TOFD
TOFD-ultraäänitekniikka on yksi ainettarikkomattoman (NDT) ultraäänitestausmenetelmän sovelluksista. TOFD-tekniikka nimitys tulee sanoista Time Of Flight Diffraction. Tekniikan suomenkielinen nimitys on kulkuaikatekniikka. Samaa tarkoittavia lyhenteitä ovat mm. uTOF, uTOFD, TOF.
Kulkuaikatekniikka perustuu kahden pietsosähköisen ultraääniluotaimen yhteistoimintaan. Testaustilanteessa toisella luotaimella täytetään haluttu tarkastustilavuus äänellä, ja vastaavasti toinen luotain kuuntelee materiaalista mahdollisesti tulevia diffraktiokaikuja.
Luotain lähettää pitkittäistä ultraääntä 0,5 MHz – 20 MHz. Ultraäänen osuessa virheeseen virheen "kärjet" alkavat toimia lähettiminä ja lähettävät diffraktiokaikuja. Näiden diffraktiokaikuja lähettävien virheiden kärkien paikat pystytään paikallistamaan aika-akselilla (materiaalin syvyyssuunnassa). Diffraktiokaikujen perusteella tehty virheen korkeuden määrittäminen on yksi tarkimmista ultraäänimenetelmän tavoista mitoittaa virhe. Tekniikka mahdollistaa virheen pituuden ja korkeuden määrittämisen yhdellä luotauksella.
Kulkuaikatekniikkaa käytetään lähinnä ferriittisten materiaalien hitsien laadunvalvontaan. Muita sovelluskohteita ovat esimerkiksi paksuusmittaus (havaitsee muun muassa pistemäistä korroosiota), hitsausliitosten määräaikaistestaukset.
Aiheesta muualla muokkaa
- TOFD: - An Alternate Non-Destructive Testing Procedure to Replace Traditional Methods
- TOFD: An Advanced NDT technique for inspection of welds for heavy-walled pressure vessels
- TOFD Principles
Kirjallisuutta muokkaa
- Silk, M.G., "Sizing crack like defects by ultrasonic means", in Research Techniques in Non-destructive Testing, vol. 3, ed. by R.S. Sharpe, Academic Press, London, 1977.
- Engineering Applications of Ultrasonic Time-of-Flight Diffraction, 2nd ed., J. P. Charlesworth and J. A. G. Temple, Research Studies Press, 2002.