Tšagatai
Tšagatai-kaani (1183 tai 1185 – 1241 tai 1242) myös Chagatai, Tsagadai, Jagatai tai Chaghatai oli Tsingis-kaanin ja hänen päävaimonsa keisarinna Börten toinen neljästä pojasta,[1] mongolihallitsija ja Tšagatain kaanikunnan perustaja sekä sen ensimmäinen kaani.
Tšagatain kaanikunta Keski-Aasiassa nykyisen Kazakshtanin alueella[2] oli yksi neljästä kaanikunnasta, joihin Mongolivaltakunta jakautui. Tšagatai hallitsi kaanikuntaa kuolemaansa vuoteen 1241 tai 1242 asti. Hänen mukaansa on nimetty tšagatain kieli ja tšagataikansa.
Hän sai isänsä kuoltua Kašgarian (nyk. Xinjiang Uigurian autonomisen alueen eteläosa Kiinassa) ja suurimman osan Transoxaniasta Amudarjan ja Syrdarjan välissä (muinaiset Oxus- ja Jaxartes-joet) vasallivaltakunnakseen. Hänen pääkaupunkinsa oli Almalik (tai Bišbalik, Ili-joen varrella[3]) lähellä nykyistä Kuldjaa (Yining), Länsi-Xinjiangissa.[1]
Tšagatai-kaani oleskeli paljon veljensä Ögödei-kaanin hovissa Karakorumissa ja jätti oman kaanikuntansa hallintoasiat sukulaiselleen Karašar-Nojonille, joka oli Sugujinin poika ja Timur Lenkin esi-isä. Karašar-Nojon tuli tunnetuksi kapinallisen Tarabijanov lahkon rauhoittamisesta. Lahkon perustaja Mahmud Tarabi oli kotoisin Tarabin pikkukaupungista noin kahdenkymmenen virstan päässä Buharasta. Kerättyään vahvan kannattajajoukon hän otti Buharan haltuunsa ja aiheutti pelkoa kaanin komentajissa. Karašar otti itse armeijan komentoonsa ja kun Muhammad Tarabi oli kuollut taistelussa hän ajoi kapinalliset pois Buharasta ja pakotti heidät sovintoon. Pian tämän jälkeen Tšagatai-kaani kuoli.[4] On mahdollista että hänet myrkytettiin ja leski Jesülün Khatun määräsi miehensä palvelijan, uiguuri Vijarin mestattavaksi.[5]
Tšagatai-kaani näyttää olleen oikeudenmukainen ja pätevä hallitsija noin 14 vuoden ajan. Muslimien kanssa hänellä oli eripuraa, koska mongolien jasa-lain toimeenpanijana hän ei sallinut kaanikunnassaan islamin šaria-lakia.[6]
Hänellä oli kuusi poikaa kahden päävaimon Jesülün Khatunin ja Tögen Khatunin kanssa sekä usean jalkavaimon kanssa: Mögetüken, Mochi Jaba, Balgaši, Sarban, Jesü-Möngke ja Baidar. Hänen vanhin, suosikkivaimo Jesülünin poika Mögetüken oli kuollut taistelussa vuonna 1221[5] ja kaaniksi tuli alaikäinen pojanpoika Kara Hülegü (1242-1246), jonka sijaishallitsijana toimi hänen äitinsä Ebuskun. Tšagatai-kaani oli syrjäyttänyt perimysjärjestyksessä oman nuorimman poikansa Jesü Möngken, koska tiesi hänen olevan alkoholisti.[5] Kara Hülegün syrjäytti suurkaani Güyükin tuella Jesü Möngke (1246/1247-1252), joka mestattiin seuraavan suurkaani Möngken käskystä ja Kara Hülegü sai takaisin kaaninarvonsa vuonna 1252, mutta ehti kuolla ennen valtaan palaamistaan. Seuraavaksi kaaniksi tuli hänen alaikäinen poikansa Mubarak Shah (1252-1260), jonka sijaishallitsijana toimi hänen äitinsä Ergene Khatun.[1]
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Chagatai | Mongol ruler | Britannica www.britannica.com. 12.5.2023. Viitattu 4.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Mark Cartwright: Chagatai Khanate World History Encyclopedia. Viitattu 4.7.2023. (englanniksi)
- ↑ МЭСБЕ/Джагатай — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 4.7.2023. (venäjäksi)
- ↑ ЭЛ/ДО/Джагатай, сын Чингисхана — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 4.7.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b c Timothy May: The Mongol Empire: A Historical Encyclopedia [2 volumes]: A Historical Encyclopedia. ABC-CLIO, 2016-11-07. ISBN 978-1-61069-340-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.7.2023). en
- ↑ Encyclopaedia Iranica Foundation: Welcome to Encyclopaedia Iranica iranicaonline.org. Viitattu 4.7.2023. (englanniksi)