooppaan perustetut taideakatemiat tähdensivät taiteen tekemisen akateemista ja ”käsitteellistä” puolta erottaen sen materiaalien kanssa tekemisissä olleista käsityöstä ja koristetaiteista.[1]

Reagoidessaan teollistumisen seurauksena syntyneisiin tuotteisiin useat taiteilijat pyrkivät yhdistämään taiteen, käsityön ja teollisuuden. Ensimmäinen merkittävä hanke oli John Ruskinin ja William Morrisin ajatusten pohjalta luotu arts and crafts -liike Englannissa 1800-luvun lopulla. Vastaavia taideteollisuusliikkeinä tunnettuja pyrkimyksiä oli lähes kaikissa anglosaksisissa maissa.

Taideteollisuusliikkeisiin saattoi liittyä erilaisia painotuksia. Esimerkiksi art nouveau korosti taidekäsityötä, mutta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä varsinkin Saksassa tuotiin esille modernismin ja demokratian periaatteiden mukaista joukkotuotantoa. Taideteollisuuteen liittyi usein ajatus yhteiskunnan uudistamisesta – kauneutta kaikille, ei vain yläluokalle.[2]

Korkea ja matala muokkaa

Näitä tasavaltalaisia ajatuksia ”korkean” ja ”matalan” taiteen yhdistämisestä viljeli myös Bauhaus-koulu Saksassa vuosina 1919–1933. Venäjällä ja Neuvostoliitossa ajatus taiteen ja teollisuuden liitosta sai vastineen tuotantotaiteeksi kutsutun konstruktivismin piirissä, jota harjoitettiin ennen kuin Josif Stalin määräsi sosialistisen realismin ainoaksi sallituksi taidesuunnaksi.

Toisen maailmansodan jälkeen taideteollisuudesta tuli useissa maissa, kuten myös Suomessa, kansallinen kilpailuvaltti. [3]

Muotoilu ja innovaatio muokkaa

Taideteollisuus-sanan sijasta on alettu käyttämään yhä useammin sanoja muotoilu tai sen synonyymia design. Esimerkiksi vuonna 1873 perustettu Helsingissä sijaitseva Taideteollisuusmuseo muutti nimensä Designmuseoksi vuonna 2002. [4]

Taideteollinen korkeakoulu Helsingissä määrittelee olevansa ”muotoilun, audiovisuaalisen viestinnän, taidekasvatuksen ja taiteen kansainvälinen yliopisto”. Koulu yhdistyi vuonna 2009 kahden muun yliopiston kanssa Aalto-yliopistoksi.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Paul Duro&Michael Greenhalgh, Essential Art History, Bloomsbury, 1992 s. 101 Decorative Art
  2. Heinänen, Seija: Käsityö - taide - teollisuus. Näkemyksiä käsityöstä taideteollisuuteen 1900-luvun alun ammatti- ja aikakauslehdissä, s. 32. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2437-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 27.1.2008).
  3. emt. s. 32.
  4. Luksus 23.8.2002 (Arkistoitu – Internet Archive), uutinen viitattu 27.1.2008

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.