Tšeka

Tšeka (ven. Всероссийская чрезвычайная комиссия по борьбе с контрреволюцией и саботажем, Vserossijskaja tšrezvytšainaja komissija po borbe s kontrrevoljutsijei i sabotažem, suom. Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan, lyh. ВЧК, VTšK tai ЧК, TšK eli laus. ven. [ve: tše ka:], [tše ka:], kutsumanimi Vetšeka tai Tšeka) oli bolševikkijohtaja Vladimir Leninin aloitteesta joulukuussa 1917 perustettu Neuvosto-Venäjän salainen poliisi. Leninin mukaan bolševikkipuolue tarvitsi ”rautaisen käsivarren”, jolla voi suojella ”nuorta vallankumousta” ja taistella vastavallankumouksellisia voimia vastaan sekä pitää kurissa poliittisen opposition.

Tšeka
Perustettu	5. joulukuuta 1917
Lakkautettu	6. helmikuuta 1922
Tyyppi	salainen poliisi
Päämaja	Gorohovaja-katu 2., Pietari Lubjanka-aukio, Moskova
Johtaja	Feliks Dzeržinski
Infobox OKNimi-testi OK

Perustaminen

Erityiskomission johtoon valittiin puolalaissyntyinen Feliks Dzeržinski. Hän laati puolueelle esityksen, miltä pohjalta uusi komissio toimisi. Oleellista esityksessä oli se, että Tšeka nousisi lain ja valvonnan yläpuolelle ja sillä olisi rajattomat pidätys-, kuulustelu- ja rankaisuoikeudet. Puolueen sisällä se herätti suurta hämminkiä ja eripuraa sekä vastustusta, mutta Lenin tukahdutti vastarinnan ja antoi vallankumoussankarina pitämälleen Dzeržinskille tämän vaatimat oikeudet

Henkilöstö ja päämaja

Palvelukseen otettiin aluksi vallankumouksen nuoria veteraaneja ja aiemmin tsaarin poliisissa palvelleita kokeneita miehiä. Tšekan henkilöstomäärä kasvoi nopeasti perustamisen jälkeen. Maaliskuussa 1918 tšekistejä oli 600 ja vuoden loppuun mennessä määrä oli kasvanut 40 000 henkilöön. Vuonna 1921 henkilöstöä oli jo 280 000, jolloin se kasvoi valtakunnalliseksi organisaatioksi.

Henkilöstössä oli paljon puolalaisia. Suomalaisia palveli erikoisjoukoissa, jotka vartioivat Tšekan päämajaa Pietarissa. Päämajan osoite Pietarissa oli Gorohovaja-katu 2. Myöhemmin päämaja siirrettiin Moskovaan Lubjanka-aukiolle.

Monista hyvin kunnostautuneista Tšekan aluepäälliköistä nousi myöhemmin Neuvostoliiton johtajia. Nižni Novgorodissa toimineesta Nikolai Bulganista tuli Neuvostoliiton pääministeri vuosiksi 1955–1958. Hierarkiassa nousivat myös Lavrenti Berija ja Sergei Kirov.

Sisällissodan aika

Venäjän sisällissodan aikana Tšeka toimi kovaotteisesti. Dzeržinski haali komissioon henkilöitä, jotka ryhtyivät päättäväisesti ankariin rankaisutoimiin, joihin puna-armeija ei halunnut osallistua. Lenin vaati laajamittaista joukkoterroria esimerkinomaisesti erityisesti Pietarissa, josta sitä laajennettiin muualle maahan.

Sisällissodan päätyttyä vuonna 1923 Tšekan teloittamien ihmisten määrän saattoi laskea kymmenissä tuhansissa. Tšeka käytti teloittajina pääasiassa unkarilaisia ja bulgarialaisia sotavankeja; näiden kansojen edustajia pidettiin tuolloin Venäjällä sivistymättöminä barbaareina, jotka sopivat tuollaisiin vastenmielisiin tehtäviin.^lähde? Henkensä puolesta pelkäävät sotavangit pyrkivät äärimmäisellä julmuudella osoittamaan kelpoisuutensa teloittajina^lähde? – ja säästämään henkensä, mikä ei aina onnistunut, koska teloittajat saatettiin mahdollisina myöhempinä todistajina tappaa myrkyttämällä tai ampumalla, kuten tsaariperheen teloittajat.^{lähde tarkemmin?}

Tšeka loi ne kovat mallit, joiden mukaan Neuvostoliiton salainen poliisi hyvin pitkälle toimi samassa perustarkoituksessa: tukahduttaa ja estää poliittinen oppositio. Marraskuussa 1917 Tšeka loi käsitteen kansanvihollinen, jonka maan hallitus virallisti 28. marraskuuta 1917. Kansanvihollisista julkaistiin listoja, joihin kuuluivat muun muassa vanhanvallan virkamiehet. Salainen poliisi määritteli pääasiassa itse Leniniltä ja politbyroolta saamansa toimeksiannon mukaisesti, kuka edusti oppositiota. Yhteiskunnalliseen oppositioon luettiin muun muassa aatelisto, älymystö, kulakit ja kirkon jäsenistö.

