Wikipedia

Ta Ha

Ṭā Hā (/ˈtääˈhää/; arab. طه / طٰهٰ) eli TH:n suura on Koraanin 20. suura joka sisältää 135 jaetta. Se on saanut nimensä ensimmäisen jakeen mystisistä kirjaimista TH (arab: طه ).

Koraanin Birminghamin käsikirjoituksen pergamentti nro 2.

Suuraan liittyy tarina, jonka mukaan juuri tämän suuran lukeminen sai Umar ibn al-Khattabin kääntymään islamiin. Umarin kääntyminen islamiin tapahtui Ibn Ishaqin ja Ibn Hishamin kertoman mukaan seuraavasti. Umar lähti tappamaan Muhammedia, koska tämä oli aiheuttanut heimossaan hajaannusta ja solvannut sen jumalia. Hänelle sanottiin, että menisi mieluummin kotiinsa, sillä hänen sisarensa Fatima miehensä kanssa oli jo kääntynyt islamiin. Kun Umar meni heidän luokseen, Fatima piilotti TaHa -suuran sisältävän lehden reitensä alle. Välikohtauksen jälkeen, jossa Umar iski sisarensa nenän verille, hän sai lehden, kun suostui ensin peseytymään, sillä Fatiman mukaan lehteen saivat koskea vain puhtaat. Luettuaan TH:n suuran Umar huudahti: "Kuinka kaunista ja jaloa puhetta!" Umar kääntyi islamiin, ja hänestä tuli myöhemmin mahtava hallitsija, järjestyksessä toinen oikeaan johdetuista kalifeista. [1]

Sisältö muokkaa

TH:n suura on muitten tapaan sisällöltään hajanainen ja sisältää useita toisiinsa liitettyjä kokonaisuuksia. Erikoisuutena on Moosesta koskeva laaja osuus. Myös Aadamista kerrotaan lyhyesti. Tuomiopäivään ja siitä varoittamiseen palataan toistuvasti.

"Mystiset kirjaimet" muokkaa

Suura alkaa jakeella 1, joka kuuluu: "TH" (luetaan tää, hää). Kaikkiaan 29 suuraa alkaa mystisillä kirjaimilla, joiden merkitystä on satoja vuosia yritetty selittää. Tabari kirjoitti 900-luvulla kirjaimista pitkän esseen, jossa hän kävi läpi erilaisia ehdotettuja ratkaisuja. Niihin kuuluivat arvelut, että kyseessä olisi Jumalan tai suuran nimi, Koraanin nimi, Jumalan ominaisuus, valaformula, jokaisella kirjaimella olisi oma merkitys, kyseessä olisi avauslause, kirjaimilla on numeroarvo, kyseessä olisi salaisuus jne. Tabari asettuu sille kannalle, että jokainen kirjain kantaa omaa merkitystään, joka koostuu useista merkityksistä, joihin kuuluvat Jumalan, nimi, hänen ominaisuutensa ja niin edelleen.[2]

Jaakko Hämeen-Anttila asettuu valaformulan kannalle.[3] Christoph Luxenberg etsii ratkaisua syyrialais-antiokialaisen kirkon perinteestä. Liturgiseen rukouskirjaan merkittiin lyhenteillä hetkijumalanpalveluksessa (Officium) käytetyt psalmit. Kristillisissä kirkoissa hetkijumalanpalvelus koostuu edelleen psalmeista, hymneistä ja Raamatun lukukappaleista. Kun käytössä ovat yksittäiset kirjaimet, ne voisivat olla viittauksia tiettyyn psalmiin, kun taas kirjainyhdistelmät voisivat olla lyhenteitä. Kun TH tulkitaan syyroaramean pohjalta, se tarkoittaa "Hän (Herra) on hyvä".[4]

Jumala ja Koraani muokkaa

Suuran ensimmäinen kokonaisuus (2–8) mainitsee, että Koraani on lähetetty varoitukseksi niille, jotka pelkäävät (viimeistä tuomiota). Jakeet kuvailevat Jumalan mahtavuutta.

