Tähystyspallo on sodankäyntiin kehitetty kiintopallo, jota käytettiin tulenjohdossa. Tähystyspallolla tykistön tulenjohtaja voitiin nostaa jopa useiden satojen metrien korkeuteen, mikä paransi huomattavasti tähystysmahdollisuuksia. Tähystyspallojen käyttö aloitettiin Ranskan vallankumoussodissa vuosina 1792–1802.[1] Ensimmäinen maailmansota vuosina 1914−1918 oli tähystyspallojen kulta-aikaa. Niin ympärysvallat kuin Saksakin käytti kankaisia palloja, jotka oli alkujaan täytetty vedyllä. Räjähdysarka vetykaasu aiheutti kuitenkin satoja onnettomuuksia, joten myöhemmin niitä alettiin vedyn sijasta täyttää ei-tulenaralla heliumilla. Tähystyspallot oli tyypillisesti kytketty teräsvaijeriin, jolla ne vinssattiin oikealla korkeudelle (yleensä yli 3 000 jalkaan eli yli 900 metriin).

Tulenjohdon ensimmäisessä maailmansodassa käyttämiä saksalaisia havaintoilmapalloja.

Tähystyspalloja käytettiin vielä myös toisessa maailmansodassa vuosina 1939–1945, jolloin erityisesti Yhdysvaltojen laivasto käytti niitä vihollissukellusveneiden paikantamisessa.[2] Yhdysvallat käytti tähystyspalloja myös kylmän sodan aikana Neuvostoliiton ydinkokeiden tarkkailussa sekä myöhemmin myös Irakissa ja Afganistanissa.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Holland Thompson: The World's greatest war from the outbreak of the war to the Treaty of Versailles, s. 243. New York: Grolier, 1920. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.9.2009). (englanniksi)
  2. toim. Roy A. Grossnick, Charles Cooney: Kite Balloons to Airships: The Navy's Lighter-Than-Air Experience. Washington, DC: Department of the Navy, Naval Historical Center. (englanniksi)
  3. Walter Pincus: High-Tech Balloon to Help Forces Keep Watch The Washington Post. 20.8.2009. (englanniksi)