Tšekan ensimmäisiä suurimpia operaatioita oli viljan pakko-otot keväästä 1918 alkaen, jolloin alkoi syntyä kapinointia. Tällöin Tšeka käytti silmitöntä väkivaltaa tarkoitusperiensä toteuttamiseksi.

Toiminta ulkomailla

Ulkomaille lähetettyjen illegaalien määrän kasvaessa, vuonna 1919 Tšekaan muodostettiin ulkomaantoimintoja varten erillinen osasto INO eli Inostrannyi otdel. Kun nuori Neuvostovaltio alkoi muodostaa diplomaattisia suhteita muihin maihin, vakoilutoiminta sisällytettiin diplomaattiseen kanssakäymiseen, tällöin Tšekan agenteille muodostettiin muodollinen kaapu, jonka turvin he saattoivat toimia muissa maissa. Leninin aikana ulkomailla tavoiteltiin maailmanvallankumousta Kominternin välityksellä, mutta Stalinin noustua valtaan maailmanvallankumouksellisesta toiminnasta luovuttiin.

Kotimaassa Tšekan tarkoitus oli levittää mahdollisimman laajaa pelkoa kansan ja vastustajien keskuuteen. Lenin yllytti Tšekaa kotimaassa suoraan toimintaan, joka oli hänen mukaansa kommunistien keskeinen instrumentti vallan säilyttämiseksi. Ulkomailla toimittiin huomattavasti hienovaraisemmin ja agenteiksi määrättiin monenlaisia intellektuelleja henkilöitä, jotka päätyönsä lisäksi toimivat vakoojina. Leninin tunnustettua Suomen itsenäisyyden, aloitettiin välittömästi salainen toiminta Suomea vastaan. Tšeka lähetti ensimmäisen vakoilijansa Aleksei Filippov nimisen lakimiehen ja lehtikustantajan Suomeen. Filippov antoi ennen lähtöään vakuutuksen Tšekalle raportoivansa kaikista teollisuutta, pankkitoimintaa ja konservatiiveiltä saamistaan tiedoista toimeksiantajalleen.

Stalinin puhdistuksissa vuosina 1937–1938 INO:n toimintakyky heikkeni huomattavasti ja se ei kyennyt enää toimittamaan raportteja entiseen malliin ulkomailta. Vuonna 1938 se ei kyennyt 127 päivän aikana toimittamaan ainuttakaan raporttia Stalinille. Ulkomaan toiminta oli kärsinyt niin suuresti että NKVD päätti 3. lokakuuta 1940 perustaa Neuvostoliiton ensimmäisen tiedustelukoulutuskeskuksen, joka sijoitettiin lähelle Moskovaa Balašnikaan. Koulutuskeskus nimettiin Škola osobogo naznatšenijaksi eli lyhyesti ŠON. Siellä oppilaille annettiin koulutusta läntisestä tapakulttuurista, historiasta, kielistä, uskonnosta, filosofiasta, kulttuurista ja diplomatiasta. Koulutuksen tavoitteena oli sovittaa yhteen ideologinen ortodoksisuus ja länsimainen porvarillisuus. ŠON koulutti aluksi 120 oppilasta vuosittain vakoilutehtäviin ulkomaille, joista suurin osa oli miehiä.

Hallinnolliset muutokset

Helmikuussa 1922 Tšeka liitettiin osaksi Venäjän sisäasiainkansankomissariaattia (lyh. NKVD, käytännössä sisäasiainministeriö) nimellä Valtion poliittinen hallinto, lyh. GPU. Seuraavana vuonna siitä tuli koko Neuvostoliiton kattava Valtion yhdistynyt poliittinen hallinto, lyh. OGPU. Džerzinski johti salaista poliisia kuolemaansa 1926 asti. Tšekistien alkuperäinen tinkimättömyys ja vallankumouksellinen henki säilyi nimenmuutoksista huolimatta aina Neuvostoliiton kaatumiseen saakka.

Vanhaa nimikettä käytettiin puhekielessä vielä Espanjan sisällissodassa (1936–1939). Vielä nykyisinkin venäläiset saattavat käyttää puhekielessä sanaa tšekisti tarkoittaessaan salaisen poliisin miestä.

Lähteet

• Seppinen, Jukka: ”Venäjän turvallisuuspalvelun syvät juuret”, Neuvostotiedustelu Suomessa 1917–1991, s. 22–37. Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu. Jyväskylä: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6548-7.
• Massie, Robert K.: Nikolai ja Aleksandra. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6733-5.
• Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa. LOVE KIRJAT, 1982. ISBN 951-835-057-4.
• Tuominen, Arvo: Sirpin ja vasaran tie: muistelmia. Helsinki: Tammi, 1956.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšeka Wikimedia Commonsissa