Mooses muokkaa

Pääosa suurasta kertoo 2. Mooseksen kirjasta löytyviä asioita Mooseksesta (jakeet 9-98). Kokonaisuus alkaa kysymyksellä: "Oletko kuullut Mooseksen tarinan?" Vastaavuudet Moosekseen kirjaan ovat kuitenkin vain sinne päin, sillä kertomukset ovat voimakkaasti typistyneet ja vääristyneet. Islamilaisen tulkinnan mukaan Koraanin kertomukset ovat kuitenkin alkuperäisiä, ja ne ovat päinvastoin vääristyneet Mooseksen kirjoissa. Kyseessä on Koraanin laajin Moosekseen keskittynyt jakso.[5] Kokonaisuus päättyy Jumalan ylistykseen jakeessa 98.

Tuomiopäivä muokkaa

Seuraava kokonaisuus (jakeet 99–112) alkaa toteamuksella, että näin on kerrottu tarinoita siitä, mitä on tapahtunut, ja ne on tarkoitettu muistutukseksi. Teksti siirtyy jälleen tuomiopäivään, jolloin pasuunaan puhalletaan ja kuolleet herätetään. Heränneet sanovat olleensa haudassa kymmenen päivää, mutta he saavat tietää olleensa siellä vain päivän. Tuomion päivänä vuoret jauhetaan tasaiseksi tomuksi. Toisen puolesta voi puhua vain se, jolle Armollinen on antanut luvan. Kohta viittaa kristinuskossa esiintyvään esirukoustapaan. Korostetaan uskon ja hyvien tekojen tärkeyttä.

Koraanin lukeminen muokkaa

Jakeet 113-114 korostavat, että Koraanin kieli on arabiaa ja puhuvat Koraanin esittämistä varoituksista. Neuvotaan, ettei sen lukemista pidä kiirehtiä ennen kuin se on kokonaan ilmoitettu.

Aadam ja syntiinlankeemus muokkaa

Aihe siirtyy Aadamiin (115–123) ja mainitaan paholainen, Iblis, joka ei suostunut kumartamaan Aadamia. Tarinaa ei löydy Raamatusta. Lyhyesti puhutaan myös syntiinlankeemuksesta jakeissa, jotka ovat suuraan tehtyjä myöhempiä lisäyksiä.[6]

Tuomiopäivä muokkaa

Suura palaa käsittelemään ikäviä asioita, joita ylösnousemuksen päivänä kohtaavat ne, jotka eivät usko varoituksiin (jakeet 124-129).

Kehotus rukoilla viisi kertaa vuorokaudessa muokkaa

Viimeinen kokonaisuus (jakeet 130–135) alkaa kehotuksella rukoilla viisi kertaa päivässä: yöllä, ennen auringonnousua, keskipäivän molemmin puolin sekä ennen auringonlaskua. Ajoitukset eivät vastaa islamissa voimassa olevia rukousaikoja ja muistuttavat enemmän luostareiden käytäntöjä. Kristillisissä luostareissa hetkipalveluksia oli normaalisti yhdeksän, joista yksi, vigilia, oli yöllä. Benedictus Nursialaisen luostarisäännön mukaan se oli hiukan yön puolivälin jälkeen.[7]

Lopuksi luvataan, että hurskaat menestyvät ja käsitellään epäuskoisten esittämää kysymystä, miksi Herralta ei tule merkkiä. Vastaus on, että "kyllä te vielä saatte tietää". Jaakko Hämeen-Anttila katsoo, että viimeinen kokonaisuus on "Muhammadin rohkaisua".[3] Tulkinta perustuu islamiin, sillä suura ei missään mainitse Muhammedia nimeltä.

Suuran alkuperä ja historia muokkaa

Nöldeken luokituksessa suura kuuluu niin sanottujen mekkalaisten suurien keskimmäiseen ryhmään eli sisällön ja tekstin analyysin perusteella se ei ole kirjan vanhimpia eikä liioin nuorimpia.

Suuran 20 ensimmäiset jakeet 1 - 40 löytyvät niin sanotusta Birminghamin käsikirjoituksesta, joka on Koraanin vanhin tunnettu käsikirjoitus. Se käsittää kaksi pergamenttisivua, joissa on katkelmia kolmesta suurasta. Mukana ovat jakeet 18:17–31, 19:91–98 ja 20: 1–40. Katkelmat sisältävät varhaiskristillisiä tarinoita mukaan lukien kertomuksen luolaan nukkuneista unikeoista. Pergamentin ikää tutkittiin vuonna 2015 radiohiilimenetelmällä. Tutkimus osoitti, että nahka oli 95,4 % todennäköisyydellä peräisin aikaväliltä 569 - 645 keskikohdan ollessa vuosi 607.[8][9] Pergamentilla olevan kirjoituksen ikää ei selvitetty.

