Taavetti Lukkarinen
Taavetti Lukkarinen (1884 Nilsiä – 2. lokakuuta 1916 Oulu) oli keminmaalainen, Kemi Oy:n metsätyönjohtaja, joka sai kuolemantuomion maanpetturuudesta autettuaan Muurmannin ratatyömaalta paenneita saksalaisia sotavankeja Suomen Lapin kautta Ruotsiin. Varsinainen jääkärivärväri hänen ei tiedetä olleen.
Vangitseminen ja oikeudenkäynti muokkaa
Lukkarinen jäi kiinni saksalaissotavankien auttamisesta 26. joulukuuta 1915 Koivun asemalla. Hän oli piilottanut kolme saksalaista rekeensä, joka oli nostettu Rovaniemellä junaan.[1] Lukkarinen ja kolme saksalaista otettiin kiinni. Lukkarinen onnistui pakenemaan Ruotsiin, mutta palasi koti-ikävän vuoksi Suomeen väärennetyllä passilla. Oulun rautatieaseman junatarkastusta peläten hän pudottautui Kiviniemen aseman paikkeilla junasta. Tämä havaittiin ja Lukkarinen joutui santarmien pidättämäksi ja edelleen venäläisten santarmien käsiin kesäkuussa 1916.[2]
Lukkarinen joutui olemaan viheliäisissä olosuhteissa Oulun lääninvankilassa. Kuolemantuomion langetti salainen VI:n armeijakunnan sotilastuomioistuin. Tuomiosta on syytetty suomalaista Oulun läänin kuvernööri Axel Fabian af Enehjelmiä, jonka väitettiin venäläisten painostuksesta vaikuttaneen siihen, että sinänsä varsin vähäpätöisestä aktivistista tehtiin varoittava esimerkki langettamalla hänelle kuolemantuomio. Toisen näkemyksen mukaan venäläismielisyydestään tunnettu af Enehjelm pyrki toimimaan niin, ettei Lukkarista olisi armahdettu.
Vankilassa Lukkarista estettiin tapaamasta Kemistä varta vasten Ouluun matkustanutta vaimoaan.
Tuomion täytäntöönpano muokkaa
Lukkarinen hirtettiin 2. lokakuuta 1916 Oulun Kontinkankaalla.[3] Ruumis peitettiin männyn juurelle kaivettuun kuoppaan. Suomen itsenäistyttyä Lukkarisen maine palautettiin, hänen hautansa avattiin ja hänen maalliset jäännöksensä haudattiin virallisesti Oulun hautausmaalle vuonna 1917.[4]
Lukkarisen hirttopuu sijaitsee nykyisen Oulun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksikön vieressä. Paikka on merkitty maastoon. Oletetun hirttopuun ympärillä on aitaus, jossa on tapahtumaa kuvaileva teksti. Joidenkin arvioiden mukaan puu ei kuitenkaan ole sama, vaan sen tilalle olisi valittu toinen puu.
Hautakivi muokkaa
Oulun Seudun Rintamamiesyhdistys pystytti Taavetti Lukkariselle hautamuistomerkin, jossa on teksti: Venäjän sortovallan uhri Taavetti Lukkarinen, synt. 8.11.1884 Nilsiässä. Hirtettiin 3.X.1916 valtiollisista syistä Oulussa, Kontinkankaalla, josta ruumis vuonna 1917 siirrettiin tänne siunattuun multaan. Oulun veteraanijärjestöjen yhteiselin kunnosti hautakiven vuonna 1996.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Wegelius 1924, 46
- ↑ Wegelius 1924, 47
- ↑ Vegelius 1924, 53. Hirttopaikalla oli läsnä vankilapappi, pastori ja kirjailija Arvi Järventaus, joka oli myös joutunut kertomaan Lukkariselle tiedon kuolemantuomiosta.
- ↑ Tieteen kuvalahti Historia 15/2013, s.74
Kirjallisuutta muokkaa
- Vainio, Väinö: Simon kahakka: jääkärien ja santarmien välinen yhteenotto Simon Maaninkajärvellä 1916. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1968. ISBN puuttuu teoksesta.
- Wegelius, K.A.: Aseveljet I: Läntinen etappi ja Simon kahakka. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924. ISBN puuttuu teoksesta.
Aiheesta muualla muokkaa
- Joni Skiftesvikin romaanin "Isäni, sankari" päähenkilön esikuva on Taavetti Lukkarinen http://www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/skiftesvik/isani.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ylkkäri 14/2003 s. 17 Taavetti Lukkarisen hirttäminen vuonna 1916