Täkänä

Täkänä on vanhimpia kansanomaisia kudonnaisia. Se koostuu kahdesta samanaikaisesti kudotusta kankaasta (ylä- ja alakangas), jotka vaihtavat kuvioiden kohdalla paikkaa ja sitoutuvat näin toisiinsa kuvioiden reunoissa.

Täkänä 1800-luvun alun Yhdysvalloista New Yorkin Cooper Hewitt -museossa

Historia

Alun perin täkänät ovat olleet kirkkotekstiilejä, mutta myöhemmin ne kuuluivat myös säätyläiskotien lämmittäviin villakudonnaisiin. Vanhimmat Suomessa säilyneet täkänät ovat peräisin 1500-luvulta. Täkänän alueita ovat Suomessa olleet ensin Etelä-Pohjanmaa, Häme ja Satakunta, mutta 1800-luvun lopulla täkänän kudontataito levisi myös muualle Suomeen aina Karjalaan asti.

Täkänän kutominen

Useimmiten täkänässä on kaksi palttinakangasta päällekkäin. Kudottaessa voidaan käyttää myös erilaisia sidoksia, mutta kuitenkin niin, että sidoksissa tarvittava niisivarsien määrä pysyy mahdollisimman pienenä. Syynä on, että kumpikin kangas vaatii erilliset niisivarret ja polkuset ja lisäksi tarvitaan kaksi ns. apupolkusta, joilla kankaat saadaan erilleen toisistaan.

Täkänän kuviot syntyvät poimimalla, mihin on kaksi tapaa. Perinteisesti poiminta tehdään kahden kepin avulla, millä saa aikaan tarkan kuvion. Lastan avulla tehtävä poiminta on peräisin Norjasta.