Suura sisältää kristillisiä aiheita, kuten lyhyitä viittauksia 1. ja 2. Mooseksen kirjassa esitettyihin kertomuksiin. Kertomus Iblisistä on toisaalta epäkristillinen ja osoittaa, että suurassa on myös sellaisia teemoja, jotka esiintyvät myöhemmin vain islamissa. Rukousajoista annetaan ohje, joka määrän suhteen vastaa islamilaista šaria-lakia, mutta rukousaikojen suhteen ei. Yöllinen rukousaika vastaa kristillisten luostarisääntöjen vigilia -palvelusta.

Islamilaisen perimätiedon mukaan TH:n suura, kuten Koraani muutenkin, perustuu profeetta Muhammedin (570-632) saamiin ilmestyksiin, jotka kirjattiin täydellisesti muistiin 640-luvulla. Birminghamin käsikirjoituksen ajoitusta on pidetty todisteena siitä, että Koraani on peräisin Muhammedilta. Suomalaisista orientalisteista Jaakko Hämeen-Anttila katsoo, että Koraani perustuu melko tarkasti Muhammedin saamiin ilmestyksiin.[10]

Toiset tutkijat ovat varovaisempia, sillä Muhammedista kerrotaan ensimmäisen kerran vasta 200 vuotta myöhemmin Ibn Hishamin kirjoittamassa elämäkerrassa.[11] Koska Muhammedista ei ole säilynyt aikalaistietoa, häntä on myös pidetty fiktiivisenä hahmona, joka olisi syntynyt arabialaisessa tarinaperinteessä 700-luvulla.[12] Näiden tutkijoiden keskuudessa suurinta osaa Koraanista on pidetty jonkin itäisen kristillisen kirkon liturgisina teksteinä. Myös TH:n suura on sisällöltään oikeastaan kristillinen, ja siinä kerrataan etenkin Moosekseen liittyviä tarinoita. Tarinat tosin sisältävät useita virheitä, kun niitä vertaa Raamattuun. Kertomus Iblisistä on poikkeavuuksista suurin ja selkeästi kristinuskolle vieras. Aadamin syntiinlankeemuksesta kertovan tarinan mukana olo on kiinnostava yksityiskohta, koska islam ei toisaalta hyväksy perisyntiä, kuten kristinusko tekee.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Pyhän Benedictuksen luostarisääntö. Käännöshankkeen johtajat ja toimittajat Tuija Ainonen ja Maiju Lehmijoki-Gardner. Ikuiset klassikot. Helsinki: Basam Books, 2010. ISBN 978-952-5734-90-4.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997, 3. p. 2008. ISBN 952-9842-15-5.
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  • Luxenberg, Christoph: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 411–456. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Syrian and Arabian Christianity and the Quran. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origins of Islam, s. 361–401. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume I. Te Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017. ISBN 978 1911141 25 9.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 111–114
  2. ↑ Tabari: Selections from the Comprehensive Expositions of the Interpretation of the Verses of the Quran. Volume I, s. 477–494. The Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, (ei vl.).
  3. ↑ a b Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 16. Basam Books, 1997.
  4. ↑ Luxenberg, 2008, s. 447
  5. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 107. Basam Books, 1997.
  6. ↑ Hämeen-Anttila, 1999, s. 107
  7. ↑ Benedictus Nursialainen: Pyhän Benedictuksen luostarisääntö, s. 84. Basam Books, 2010.
  8. ↑ University of Birmingham: Birmingham Qur'an manuscript dated among the oldest in the world. birmingham.ac.uk. 2015.
  9. ↑ Jussi Nurminen: Maailman vanhimpiin lukeutuvat Koraanin tekstit unohtuivat vuosisadaksi brittikirjastoon 27.7.2015. YLE.
  10. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 95–96. Otava, 2004.
  11. ↑ Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999.
  12. ↑ Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam.. Prometheus Books (englanniksi), 2010.

Aiheesta muualla muokkaa

Edeltävä suura:
Maryam 		Koraanin suurat Seuraava suura:
al-Anbiya’
Ta Ha

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ta_Ha&oldid=20065878”