Taavi Soininvaara
Taavi Reko Kristian Soininvaara[1] (s. 11. heinäkuuta 1966 Imatra)[2] on suomalainen kirjailija ja kolumnisti.
Elämä ja ura muokkaa
Soininvaara asui lapsuutensa Imatralla lukuun ottamatta Yhdysvalloissa viettämäänsä vaihto-oppilasvuotta. Hänen äitinsä työskenteli opettajana ja isä pankinjohtajana. Perheeseen kuului myös isosisko.[3] Soininvaara valmistui ylioppilaaksi Imatrankosken lukiosta 1986 ja oikeustieteen kandidaatiksi Turun yliopistosta vuonna 1991. Hän suoritti jatko-opintoja Helsingin yliopistossa 1991–1995. Soininvaara työskenteli valmistumisensa jälkeen juristina rahoituslaitoksissa sekä teollisuuden johtotehtävissä.[4]
Soininvaaran esikoisteos Ebola-Helsinki ilmestyi vuonna 2000.[5] Soininvaara jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 2001.[6] Kolmannesta romaanistaan Koston komissio Soininvaara sai Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon keväällä 2003.[7]
Soininvaaran teosten aiheena ovat muun muassa kansainvälisen politiikan, rikollisuuden, teknologian ja talouden ajankohtaiset kysymykset.[6] Ratamo-sarjan päähenkilö on suojelupoliisin osastopäällikkö Arto Ratamo. Soininvaara on kirjoittanut myös neliosaisen kirjasarjan, jonka päähenkilö on suomalainen YK:n työntekijä Leo Kara.
Lähes kaikki Soininvaaran teokset on käännetty saksaksi. Moskito TV on tuottanut Soininvaaran kirjoihin perustuvan televisiosarjan Ratamo, joka on esitetty muun muassa C-More ja MTV-kanavilla vuosina 2018-2020. Soininvaara on kirjoittanut myös maailmanpolitiikkaa ja kansainvälistä rikollisuutta käsitteleviä kolumneja useille suomalaisille sanoma- ja aikakauslehdille, kuten Prima, Kauppalehti Optio, HS.fi, Tekniikan Maailma ja Apu.
Soininvaara on poliitikko ja kirjailija Osmo Soininvaaran serkku.[7]
Teokset muokkaa
- Arto Ratamo -sarja
- Ebola-Helsinki. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1789-8.
- Inferno.fi. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-2150-X.
- Koston komissio. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2499-1.
- Ikuisesti paha. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2777-X.
- Vihan enkeli. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3092-4.
- Pimeyden ydin. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3387-7.
- Marsalkan miekka. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3711-2.
- Jumalten sota. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3864-6.
- Toinen peto. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-28382-9.
- Teräsarkku. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27646-3.
- Haukka ja kyyhky. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29224-1.
- Venäläinen vieras. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 978-951-1-30722-8
- Neljäs valtakunta. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-13-0979-6.
- Darwinin seitti. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-31044-0.
- Tuhon messias. Helsinki: Otava, 2019. ISBN 978-951-1-36847-2.
- Tsaarin ruoska. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-36726-0.
- Sokea oraakkeli. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-951-1-35069-9.
- Susisoturi. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-35070-5.
- Kuudes marttyyri. Helsinki: Otava, 2023. ISBN 978-951-1-44762-7
- Leo Kara -sarja
- Kriittinen tiheys. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-5019-8.
- Pakonopeus. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24577-3.
- Punainen jättiläinen. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25421-8.
- Valkoinen kääpiö. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26322-7.
- Novellikokoelmat
- Rikollisen kaunis. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4289-6.
Antologiat muokkaa
- Bagge, Tapani (toim.): ”Ensimmäinen rikos”, Murhan sävel. 19 kertomusta rikoksesta ja musiikista. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3543-8.
- Kultainen peura, 15 rikoskirjailijan yhteistyössä tekemä Suomen dekkariseuran 25-vuotisjuhlajulkaisu, 2004.
- Novelli Nuoret ja urheat, Verkon silmässä antologia (toim. Johanna Sinisalo), Tammi 2005.
- Novelli Vapauttava tuomio, Naisen rikos – intohimosta rikokseen antologia (toim. Tero Liukkonen) Gummerus 2006.
- Rikosnovelli Rikollisen kaunis, saksankielinen antologia Morden im Norden, 2003. Krüger Verlag.
- Rikosnovelli Vanakkam in Hamm, saksankielinen antologia Mords.Metropole.Ruhr, 2010. Grafit Verlag.
Lähteet muokkaa
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 869. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Soininvaara, Taavi Kirjasampo.fi. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Taavi Soininvaaran lapsuudenkodissa seitsemän huonetta Ilta-Sanomat. 7.12.2009. Viitattu 8.1.2021.
- ↑ Aaltio, Marja: Epätavallinen Taavi Kaleva.fi. Viitattu 9.11.2021.
- ↑ Marjo Kaartinen, Hannu Salmi & Marja Tuominen: Maamme: itsenäisen Suomen kulttuurihistoria, s. 462. Hannu Salmi: Tulevaisuuden Suomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-686-0.
- ↑ a b Taavi Soininvaara Otava. Viitattu 9.11.2021.
- ↑ a b Taavi Soininvaara Dekkarinetti. Tornion kaupunginkirjasto. Arkistoitu 22.10.2021. Viitattu 9.11.2021.